Kreator levittää vihaisen thrash metalin ilosanomaa erittäin kunniakkaasti – arvostelussa Kreatorin ”Hate Über Alles”

Kirjoittanut Tia Salmela - 6.6.2022

Kun puhutaan Saksan thrash metalin neljästä suuresta, on Kreatoria mahdoton jättää mainitsematta. ”Rässipumppu” on liikuttanut metallipäiden niskoja jo kunnioitettavat neljä vuosikymmentä, ja kesäkuussa julkaistava ”Hate Über Alles” on sen peräti 15. pitkäsoitto. Yhtyeen edellinen albumi ”Gods Of Violence” vaikutti laimealta upean ”Phantom Antichristin” jälkeen, joten toivotaan, että ”Hate Über Alles” nostaisi Kreatorin taas uuteen loistoon.

”Hate Über Allesin” käynnistää massiivinen intro ”Sergio Corbucci Is Dead”, joka marssittaa kuuntelijan kohti albumin nimikkoraitaa. ”Hate Über Alles” iskee nenän eteen välittömästi tiukat riffit, ja Mille Petrozza karjuu kuin Slayerin Tom Araya ”Angel Of Deathissä”. Kappaleen kertsistä hohkaa vahvasti tuttu Kreator, ja samainen soundi kulkee läpi koko albumin.

”Killer Of Jesus” jatkaa eteenpäin nimikkoraidan aloittamalla mättäysvoimalla. Se on kuin tehty vedettäväksi livenä, sillä kappaleen c-osa anelee yleisön huudattamista. Myös hyvin kaukaisesti Manowar-viboja sisältävä ”Crush The Tyrants” marssittaa yleisöä. Kreatorin tasolla ”Crush The Tyrants” vaikuttaa jopa hieman massiivisemmalta kuin mihin on yleensä totuttu. ”Strongest Of The Strong” edustaa ”Hate Über Allesin” melodisempaa materiaalia, mistä huolimatta Kreatorille tyypillinen jykevyys jyllää taustalla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Jos ”Crush The Tyrantista” kaikui todella etäisesti Manowar, niin ”Become Immortal” tarjoaa Kreatorin Iron Maiden -puolen samalla tasolla. Kappaleen todella maidenmainen intro ja kitaramelodiat on kuin tehty laulettavaksi isossa yleisömeressä. Melodinen linja jatkuu myös ”Conquer And Destroyssa”, joka on luultavasti yksi albumin upeimmista kappaleista.

Raidalla kahdeksan onkin sitten melkoinen yllätys. ”Midnight Sun” vaikuttaa erittäin lupaavalta, kun äärimmäisen tiukka riffittely saa kuuntelijan niskan liikkeelle. ”Mitä hemmettiä” -hetki saapuu kuitenkin melkoisen pian, kun Sofia Portanetin kaunis ääni alkaa yhtäkkiä laulaa täysin puskista. Vaikka odotinkin kappaleelta intron perusteella kunnon tykitystä, yllättää ”Midnight Sun” positiivisesti ollen todella kaunis kappale.

Toistaiseksi ei ole vielä tullut sellaista fiilistä, etteivätkö kaikki kappaleet toimisi, tai että jokin kappaleista olisi aivan hanurista – eikä muutosta tapahdu ”Demonic Futurenkaan” kohdalla. Raidalla kahdeksan oleva kappale ei hidasta tempoa ja toimii sopivana jatkumona sitä edeltäville kappaleille.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Mystisellä soittorasialla käynnistyvän ”Pride Comes Before The Fallin” tunnelma muistuttaa jonkin verran ”Your Heaven, My Helliä”. Siitä löytyy tietynlaista herkkyyttä yhdistettynä Millen taitavaan tarinan kerrontaan. Kappaleesta on hyvä jatkaa albumin viimeiselle raidalle, ”Hate Über Allesin” päättävään ”Dying Planetiin”. Hitaamman puoleisesta olemuksestaan huolimatta tuplat saavat tehdä töitä, ja kappaleessa vallitsee tietynlainen kaaos. Varsin kreatorimainen päätös, ettenkö sanoisi.

Vaikka yhtyeellä alkaa jo olla kilometrejä mittarissa, tuplia ja tiukkoja riffejä tykitetään entiseen malliin. Kokonaisuutena ”Hate Über Alles” on vahva Kreator-albumi, joka yltää helposti kymmenen vuotta sittten julkaistun ”Phantom Antichristin” tasolle. Albumilta ei pysty valitsemaan selkeää muutamaa hittiä, vaan jokainen kappale on yhtä merkittävä ja timanttinen. En malta odottaa, että pääsen todistamaan kappaleita livenä tämän kesän Tuskassa!

Kappalelistaus: