Machine Head – Bloodstone & Diamonds

Maailmassa ei todellakaan ole toista samanlaista yhtyettä kuin Machine Head. Yhtye sekoittaa metalligenret, kuten yhtyeen keulahahmo, perustaja ja tällä haavaa ainoa alkuperäisjäsen Rob Flynn sen osaa. Kun tämä terästetään monipuolisella Flynnin lauluäänellä ja yhtyeen saumattomalla soitannalla, ei tarvita huikeita show-elementtejä, vaan levyllä ja lavalla kaikki toimii juuri niin kuin pitää, eikä missään ole menty siitä, missä aita on matalin. Ylilyönteihinkään ei ole sorruttu. Tähän voidaan kiteyttää Machine Head kaikilla osa-alueilla – ja tähän voidaan kiteyttää myös ”Bloodstone & Diamonds” -albumi.

Helmi-maaliskuussa 2014 Machine Head ilmoitti basisti Adam Ducen erottamisesta, sopparista Nuclear Blastin kanssa, uuden basistin (Jared MacEachern) värväämisestä ja ”Bloodstone & Diamonds” -pitkäsoiton nauhoitusten aloittamisesta. Paljon ehti tapahtua lyhyessä ajassa, mutta se ei ole vaikuttanut käsillä olevan albumin laatuun millään tavalla. ”Unto the Locust” -pitkäsoitolla (2011) vieraillut jousikvartetti (Quartet Rouge) on mukana tälläkin levyllä. Myös studio, jota käytettiin em. levyn nauhoituksissa, on kokenut päivityksiä, ja sen jopa huomaa kappaleissa. Päivitettyyn studioon ja albumin tekovaiheisiin pääsee tutustumaan bändin YouTube-kanavalla.

Bändin nokkamies Rob Flynn ja miehen monipuoliset laulunlahjat pääsevät täysiin mittoihinsa ja oikeuksiinsa kappaleiden edetessä. Meno äityy jopa ennalta arvaamattomaksi – ainakin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Esimerkiksi voin odottaa kappaleen lähtevän käyntiin intron jälkeen kunnon mättöriffillä ja karjunnalla, mutta toisin käy ja tunnelmaa luodaankin jollain aivan toisella tavalla, kuin saatoin kuvitella.

Levyn kaksitoista kappaletta ovat enemmän toinen toistaan tukevia kuin toinen toistaan parempia. Todella rämäkästi alkava levy ei tarjoa nimibiisiä, mutta levyn nimi tulee kyllä selväksi ensimmäisestä kappaleesta. Tätä levyä voidaan myös verrata muutamien kappaleiden osalta hyvään viiniin eräältä asiaan perehtyneeltä sivustolta löytyneellä tekstillä ”maku myötäilee tuoksua”. Itsehän en tiedä viineistä pätkääkään, mutta se litku, josta tykkää, iskee lujaa, ja sitä pitää saada lisää. Voin paljastaa, että tämä levy on pyörinyt soittimessa lähes siitä saakka, kun sen arvosteluun sai.

”Bloodstone & diamonds. Nothing can break the strength of these stones. Cast off the shackles of the past. Live in the moment – nothing ever lasts.”

Levyyn ei kyllästy vaan siitä löytää uusia vivahteita jokaisella kuuntelukerralla. Vaikka joukossa on yksi välisoittokappale, instrumentaalibiisi ”Imaginal Cells” (johon on ympätty klippeja Flynniä inspiroineesta audiokirjasta ”Spontaneous Evolution”), niin tämä on vain pieni hengähdys – tunnelmallinen ja jopa kieroutunut omalla tavallaan: taattua Flynn & Machine Head -laatua, jotka eivät ole mitään pliisuja kirkkovirsiä.

Tähän väliin on mainittava toki myös muu osa bändistä, koska Machine Head koostuu muistakin herroista kuin Rob Flynnistä. Dave McClain on ollut pumpun rummuissa vuodesta 1995 lähtien, ja kuten sanottua, uuden ”studiotekniikan” ansiosta on kannuista saatu narulle talteen enemmän kuin aikaisemmin. Phil Demmelin kitarasoolot kuulostavat Robin taustakitaroinnin ja tilutteluiden lisäksi myös paremmalta kuin koskaan ennen. Uutena jäsenenä Jared MacEachern on päässyt hyvin kiinni basistin virkaansa ja omaksunut todella lyhyellä aikataululla yhtyeen tyylin.

Kappaleet vaihtelevat ”Night of Long Knives” -kappaleen nopeasta poljennosta epätoivoa hohkaavaan raskaaseen mättöön (mm. ”In Comes the Flood”). Seassa on sellaisiakin helmiä kuin hitusen punk-viboja saavuttava ”Game Over” ja toiveikkaaksi äityvä ”Damage Inside”. Melkein voisi sanoa, että levyllä käydään läpi koko ihmiselon tuntemukset vihasta rakkauteen ja maistiaisia ihmismielen häiriintyneisyydeksi määritellyistä fiiliksistä saadaan myös.

Tunnustan, että mielenkiintoni bändiä kohtaan on horjunut melkoisesti, sillä olen tähän mennessä odottanut sitä Machine Head -albumia, joka tiputtaa loputkin lehdet puusta syysmyrskyn tavoin, repii puut juurineen maasta ja nostattaa kunnon aallot, joiden yli ei ihan kepeällä perämoottorilla pääse. ”Bloodstone & Diamonds” on sellainen levy. Ensimmäisistä tahdeista lähtien pitää kevyen kuolevaisen kerätä kiviä taskuun, että ei lennä taivaan tuuliin. Levy on Rob Flynnin itsensä tuottama, ja mukana ovat myös Juan Uartega ja päämiksaajana tuttu ja turvallinen Colin Richardson, eikä se petä millään tasolla. Pakko vaan todeta, että Machine FUCKING Head on tehnyt helvetin hienon levyn!

Noin 71-minuuttinen albumi on myös mitaltaan passeli, eikä taukoja ole tarvetta pitää. Haluan lisää! Haluan nähdä bändin livenä! Haluan kuulla biisit yleisön seassa iloiten, pyörien vaikka pitissä, puiden nyrkkiä ja pirunsarvia kohti taivaita.

“Bloodstone & Diamonds” auttoi löytämään yhtyeen taian uudelleen. Ennakko-odotuksia oli melkoinen määrä, sillä hieman rauhallisempi ”Unto the Locust” oli ainakin minulle välimallin levy ja jäin odottamaan tuon pitkäsoiton ja live-julkaisun ”Machine Fucking Head Live” (2012) jälkeen jotain tajunnan räjäyttävää Machine Head -julkaisua. Ja kyllä perkeles sentään siihen on tultu, odotukset täytetty ja ylitetty. Käsissäni on vuoden 2014 parasta metallia!

10/10


Kappalelista:
1. Now We Die
2. Killers & Kings
3. Ghosts Will Haunt My Bones
4. Night of Long Knives
5. Sail into the Black
6. Eyes of the Dead
7. Beneath the Silt
8. In Comes the Flood
9. Damage Inside
10. Game Over
11. Imaginal Cells (instrumentaali)
12. Take Me Through the Fire

Kirjoittanut: Jarmo Hänninen

www.facebook.com/MachineHead
www.machinehead1.com
www.youtube.com/user/machinehead

Kommentoi julkaisua