Maukasta myrkkyä – arviossa Scorpion Tean eponyymi debyyttialbumi
New Yorkin punk- ja hardcore-piireistä tuleva, väkevää garage punkia grungahtavaan vaihtoehtorockiin ja post-punkiin verevällä ja kansainvälisellä twistillä yhdistelevä Scorpion Tea on julkaissut omaa nimeään kantavan debyyttialbumin. Rumpali Edley ODowdin (Toilet Boys, Kylesa ja Psychic TV), kitaristi-biisintekijä Chris Cruzin ja hänen bassoa soittavan poikansa Fern Puman muodostama trio onnistuu vangitsemaan kolkkouden nykyaikaiseen pakettiin. Lyyrikko-vokalisti Anthony Diazin kolkon toteava lyyrinen ulosanti luo vahvan kaikupohjan tyylillisesti eheälle, tummasävyiselle ja kitaravetoiselle vääntömomenttiräminälle. Albumin sopivalla tavalla undergroundmaisesta ja vahvasti kaiutettuun kasariestetiikkaan viittaavasta tuotannosta vastaa tuottaja Thomas Dolas (Osees).
Yhtye ei tyydy kuitenkaan lainaamaan menneiden vuosikymmenten tyylisuuntien tarjonnasta vaan onnistuu yhdistelemään varsin luontevasti 1980-luvun alkumetrien goottisynkistelyn kyllästämää melurockia ja tarjoamaan sen edelleen väkevällä kierrepallolla osana modernin post-rockin kaanonia. Yhtye äänitti debyyttialbuminsa menneenä kesänä Los Angelesin paahtavan auringon alla pyrkien tiivistämään ympäristön vallinneeseen tunnelmaan mahdollisimman autenttisesti.
Scorpion Tean päättäväinen, uhmakas, tyylikkään vittumainen ja mutkitteleva mutta määrätietoisesti svengaava iskutunnelmointi istuu pöyhkeän lesoon moderniin rockaukseen oivallisesti. Yhtye osaa antaa painavalla kädellä svengaavien biisien rullata omalla, luonnollisella painollaan liimaamatta ilmaisunsa päälle genrepoliittisesti oikeaoppisia maneereita tai ulkoisia piirteitä.
Välillä ja tyystin varoittamatta yhtye hyökkää sumeilematta klaustrofobisen, elektropitoisen ambientin maailmaan katkaisten perinteisen bändipohjaisen voimarockin vyörytyksen kuin seinään. Yhtyeen vahvuusalue onkin juuri sopivissa annoksissa esiin tunkeutuva yllätyksellisyys, mikä tuo kokonaisuuteen jylhyyden vastapainoksi näkemyksellisyyttä ja hengittävyyttä unohtamatta kuitenkaan ajanmukaista röyhkeän crossoverin mukautuvuutta.