Kotimaisen metallin kultavuosi: Nämä albumit juhlivat tänä vuonna 20-vuotispäiviään

Vuosi 2003 tarjosi meille merkittäviä merkkipaaluja etenkin kotimaisen metallimusiikin saralla. Liuta muitakin merkittäviä albumeita näki päivänvalon, mutta tähän jouduimme karsimaan vain 20 albumia. Listasimme jo aiemmin tänä vuonna 50-, 40– ja 30 vuotta täyttäviä albumeita, mutta nyt katsotaan, mitä vuosi 2003 tarjosi musiikin saralla.

1. Stratovarius – “Elements Pt. 1”

“Elements Pt. 1” on Stratovariuksen yhdeksäs albumi. Myöhemmin samana vuonna julkaistiin myös toinen albumi “Elements Pt. 2”, joka ei ihan yhtä hyvin menestynyt kuin ensimmäinen osa. Tältä albumilta löytyy yksi Stratojen hiteistä “Eagleheart”, joka julkaistiin myös singlenä. 

2. Swallow The Sun – “The Morning Never Came”

Kotimainen Swallow the Sun asetti tason äärimmäisen korkealle jo debyytillään. “The Morning Never Came” sai loistavan vastaanoton ja jo julkaisustaan alkaen se on hallinnut klassikkoalbumin titteliä. 

3. The White Stripes – “Elephant”

Meg ja Jack White kävivät läpi avioeroprosessia albumin äänityksien aikoihin, mistä symbolina albumin kannessa on Megin jalkaan sidottu köysi. Tätä draamaa ei kuitenkaan huomaa albumilta, ja se nousikin yhdeksi yhtyeen menestyneimmäksi albumiksi. “Elephant” on nauhoitettu täysin analogisilla laitteilla, mikä luo tiettyä rosoisuutta ja nostalgisuutta soundiin. Tältä albumilta löytyy myös yksi heidän suurimmista hiteistään ja musiikkikauppiaiden inhokki-soittimen testailukappaleista “Seven Nation Army”.

4. Type O Negative – “Life Is Killing Me”

Type O Negative kärsi digitaalisen musiikin vitsauksesta, kun heidän kuudes albumi “Life Is Killing Me” valui nettiin ennen julkaisupäivää. Albumin alkuperäinen nimi oli “The Dream Is Dead” päätösraidan mukaan, mutta se antoi liian synkän kuvan, joten nimeksi valittiinkin hilpeä “Life Is Killing Me”. Singlenä tältä albumilta  julkaistiin musiikkivideobiisi “I Don’t Wanna Be Me”.

5. Opeth – “Damnation”

Kun edellisenä vuonna julkaistu “Deliverance” tarjosi rankinta Opethia ikinä, niin samaan aikaan äänitetty “Damnation” puolestaan tarjosi kevyintä Opethia. “Damnation” on nimittäin akustinen albumi, eikä se sisällä Michael Åkerfeldtin örinöitä vaan ainoastaan puhtaita vokaaliosuuksia. “Damnationin” ja “Deliverancen” suunniteltiin alun perin julkaistavaksi tupla-albumina, mutta levy-yhtiö päätti julkaista ne kahtena erillisenä kokonaisuutena.

6. Deftones – “Deftones”

Verrattuna aikaisempiin albumeihin, “Deftones” sisältää huomattavasti monimuotoisempaa materiaalia raskaimmasta Deftonesista trip hop -vaikutteisiin. Tästä huolimatta “Deftones” ei yltänyt suosiossaan samalle tasolle kuin edellinen albumi “White Pony”. Tältä albumilta julkaistiin kaksi singleä “Minerva” ja “Hexagram”.

7. Mokoma – “Kurimus”

Kun Mokoman yhteistyö EMIn kanssa oli päättynyt, eikä muualta kuulunut uutta levytyssopimusta, päättivät Mokoman äijät ryhtyä tuumasta toimeen ja perustivat oman levy-yhtiön Sakara Recordsin. Levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu olikin Mokoman kolmas albumi “Kurimus”, jolta löytyvät joka kevät soitettava “Takatalvi” ja “Kasvot Kohti Itää”. “Kurimus” oli myös ensimmäinen Mokoman albumi, jolla tuotiin esiin yhtyeen omanlainen visuaalinen ilme, joka on jatkunut näihin päiviin asti.

8. Kotiteollisuus – “Helvetistä Itään”

Jos ei vielä vuonna 2002 tiennyt mitään Kotiteollisuudesta, niin viimeistään “Helvetistä Itään” -albumin julkaisun jälkeen varmasti tiesi. “Helvetistä Itään” on yhtyeen läpimurtolevy ja siltä julkaistiin kolme singleä “Minä Olen”, “Tämän Taivaan Alla” ja “Helvetistä Itään”.

9. Lamb Of God – “As The Palaces Burn”

“As The Palaces Burn” on toinen albumi, joka on julkaistu Lamb Of God -nimen alla. Tuottajaksi tälle albumille valikoitui legendaarinen Devin Townsend. Tältä albumilta julkaistiin singleinä kappaleet “11th Hour”, “Ruin” ja nimikkoraita “As The Palace Burn”.

