Sinfonista power metallia italiaksi? Miksipä ei! Harmittavan usein tulee hylättyä yhtye tai kappale, koska ei ymmärrä itselle laulujen ehkä merkityksellisintä asiaa – sanoja. Luca Turilli’s Rhapsodyn lauluista en ymmärrä kuin muutamia sanoja, mutta kappaleiden melodiat, orkestraatiot ja yhtyeen taito korvaavat lyyrisen puolen. Kappaleet toimivat itselle hieman instrumentaalien tavoin, mutta paremmin kuin oikeat instrumentaalit. Paremmuus ei ole vähiten Alessandro Contin mahtavan vokaaliosaamisen ansiota. Conti kuulostaa ajoittain Tony Kakolta ja toisinaan lähestyy lähes Pavarottimaisia sfäärejä kuulostamatta kuitenkaan varsinaisesti oopperalta.

Luca Turilli’s Rhapsodyn genreksi on heitelty Hollywood metallia ja ”film score metallia”, mutta puhuisin itse silti vain mahtipontisesta/sinfonisesta power metallista. Vieläpä äärimmäisen hyvin soitetusta ja tuotetusta sellaisesta. En kuitenkaan väitä, etteikö tämä toimisi myös elokuvan soundtrackinä. Tietyillä hetkillä on helppo unohtaa kappaleiden edes olevan metallimusiikkia, mutta sitten iskee Patrice Guersin bassolinja ja Alex Landenburgin rumpukomppi, jotka palauttavat kappaleisiin sen rautaisen selkärangan. Nimiherra Luca Turilli soittaa itse kitarat ja koskettimet ja hoitaa molemmat pestinsä suvereenisti. Silti juurikin basso ja rummut ovat enemmän se osa tätä kokonaisuutta, josta tuo genremääritelmä tulee. Komppikitara kuuluu alla ja luo metallimusiikille tuttua kitaravallia, mutta se on ison orkestraation alla lähes koko ajan. On oikeastaan hämmentävää, miten hyvin tämä rakennelma toimii. Välissä tulee ajateltua, että myös Timo Tolkki voisi olla tämän teoksen takana, mutta sitten muistaa Tolkin rock-oopperafiaskot ja viimeiset Stratovarius-albumit.

Alessandro Contin vokaaleja rikastamassa käytetään pariakin eri kuoroa, mikä ei sinfonisemmassa metallimusiikissa ole missään nimessä ennenkuulumatonta. Joissain tapauksissa olen kuitenkin huomannut vokaalien lässähtävän kun kuoro hiljenee. Tällä levyllä ei yhdessäkään kappaleessa käy näin. Contin massiivinen ääni kantaa tämän massiivisen kollektiivin keulilla järjettömän hyvin. Harmittava seikka vain on, että Contin ääni paikoin hukutetaan tuotannossa kuoron alle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn viimeinen raita on jatko-osa edellisen levyn päätöskappaleelle. ”Of Michael the archangel and Lucifer’s fall” -nimeä kantava saaga on jopa nimeään pidempi. Kokonaispituus näille kahdelle kappaleelle ylittää 34 minuuttia jälkimmäisen osan ollessa reilu 18 min. Kappaleiden lyyristä jatkuvuutta on vaikea todistaa ilman ymmärrystä sanojen merkityksestä, mutta ainakin musiikillisesti tarina on hieno. Kappaleella on alaotsikointia samaan tapaan kuin Dream Theaterin eeppisimmissä kappaleissa, mikä on progen ystävälle aina hauska lisä, vaikkei musiikkiin tietysti sinällään vaikutakaan.

Albumin isoin ongelma ja samalla toisaalta isoin hienous piilee kielessä. Italia sointuu näin sinfoniseen musiikkiin mitä mainioimmin, mutta sanojen ymmärtäminen vaatii todennäköisesti enemmän kuin italian alkeet tai Google kääntäjän. Jälkimmäistä käytettäessä tarvitsee tietysti vielä toisen kääntäjän kääntämään Googlen kieli suomeksi…

Koko komeudessaan reilun tunnin mittainen kiekko on ehdottomasti kuuntelun arvoinen vaikkei olisi aiemmin Turillin tuotantoon perehtynytkään. Kappaleita on ilo kuunnella niiden kertoessa kuuntelijalle tarinaa – jopa ilman sanojen ymmärtämistä. Levy on kokonaisuudessaan mahtipontinen ja monisyinen. Turilli on mestari tekemään sävellyksiä ja orkestraatioita metalliin tavalla, jota en uskonut olevan olemassa. Vaikka genre sinällään ei ole – eikä tule olemaan – se suurin suosikkini, bändin kuunteleminen saa minut toivomaan, että olisin kuullut tällaista jo vuosia sitten!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista:
1. Nova Genesis (Ad Splendorem Angeli Triumphantis)
2. Il Cigno Nero
3. Rosenkreuz (The Rose And The Cross)
4. Anahata
5. Il Tempo Degli Dei
6. One Ring To Rule Them All
7. Notturno
8. Prometheus
9. King Solomon And The 72 Names Of God
10. Yggdrasil
11. Of Michael The Archangel And Lucifer’s Fall Part II: Codex Nemesis

Luca Turilli’s Rhapsody facebookissa

Kirjoittanut:Riku Kelvola

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy