Menneestä lipovat liskomiehet – Helle & Vaarna: ”Drown Your Lizards” -EP

Kirjoittanut Juhani Mistola - 17.5.2024

Akustiseksi retrorockduoksi itseään kutsuvan Helle & Vaarnan debyyttijulkaisu ”Drown Your Lizards” -EP on vahvasti menneestä ponnistava, mutta silti etenkin lyriikoiltaan vahvasti nykyhetkessä kiinni oleva akkarilevy.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Akustiset rocklevyt ovat nykypäivänä vaikea laji – siksi, että ne ovat niin helppoja. Kenellä tahansa on mahdollisuus renkutella iltasella akustista kitaraa työläppärin virtuaalinauhalle, tyrkätä tuote Soundcloudiin ja kehua tehneensä levyn. Onhan se levy, mutta usein akkarilevyjen olennaisin puoli eli oivaltava lauluntekeminen ja laadukkaat soundit unohtuvat johonkin matkalle. Kun mietitään vaikkapa neliraiturilla tehtyä Bruce Springsteenin ”Nebraskaa”, niin levyn alaston äänimaisema ei kestäisi mitään keskinkertaista biisintekelettä. Levy toimii siksi, että laulut ovat niin hyviä.

Eräs vannoutunut Springsteen-fanaatikko, mm. Telenovelas, Harvest Bell, Helle, Whole Lotta 70’s ja Empty Pockets -yhtyeistä tunnettu Turku-rockin monitoimimies Jussi Helle on lyönyt hynttyyt yhteen lyömäsoittaja Mikko Vaarnan kanssa ja he ovat yhdessä Helle & Vaarna. ”Drown Your Lizards” -EP soi perinteikkäästi ja toimii parhaimmillaan erittäinkin maukkaasti.

Nelibiisinen lähtee liikkeelle cajonin paukuttelulla ja jostain fogertiaanisen swamp rockin perinteestä ammentava riffi pyörittelee Tom Vidqvistin sähkökitaran ja itse sielunvihollisen kanssa biisissä ”Break The Walls”. Vahvimmat mielleyhtymät musiikissa eivät kuitenkaan tule Springsteenistä tai CCR:stä, vaan 30 vuotta sitten manan majoille menneen Smack-keulakuva Clauden Fishfaces-bändistä. ”Drown Your Bastards” jatkaa samaa Fishfaces-mielikuvaa, mutta on selvästi ykkösraitaa tarttuvampi biisi. Melodisuutta korostaa Perttu Kohon tyylikäs haitari. Tämä on itse asiassa hyvin tehtyjen akustisten levyjen suola: Pienetkin muutokset instrumentaatiossa maalaavat äänikuvaan aivan uudella värillä. Sanoituksissa ollaan niin kypsiä ihmiskunnan urpouteen, että toivotaan Äiti maan hukuttavan kaikki oman elämänsä bisnesmiehet omaan ahneuteensa. Biisin kaiut Blind Melonista ja vaikka mistä auringonpaisista hippirenkutuksista nostavat ”Drown Your Bastardsin” levyn parhaaksi biisiksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Seuraava, promomateriaalissa EP:n keskusbiisiksi nostettu ”Lizards” onkin sitten kuunpaisteinen yölaulu –ei siis viitata siihen yhtyeeseen! Jos klassisen rokin kuuntelijoiden nykyharrastuksiin kuuluu se pakollinen vaikutteiden bongaus, niin ”Lizards”-kappaleessa voi kovasti yrittämällä kuulla sitä Springsteeniä. Ja kun Suomessa ollaan, niin on vertailukohdaksi pakko mainita kotimaisen englanninkielisen akkarirokin kruununjalokivi eli Suicide Twinsin (Andy McCoy & Nasty Suicide / Superstar) ainokaislevy ”Silver Missiles And Nightingales”. Suikkarifiilistä lisää kappaleen kansanlauluhenkinen viulu. Biisi kasvaa muutamalla uudelleenpyöräytyksellä haikeaksi mestariteokseksi ja levyn toiseksi huippukohdaksi.

Seuraavaksi EP päätyy – ja päättyy – “Behind All The Dying” -kappaleen johonkin Rolling Stonesin 70-luvun tuotannon ja Tom Petty akustisempien vetojen välimaastoon. Kappale on aiempia vähäeleisempi, mutta Tuuli Sumialan kalimba ja multi-instrumentalisti Kohon lap steel tuovat tuovat taas uusia tasoja pikkulevyn loppuun. Tekstin tematiikka jatkaa kokonaisuuden synkeää linjaa, jossa maailman pahuuden edessä minkä tahansa ikäinen ja kokoinen idealisti on vaarassa vajota kyyniseen toivottomuuteen.

Yleiskokemuksena ”Drown Your Lizards” -EP on ammattitaitoinen, lämminhenkinen ja selvästi rakkaudella retrorokkiin tehty levy, jolle tekisi terää vielä pari täysosumaa. Juuri sellainen ”Wild Horses” tai ”Atlantic City”, joiden tekeminen on näennäisesti helppoa, mutta kuitenkin vaikeampaa kuin mikään. Alkukesän lämmössä levy kuulostaa tällaisenaankin juuri oikealta.

Helle & Vaarna Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Helle & Vaarna esiintyy levynjulkkarikeikallaan Turun Bar Bristolissa la 18.5.

Jussi Helle: laulu, akustinen kitara, tamburiini

Mikko Vaarna: cajon, shakerit

Perttu Koho: lap steel (4), haitari ja taustalaulu (2)

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Riikka Laaksi: viulu (3)

Tuuli Sumiala: kalimba (4)

Tom Vidqvist: sähkökitara (1)

Sävellys ja sanoitus: Jussi Helle

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy