Kotimaista osaamista, covereita ja myyntimenestyksiä: Nämä albumit juhlivat tänä vuonna 30-vuotispäiviään
Vuonna 1993 grunge vielä kukoisti, mutta horisontissa alkoi jo näkyä merkkejä genren suursuosion laantumisesta. Listasimme jo aiemmin tänä vuonna 50– ja 40 vuotta täyttäviä albumeita, mutta nyt katsotaan, mitä vuosi 1993 tarjosi musiikin saralla.
1. Aerosmith – “Get a Grip”
Grungen valtakaudella ainoa tapa voittaa rokilla on vallata MTV power balladeilla – ja niin Aerosmith teki. Aerosmithin 11. albumi “Get a Grip” on yhtyeen historian parhaiten myydyin studioalbumi. Ei mikään ihme, sillä sisältäähän se hitit, kuten “Cryin’”, “Crazy” ja “Living On The Edge”.
2. Type O Negative – “Bloody Kisses”
Type O Negativen kolmas albumi “Bloody Kisses” nosti Peter Steelen johtaman ryhmän suuren yleisön tietoisuuteen. Toisin kuin kaksi edellistä “Slow, Deep and Hard” ja “The Origin of Feces”, “Bloody Kisses” tarjosi melodisempia laululinjoja ja jopa hittipitoisempaa materiaalia. Tältä albumilta on jäänyt elämään uskomattoman upea “Christian Woman” ja goottityttöjä parjaava “Black No.1 (Little Miss Scare-All)”. Lisäksi löytyy cover-versio Seals and Croftin “Summer Breezesta”, joka oli ensin nimellä “Summer Girl” hieman toisilla sanoituksilla varustettuna. Kappaleen alkuperäiset esittäjät eivät kuitenkaan tykänneet Steelen versiosta, ja “Summer Girl” vaihtui “Summer Breezeksi”.
3. The Smashing Pumpkins – “Siamese Dream”
Mainos päättyy
The Smashing Pumpkinsin “Siamese Dreamin” julkaisun aikoihin yhtyeen jäsenten välit eivät olleet kovinkaan hyvät. Luultavasti sillä oli osuutta asiaan, että yhtyeen nokkamies Billy Corgan nappasi ohjakset käsiinsä musiikin teon suhteen. On huhuttu, että Corgan soittaa levyllä suurimman osan kitara- ja bassolinjoista. Huonosta henkilökemiasta huolimatta, “Siamese Dream” menestyi kaupallisesti hyvin ja antoi maailmalle liudan The Smashing Pumpkins -klassikoita, kuten “Cherub Rockin”, “Disarmin” ja “Todayn”.
4. Sentenced – “North From Here”
“North From Here” on kotimaisen Sentencedin toinen albumi. Verrattuna debyyttiin “Shadows Of The Pastiin”, “North From Here” sisälsi melodisempaa ja teknisempaa Sentencediä. Lisäksi tällä albumilla laulumikki oli siirtynyt kitaristi Miika Tenkulalta Taneli Jarvalle.
5. Sepultura – “Chaos A.D.”
Mainos päättyy
“Rootsia” edeltänyt Sepulturan viides albumi ei enää jatkanutkaan edellisten albumien thrash metal -mättäämistä, vaan toi esiin enemmän groove metal -elementtejä. Tätä albumia on Panteran “Vulgar Display of Powerin” ohella pidetty olennaisena teoksena groove metalin määrityksessä.
6. Nirvana – “In Utero”
Nirvanan viimeistä albumia “In Uteroa” lähdettiin tekemään suuressa grunge-huumassa. Grungen kulmakiveksikin tituleerattu “Nevermind”-albumi oli menestyksekäs, ja levy-yhtiö odotti saavansa samankaltaista materiaalia myös tällä albumilla. Levy-yhtiön harmiksi, “In Utero” sisälsikin varsin rosoista, punkahtavaa ja erilaista Nirvanaa.
