Miten maittaa kiertue-elämä nykyisin, Vesa Ranta?

Goottirockin superkokoonpano Cemetery Skylinen menestysdebyyttiä seurannut kiertue tuli hiljattain kunnialla päätökseensä. Rumpali Vesa Ranta teki paluun kansainvälisille areenoille kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Palasit vastikään reilun viikon mittaiselta Etelä-Amerikan kiertueelta. Kävit Sentencedin tiimoilta aikoinaan Meksikossa, mutta nyt matka taittui syvemmälle Etelä-Amerikkaan Argentiinaan ja Chileen asti. Mitkä ovat fiiikset?

Vesa Ranta: Tuo oli yksi hauskimpia kiertueita, mitä olen ikinä tehnyt. Siellä oli erittäin fanaattista ja vastaanottavaista yleisöä. Siellä tajusi, kuinka valtava maanosa se on. Brasiliassa jotkut fanit sanoivat tulleensa keikalle lentämällä oman maan sisällä viisi tuntia. Siellä oli muutama pienempi yleisö, mutta osa keikoista oli loppuunmyytyjä, mikä on ensimmäisen levyn julkaisseelle bändille erittäin hyvä saldo. Jotkut pitivät ihmeenä, että bändi lähtee ensimmäisen levyn jälkeen Latinalaiseen Amerikkaan. Se on tavallisempaa, että tehdään viisi tai kuusi levyä ja lähdetään sitten kokeilemaan.

Uskallusta edesauttoivat hyvät kontaktit ja keikkamyyjät. Jäyhälle pohjoisen kasvatille latinalaisen yleisön suora ja välitön palaute kiljumisineen ja karjumisineen oli häkellyttävä kokemus. Fanit huusivat Vesan nähdessään myös Sentencedia, joten jo kuopattua bändiä ei ole selvästikään unohdettu. Santiagon lentokentällä vastassa oli puoliltaöinkin faneja, ja Cemetery Skylinen lisäksi nimmareita sai raapustella yhtä paljon Sentenced-levyihin.

Vesa Ranta: Kyllä siellä pohjoisen miehen sydän sulaa helposti, kun siellä on niin oikeasti hyvä meininki. Tuskin tuo jää ainoaksi reissuksi tuonne.

Stadiongoottirockin superbändi

Idea goottirock-bändiin sai alkunsa vuoden 2020 tammikuussa 70 000 Tons of Metal -metalliristeilyllä Karibialla. Samalla risteilyllä sattuivat esiintymään niin kitaristi Markus Vanhala (Omnium Gatherum, Insomnium) kuin ruotsalaisen At the Gatesin rumpali Adrian Erlandsson, jotka tunsivat toisensa ennalta.

Erlandsson sanoi Vanhalalle, että heidän olisi aika perustaa yhdessä bändi. Vanhalan tiedustellessa millaista musiikkia soitettaisiin, Erlandsson totesi, ettei kukaan enää tee kunnon goottirockia – sitä siis.

Maailma on täynnä nousuhumalassa perustettuja uusia bändejä, jotka eivät kuitenkaan koskaan realisoidu. Tällä kertaa heitosta tuli totta, ehkä kiitos koronavuosien, jolloin muusikot eivät normaaliin tapaansa olleet jatkuvasti kiireisiä tien päällä.

Mukaan pyydettiin muita goottimusan ystäviä: laulaja Mikael Stanne (Dark Tranquillity, Halo Effect) ja kosketinsoittaja Santeri Kallio (Amorphis). Mukaan lyöttäytyi myös basisti Viktor Brandt (Dimmu Borgir).

Aluksi Ranta toimi vain sivullisena makutuomarina, kun Vanhala lähetti musiikkia kuultavaksi genreä diggaavalle ystävälleen. Ranta antoi kommenttinsa ja totesi samalla, että jos kokoonpanoon tulisi joskus muutoksia, niin hän olisi käytettävissä.

Idean varsinainen isä, Erlandsson, vetäytyikin lopulta projektista parin demon jälkeen muiden kiireidensä vuoksi.

Vesa Ranta: Sovittiin, että demotaan muutama biisi, eli koesoitto-tyyppisesti nauhotetaan muutama biisi. Sitten jätkät kuuntelivat ja totesivat, että tämähän toimii tämä homma. Mullahan on meistä ainoana semmoista vähän pidempää historiaa [genrestä], jos Sentencedia goottimetalliksi voi kutsua. Sentencedin musiikin tavoin kaihoisuus ja melankolisuus on musiikissa vahvasti läsnä. Toki meillä on syntikat nyt paljon isommassa roolissa.

Risteävät tiet

Cemetery Skyline oli täynnä Rannalle enemmän tai vähemmän tuttuja miehiä, muun muassa musiikkivideoiden teon kautta: Ranta on tehnyt niitä niin Insomniumille ja Amorphikselle kuin Dark Tranquillitylle. Mutta olivat tiet kohdanneet aiemminkin.

Vuonna 1996, kun Sentenced äänitti ”Down”-levyään Saksan Woodhouse-studiolla, oli siellä samaan aikaan myös helsinkiläinen metalliyhtye Kyyria, jonka kosketinsoittaja oli Santeri Kallio tai Dick Domestic Blues M.F., kuten taiteilijanimi tuohon aikaan kuului. Stannen kanssa tiet kohtasivat vuosituhannen vaihteessa yhteisellä Euroopan ja myöhemmin Amerikan kiertueella. Sentencedin porukka viihtyi enimmäkseen keskenään, joten syvällisemmin kiertue- tai studiotovereihin ei tullut tutustuttua noina vuosina.

Vesa Ranta: Se oli yksi parhaimpia rundeja ikinä. Se vei meidän kaikkien bändien uraa ison harppauksen eteenpäin. In Flames oli myös mukana. Bändi oli tehnyt silloin just ”Claymanin”, ja se oli varmaan myös heidän suurin läpimurtolevynsä siinä vaiheessa uraa.

Brandt puolestaan kävi Oulussa vuonna 2012 keikalla Entombedin kanssa. Venue oli Rannan ja kumppaneiden omistama Nuclear Nightclub.

Cemetery Skyline -nimi oli laulaja Stannen idea. Muitakin ideoita oli, joista kaikki liittyivät jotenkin hautausmaahan.

Vesa Ranta: Hän teki sanoitukset, niin ajattelin, että mennään hänen visionsa ja intuitionsa mukaan. Ei tämmöistä goottimetallia muutamia bändejä lukuun ottamatta kauheasti tehdä nykyisin. Se on ollut vähän pimennossa, kun on tullut nämä metalcoret ja muut metallin alatyylit. Metallin kirjo on laajentunut, mutta kyllä mulla oli kutina, että tällaiselle musiikille on edelleen kuulijoita.

Näin tosiaan on käynyt, sillä jutun kirjoittamisen hetkellä Spotifyssa kuuntelijoita on kaunis lukema: 66,6 tuhatta kuukaudessa.

Bändin jäsenten julkistus tapahtui alkuvuodesta 2024 suurieleisesti yksi jäsen kerrallaan. Oletko ollut mukana graafisen ilmeen suunnittelussa?

Vesa Ranta: Tämän bändin kohdalla en ole ollut, koska tässä oli muutamalla jäsenellä hyvät kontaktit, ja sieltä tuli hyviä luonnoksia. Oon ainoastaan yhden musavideon, ”Behind the Lie”, tehnyt tälle bändille. Olen ihan tyytyväinen siihen, ettei mun tarvitse joka asiassa sotkeutua visuaaliseen puoleen.

Aikuisten miesten luokkaretkellä

Paljon on vettä virrannut Oulujoessa niistä ajoista, kun Ranta on viimeksi astellut isoille lavoille ulkomailla – tarkemmin ottaen aikaa on kulunut tasan 20 vuotta Sentencedin hautajaiskiertueesta. Senarit olivat tunnettuja sopeutumisvaikeuksistaan kiertue-elämään, mutta jos joku heistä tien päällä viihtyi, se lienee ollut rumpali Ranta. Toisaalta olosuhteetkaan eivät olleet helpoimmat mahdolliset. Kontrasti nykyisen menon ja nuoruusvuosien kiertueitten välillä on suuri. Vuosituhannen vaihteessa Euroopassa matkattiin bussissa ilman nettiä ja ensimmäisinä vuosina 90-luvun puolivälissä ilman kännykkääkin.

Nyt ruotsalais-suomalainen seurue matkusteli lentokoneella maasta toiseen ja majoittui hotelleissa. Lentokentän lounget tulivat tutuiksi ja tarvittaessa oli varaa ottaa alle pirssi.

Vesa Ranta: Ennen vanhaan se oli sitä agony walkia, että käveltiin krapulaa karkuun tai yritettiin saada pää selväksi. Nykyään se on enemmän niin, että yritetään viihtyä siellä reissussa ja tehdä sellaisia asioita, että aika kuluu nopeammin.

Eräs keikkarutiineja helpottava asia on virtuaalisesti tehtävä soundcheck.

Vesa Ranta: Kun joka keikka äänitetään, niin siinä pystyy kiertueella hyödyntämään edellisen illan soittoja tekemällä soundcheckin virtuaalisesti äänitetyn musiikin kanssa. Meidän ei tarvitse olla neljältä lyömässä niitä lattiatomeja niin voi tulla vasta kymmeneksi keikalle.