10. HIM – “Love Metal”

Kun HIM mainitaan, tulee väistämättä mieleen love metal ja heartagram. HIMin neljättä albumia onkin näistä assosiaatioista kiittäminen, sillä “Love Metal” -albumin kannessa koristaa ensimmäistä kertaa ikinä näytetty HIMin logo eli heartagram – ja tietenkin albumin nimi viittaa HIMin lanseeraamaan genreen. “Love Metalin” tuotti Hiili Hiilesmaa, joka tuotti myös HIMin debyytin.

11. Evanesence – “Fallen”

Nyt on 2000-luvun goottiteineille nostalgiapärinöinnin aihetta. Evanescencen debyyttialbumi “Fallen” nosti yhtyeen suuren yleisön tietoisuuteen. Etenkin “Fallenin” kappaleet “Bring Me to Life” ja “My Immortal” ovat edelleen yhtyeen suurimpia hittejä. 

12. Dimmu Borgir – “Death Cult Armageddon”

“Death Cult Armageddon” on norjalaisen Dimmu Borgirin kuudes albumi. Albumin kappaleissa on jälleen melko massiivisella kädellä käytetty orkestraatioita, mutta tällä kertaa yhtye hyödynsi näissä osissa Prahan filharmonista orkesteria. Lisäksi vierailevana tähtenä “Progenies of the Great Apocalypse” ja “Heavenly Perverse” -kappaleissa on Immortalista tuttu Abbath. “Death Cult Amargeddon” jäi rumpali Nicholas Barkerin viimeiseksi Dimmu-levyksi.

13. Amorphis – “Far From The Sun”

Amorphiksen kuudennen albumin “Far From The Sunin” julkaisun aikaan yhtye oli melkoisessa uran taitekohdassa. Tällä albumilla rumpujen taakse oli palannut “Tales from the Thousand Lakes” -albumilla soittanut Jan Rechberger, mutta se myös jäi Ajattaraan keskittyneen Pasi Koskisen viimeiseksi Amorphis-albumiksi.

14. Arch Enemy – “Anthems of Rebellion”

Arch Enemyn viides albumi “Anthems of Rebellion” tarjosi ensimmäistä kertaa sen historiassa puhtaita lauluosuuksia, jotka kuullaan kappaleissa “End of the Line” ja “Dehumanization”. Tältä albumilta julkaistiin singlet kappaleista “We Will Rise” ja “Dead Eyes See No Future”, jotka ovat edelleen Arch Enemyn settilistoilla.

15. Children Of Bodom – “Hate Crew Deathroll”

Anssi Kipon tuottamalla Children Of Bodomin neljännellä albumilla onnistuttiin taltioimaan nauhalle yhtyeen uskomaton livepresenssi loistavasti. “Hate Crew Deathroll” jäi kitaristi Alexander Kuoppalan viimeiseksi Bodom-albumiksi. Tältä albumilta julkaistiin singlenä “You’re Better Off Dead” sekä musiikkivideot kappaleista “Needled 24/7” ja “Sixpounder”.

16. The Darkness – “Permission to Land”

Brittiläinen The Darkness toi 2000-luvulle tuulahduksen niin outoa, mutta jännää 70-luvun rokkia, kun yhtye iski pöytään debyyttinsä “Permission to Land”. Albumin ehdoton hitti on “I Believe in a Thing Called Love”, jonka erittäin naamapalmuilun täyteinen musiikkivideo on palanut ainakin tämän toimittajan verkkokalvoille. 

17. Strapping Young Lad – “Strapping Young Lad”

Strapping Young Ladin kolmas albumi ei yltänyt yhtä suureen suosioon kuin yhtyeen edellinen “City”. Toisin kuin aikaisemmin, koko bändi oli mukana kirjoittamassa albumin biisejä ja puolet albumista kirjoitettiin kiertueella ja puolet kotona. 

18. Before The Dawn – “My Darkness”

Before The Dawnin debyyttialbumilla “My Darknessilla” on selkeästi havaittavissa Before The Dawnille ominainen tyyli ja albumilta tunnistaa hyvin, mikä yhtye on kyseessä. Before The Dawnin piti alun perin julkaista “My Darkness” mini-CD:nä, mutta näin ei tapahtunutkaan. Onneksi kuitenkin “My Darkness” näki päivänvalonsa täyspitkänä albumina. 

19. Poisonblack – “Escapextacy”

“Escapextacy” on Poisonblackin debyyttialbumi, jolla solistin paikkaa pitää JP Leppäluoto. Leppäluoto lähti pian albumin julkaisun jälkeen keskittyäkseen Charoniin, ja aiemmin Poisonblackin kitaristina ja biisinkirjoittajana toiminut Ville Laihiala siirtyi mikin taakse. Tältä albumilta julkaistiin musiikkivideona “Love Infernal”.

20. Metallica – “St. Anger”

“Black Albumin” jälkeen joidenkin mielestä Metallican ote lähti lipsumaan, ja yhtyeen kahdeksatta albumia “St. Angeria” on pidetty koko yhtyeen tuotannon kammottavimpana tekeleenä. Yhtyeen uskottavuutta söi myös “St. Angerin” tekoaikana kuvattu “Metallica: Some Kind Of Monster” -dokumentti, jossa puitiin yhtyeen jäsenten välisiä erimielisyyksiä Vain Elämää -tyylillä. “St. Angerilla” bassoraidat soitti Metallican tuottajana toiminut Bob Rock, ja albumin virvelisoundi saa monet rumpalit itkemään.