7. Kingston Wall – “II”
Lepakon studiossa äänitetty Kingston Wallin toinen albumi “II” oli yhtyeen kaupallisesti menestynein. Verrattuna debyyttiin, “II” sisältää huomattavasti vähemmän psykedeelistä ja kokeellista materiaalia ja enemmänkin rehellistä rockia. Lisäksi se sisältää Donna Summersin kappaleesta “I Feel Love” cover-version, joka ei ihan kaikkia miellyttänyt.
8. Lenny Kravitz – “Are You Gonna Go My Way”
“Are You Gonna Go My Way” on Lenny Kravitzin kolmas albumi, joka erottui 90-luvun alun grunge-hiphop-massasta omalaatuisella sekoituksellaan 70-luvun rockia ja soulia. “Are You Gonna Go My Way:ta” pidetäänkin Kravitzin läpimurtoalbumina ja se on edelleen yksi herran parhaista albumeista. Kuten varmasti arvata saattaa, albumin nimikkokappale on “Are You Gonna Go My Wayn” suurin hitti, mutta singlenä julkaistiin myös “Believe”, “Heaven Help” ja “Is There Any Love in Your Heart”.
9. Lynyrd Skynyrd – “The Last Rebel”
Mainos päättyy
“The Last Rebel” on kaiken kaikkiaan Lynyrd Skynyrdin seitsemäs, mutta toinen comebackin jälkeen julkaistu albumi. Tämä albumi jäi rumpali Kurt Custerin ja kitaristi Randall Hallin viimeiseksi Lynyrd Skynyrdin riveissä.
10. Anthrax – “Sound of White Noise”
Joey Belladonnalle näytettiin ovea “Persistence of Timen” jälkeen ja tilalle otettiin Armored Saintista tuttu John Bush. Anthraxin kuudes albumi “Sound of White Noise” on sen tunnetuin Bushin kanssa kasattu tuotos. Laulajan vaihdoksen ohella bändin tyylikin muuttui thrash metalista enemmän groove metalin puoleen kääntyväksi. Tältä albumilta julkaistiin neljä singleä “Room For One More”, “Black Lodge”, “Hy Pro Glo” ja kaikista tunnetuin “Only”.
11. Radiohead – “Pablo Honey”
Radioheadin debyyttialbumi sai nimensä Jerky Boysin pilapuhelusketsistä, jossa soitetaan randomille ja sanotaan puhelimeen “Pablo honey? Please come to Florida”. “Pablo Honeylta” löytyy myös “Creep”, joka on koko albumin ja varmasti myös Radioheadin tunnetuin kappale. Singlenä tältä albumilta julkaistiin myös kappaleet “Anyone Can Play Guitar” ja “Stop Whispering”.
12. Tool – “Undertow”
Metallin outolintu Tool räjäytti pankin debyyttialbumillaan “Undertow’illa”. Yhtyeen omalaatuisuudesta kertoo jotakin myös se, että yhtye osti käytetyn pianon ja ampui sen tuusan nuuskaksi, ja tätä äänitettä hyödynnettiin “Disgustipated”-kappaleessa. “Undertow” on ainoa Toolin albumi, jolla soittaa alkuperäinen basisti Paul D’Amour. D’Amour halusi itse soittaa tällä albumilla kitaraa ja hankkia jonkun toisen basistin pestiin, mutta rumpali Danny Careyn mukaan yhtye ei halunnut toista ääliötä bändiin.
13. Meat Loaf – “Bat Out of Hell II: Back Into Hell”
Tammikuussa 2022 menehtyneen Meat Loafin menestynein albumi “Bat Out of Hell II: Back Into Hell” toimi jatko-osana vuonna 1977 julkaistulle Meat Loafin “Bat Out of Hell” -albumille. Tältä albumilta löytyy herran suurin hitti “I’d Do Anything for Love (But I Won’t Do That)”, joka jätti suuren kysymysmerkin kuuntelijoille – mitä hän ei tee?