Näin tekemällä aikaa on jäänyt paljon muuhunkin kuin keikkavalmisteluihin. Porukka kävi esimerkiksi meressä uimassa niin usein kuin mahdollista. Verratessa nykyaikaa entisiin aikoihin Sentencedin kanssa parikymmentä vuotta sitten, uutta on myös somen merkitys ja meet and greet -tapaamiset. Vieläkö tien päällä jaksaa juhlia?

Vesa Ranta: Muutaman kerran meni aamuun asti. Laskettiin se aika tarkasti, että jos on seuraavana päivänä vapaata, niin sitten saattoi mennä vähän myöhempään. Mutta enemmän olut- ja viinilinjalla oltiin, että jätettiin väkevät vähemmälle.

Pohjoismainen yhteistyö toimii

Sekä Brandtilla että Stannella on kytköksiä Suomeen: niin basistin isä kuin laulajan puoliso ovat suomalaisia. Ehkä se on syynä siihen, ettei bändin suomalaiselle triolle ole tullut kovin suurta kulttuurishokkia länsinaapurin edustajien kanssa.

Vesa Ranta: Meidän ruotsalaiset on varsin suomalaisia. Kyllä meillä on erittäin hyvät kemiat. Varsinkin stannet ja vanhalat ja kalliot on tehneet niin monta rundia kimpassa, että ne tuntee toisensa jo tosi hyvin.

Yhtyeen toiminta onkin pohjautunut vahvasti ystävyyteen.

Vesa Ranta: Meidän miksaaja on muistutellut, että tämä on harkiten mietitty, ketä tähän pyydetään mukaan. Se on ollut hauska todeta, että tämä mätsi on mennyt näin hyvin kohdalle. Huumorintaju on aika yhtenäinen koko jengillä.

Heti syvään päähän

Rannan paluu kansainvälisille areenoille osoittaa, että keski-ikäisenäkin musiikillinen ura voi nytkähtää äkillisesti eteenpäin. Kaikki on tapahtunut nopeasti pyörän lähdettyä pyörimään, mutta toisaalta taustatyötä tehtiin erityisen rauhalliseen tahtiin. 

Vesa Ranta: Jätkät oli kypsytelleet tuota levyä korona-aikana vähintään kaksi vuotta ennen kuin sitä alettiin äänittää. Sitä pystyi tekemään paineettomasti, kun kukaan ei osannut odottaa mitään. Toiselle levylle on aina isommat paineet.

Aluksi bändillä ei ollut suunnitelmia keikkailla, koska sen jäsenet ovat varsin kiireisiä. Nyt keikkoja on reilussa vuodessa kertynyt kuitenkin 25 kappaletta kolmessatoista maassa. Voidaan todeta, että kyseessä on ihan oikea bändi, eikä vain ohimenevä projekti.

Vesa Ranta: Meillä on ylipäätään hyvät keikkamyyjät. Eri bändien keikat näkee samasta Excelistä, niin se auttaa kummasti.

Bändin ensimmäinen keikka oli John Smith Rock Festivalin päälavalla illan pääesiintyjänä. Melko kova slotti ammattiukoillekin. Jännittikö teitä?

Vesa Ranta: Meitä kaikkia jännitti ihan helvetisti. Yksi jäsenistä kävi oksentamassa lavan takana ennen keikkaa. Me oltiin ehditty treenaamaan yhdessä vain kaksi päivää, mutta ne me treenattiinkin kyllä yötä päivää.

Paineiset tilanteet jatkuivat viime kesänä, jolloin Yle kuvasi Tuska-festivaalilta muun muassa Cemetery Skylinen keikan. Yhtyeellä ei ollut riittävästi aikaa miksata keikkaa televisiota varten niin kuin joillain muilla bändeillä. Bändin jännitys ja hermostuneisuus ovat kuitenkin hellittäneet sitä myötä, kun se on huomannut yleisön tuntevan biisit.

Mukana settilistassa on ollut myös Senareitten versioima ”Konevitsan kirkonkellot”. Sentenced ei kyseistä kappaletta koskaan esittänyt, vaan se toimi keikkojen introna. 

Vesa Ranta: Me mietittiin, miten saadaan festareille hieman pidempi setti, joten päätettiin yhdessä, että kumarretaan hieman edesmenneen bändini suuntaan. Se toimii oikein hienosti, kun siinä on myös piano mukana. Sävellyshän on alun perin suomalainen kansanlaulu ja sitä on versioineet monet muutkin. Biisi istuu myös hyvin Cemeteryn biisien joukkoon.