14. Guns ’N’ Roses – “The Spaghetti Incident?”
“The Spaghetti Incident?” on Guns ‘N’ Rosesin cover-albumi, joka sisältää Gunnareiden vetoja rock- ja punk-klassikoista. Alkuperäisessä julkaisussa on viimeisen kappaleen jälkeen tyhjä raita, jossa Axl Rose laulaa sarjamurhaajan Charlie Mansonin kirjoittamaa kappaletta “Look at Your Game Girl”. Myöhemmistä painoksista tämä napattiin pois. Albumilta löytyy myös suomalaista ääntä, kun “Ain’t It Funissa” vierailee Hanoi Rocksin Michael Monroe.
15. Motörhead – “Bastards”
Motörheadin edelliset albumit “1916” ja “March ör Die” eivät olleet mitään suuria menestyksiä, joten yhtye palasi 11. albumillaan “Bastardsilla” niin sanotusti juurilleen soittamaan äänekästä ja nopeaa musiikkia. Lisäksi Motörhead koki tämän albumin kohdilla myös pieniä muutoksia: levy-yhtiö vaihtui WTG Recordsilta ZYX Musiciin ja viralliseksi rumpaliksi nimitettiin Mickey Dee.
16. Rush – “Counterparts”
Rush jätti syntetisaattorit vähemmälle ja palasi takaisin kitarapainotteiseen materiaaliin 15. albumillaan. Grungen valtakaudella Rush epäili, että miten yhtyeen 15. albumi “Counterparts” tulisi menestymään. Epäilyt olivat kuitenkin turhia, kun “Counterparts” saavutti Billboardilla sijan 2., mikä on yhtyeen korkein sijoitus kyseisellä listalla. Tältä albumilta julkaistiin kaksi singleä “Stick It Out” ja “Nobody’s Hero”.
17. Carcass – “Heartwork”
Carcass toi “Heartworkilla” enemmän melodisempaa death metalia yleisön eteen. Tältä albumilta voi myös kuulla Arch Enemy-tyylisiä elementtejä, joita kitaristi Michael Amott myöhemmin jalosti eteenpäin Arch Enemyssä. Tätä Carcassin neljättä albumia pidetään yhtyeen läpimurtoalbumina sekä melodisen death metalin virstaanpylväänä.
18. Tarot – “To Live Forever”
Tarotin kolmas albumi ei ollut yhtä pullisteleva ja lesoileva tukkahevialbumi kuin edeltäjänsä “Follow Me Into Madness”. “To Live Forever” sisälsi enemmän raskaampaa ja vakavasti otettavaa metallia, jollaista myöhemmin totuttiin tältä yhtyeeltä odottaa. “To Live Forever” on myös ensimmäinen Tarotin albumi, jolla Turmion Kätilöissä nykyään vaikuttava Janne Tolsa on mukana.
19. Katatonia – “Dance of December Souls”
“Dance of December Souls” on ruotsalaisen goottimetallin pioneerin Katatonian debyyttialbumi. Vaikka yhtye tunnetaankin juurikin gottimaisuudestaan, debyyttialbumi sisältää synkkää melankolista death/doom metalia.
20. Entombed – “Wolverine Blues”
Entombed teki kolmannella albumillaan melkoisen suunnanmuutoksen soundissaan, kun “Wolverine Blues” sisälsikin death ‘n’ rollia rähjäisen death metal -mörköilyn sijaan. Vaikka melodioilla olikin suurempi rooli tällä albumilla, se silti mäiskii kuuntelijaansa ihan yhtä kovaa kuin yhtyeen debyytti “Left Hand Path”, eivätkä death metal -juuret ole kadonneet mihinkään. “Wolverine Bluesista” on julkaistu myös erillinen Marvel-versio, kun levy-yhtiö Earache Records teki Entombedin selän takana Marvel Comicsin kanssa sopimuksen. Tässä painoksessa albumin kantta komistaa Marvelin X-Menistä tuttu Wolverine, minkä lisäksi albumin mukana tuli lyhyt Wolverine-sarjakuva.