On/off -suhde rumpujen soittoon

Ranta ilmoitti vuonna 2017 lopettavansa rumpujen soiton samassa yhteydessä, kun erosi The Man-Eating Tree -yhtyeestä. Ura kuitenkin jatkui muutaman vuoden jälkeen doom metal -yhtye The Abbeyssa ja progressiivista rockia soittavassa Kuumet-bändissä. Mikä sai mielen muuttumaan?

Vesa Ranta: Siinä kohti oli aika paljon valokuvaus- ja videotöitä ja oma jälkikasvu sellaisessa iässä, että tuntui ettei aika riitä kaikkeen. Kirjoitin toki vähän turhan dramaattisesti silloin lopettamisesta. Silloin tuntui siltä, että tie musiikin parissa alkaa olla nähty. Ja kun tietää, minkälaisessa jamassa musabisnes on, niin silloin tuntui, ettei sitä kivirekeä jaksa enää pitempään vetää. Mutta ei siinä mennyt kuin vuosi, kun alkoi taas soittaminen kiinnostaa. Soittajan on näköjään hankala lopettaa oikeasti.

Aiemmin musaura oli ollut katkolla vuonna 2005 Sentencedin uran päättymisen jälkeen. Jotain taustalla olevista soittohaluista kuitenkin kertonee se, että Ranta hankki uudet rummut juuri ennen kahta viimeistä Oulun keikkaa.

Uusi into kantaa

Uudesta innostuksesta kielii se, että jo kaksi päivää kiertueelta paluun jälkeen Ranta oli treeniksellä hiomassa soittoaan. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin.

Vesa Ranta: Ylipäänsä soittaminen omassa elämässä on lisääntynyt viime vuosina aivan älyttömästi: on löytynyt semmoinen uusi kipinä treenaamiseen. Siihen auttaa tämän päivän tekniikka, että pystyy vaikka uusien demojen tahtiin yksinään treenaamaan biisejä valmiiksi.

Kaikkien treenikämpillä on myös jonkinlainen studiomahdollisuus, niin pystyy treenaamaan yksin koko levyn valmiiksi ja menemään sitten studioon.

Mikä on ollut parasta Cemetery Skylinessa?

Vesa Ranta: Rakkaus hyvin melodioihin. Me tehtiin mielestäni onnistunut levy. Se on tärkeintä kuitenkin se musiikki, että ollaan levyyn tyytyväisiä. Meidän bileissä soi enemmän kasaripop ja A-Ha kuin Slayer. Tietenkin se myös, että bändissä on hyvä kemia ja uskalletaan puhua jo seuraavastakin levystä.

Bändihommien lisäksi kiireisenä miestä ovat pitäneet tänä vuonna visuaalisen puolen työt, niistä suurimpana suomalaista metallimusiikin viittä vuosikymmentä käsittelevä tv-dokumenttisarja. Sen on tarkoitus tulla ulos ensi vuonna. Erään tutkijan kanssa työn alla on myös tietokirja Suomen työlaitoshistoriasta, eli paikoista, joihin määrättiin pakkotyöhön pienemmistäkin rikkeistä.

Unelma Aasiasta toteutumassa

Kiireistään huolimatta Ranta ei ole unohtanut muita bändejään: Kuumetin levy julkaistaan vielä tämän vuoden puolella ja The Abbeyn toista levyä työstetään paraikaa. Cemetery Skylinen osalta ensi vuonna on tiedossa kiertue, tällä kertaa todennäköisesti bussilla liikkuen.

Vesa Ranta: Vähän jännitän, minkälainen paluu on sinne pieneen ruumisarkkuun ja liikkuvaan sänkyyn.

Ensi kesän festareista Provinssissa esiintyminen on julkistettu. Samoin tarkoitus on esiintyä siellä, missä bändi aikoinaan sai alkunsa: Karibian 70 000 Tons of Metal -risteilyllä. Uusia biisejäkin on jo aika paljon kasassa, mutta tälläkään kertaa studioon ei aiota kiirehtiä.

Tulevaisuuteen Ranta suhtautuu hyvillä mielin: pitkäaikainen unelma Aasiassa esiintymisestä on suunnitelmissa ja musiikki tuntuu taas toiselta ammatilta.

Vesa Ranta: Nyt kun ollaan yli 50-vuotiaita tyyppejä, niin jotenkin osaa suhtautua vakavammin tähän alaan. Sellainen poikamainen sekoilu on jäänyt pois. Olisiko tämä viimeinen vuosikymmen, kun rokataan vielä täysillä. Hetfield ja kumppanit on hyviä esikuvia tähän.