Monipuolinen, pirullinen ja ilkeä – arviossa Brujerian ”Esto Es Brujeria”
Pseudo-meksikaanien murhanhimoinen kokaiinikartelli Brujeria on taas täällä hämmentämässä. Monikansallinen metallimafia on viidennen albuminsa kohdalla tykimmässä kunnossa kuin aikoihin. Vokalistien Juan Brujon ja Pinche Peachin, kitaristi-basisti Hongon (Napalm Death, Insidious Disease, Lock Up, Venomous Concept) ja laulaja-basisti Fantasman muodostama ydinjengi täydentyy laulaja El Sangrón, kitaristien El Criminalin (Criminal, Lock Up, Pentagram Chile) ja La Encabronada (Alekhine’s Gun) myötä. Monipuolisen tiukat rumpuraidat albumille äänitti Hongo Jr (Shining, ex-Ancient, ex-Cradle of Filth, ex-Dimmu Borgir), ja muutamista basso-osuuksista vastaa El Cynico (Carcass).
Spoilaamatta sen enempää yhtyeen jäsenistön vaalimaa anonymiteettiä pelimannien oikeiden nimien paljastamisella on valveutuneen äärimetallin ystävän varsin helppo selvittää, keitä tekijähahmoja yhtyeen brutaalin hulvattoman grindikonseptin toimituksen takana on.
Albumin käynnistävän nimibiisin kaoottisen uutistenluvun päätteeksi päästää yhtye irti helvetin, jota loppubiisin puhallinpohjainen fanfaarimaalailu täydentää hillittömästi.
Mainos päättyy
Kokonaisuuden kuudestatoista kappaleesta ei puutu ilmeikkyyttä ja tarvittavaa tyylillistä variointia. Riffien takaa puskee monessa kohtaa vahva Napalm Deathin tuoksu (muun muassa ”El Patrón Del Reventón” ja ”Mexorcista”), eikä ihme, sillä Brujerian biisintekovastuu on mitä merkittävimmässä määrin edellämainitun grindilegendan harteilla. Albumin parhaimmistoon lukeutuvat raskaasti thrashaava ”Estado Profundo”, tiukoilla naisvokaaleilla puoliksi rytmitetty videobiisi ”Bruja Encabronada” ja napakkaotteisen hardcoren ja groovaavan likaisen murjontametallin välimaastoon sijoittuva ”Tu Vida Loca”. Fear Factoryn tontilta pikaista katuporarytmittelyä tarjoileva ”Bestia De La Muerte” tuo kokonaisuuden puoliväliin kaivattua vaihtelevuutta. S.O.D.:n kaltaista väkivaltaista hardcoren ja thrashin fuusiota tarjoileva ”Politicamente Correctos” ansaitsee myös maininnan eräänä albumin voitokkaimpana kappaleena.
Juuri, kun Brujerian luuli käyttäneen kaikki korttinsa, lyö se tiskiin Slipknotin toimivinta osastoa läheisesti muistuttavan ”Mochadon”. Doom-voittoinen ”Perdido En El Espacio” laskee tempon puolestaan Type O-Negativen malliseen mateluun juuri optimaalisessa kohtaa kokonaisuutta. Loppuosiosta erityismaininnan ansaitsee Dischargen jalanjäljillä d-beat-tempoisesti louskuttava jyrkemmän laidan punk-rypistys ”Covid-666″. Freesiä, matalavireistä Deftones-louhintaa hyödyntävä ”Odio Que Amo” tuo myös omanlaisensa vivahteen albumin loppupuoliskolle.
”Esto es Brujeria” päättyy niskalihasten notkistamiseen erityisen hyvin soveltuvan thrash-moukarin ”Lord Nazi Ruson” jälkeen J.J. Calen päihdepitoiseen coveriin, joka on tämän revohkan käsittelyssä saanut nimen ”Cocaina”. Viimeksi mainittujen biisien kohdalla on kummallista ohi temposta purkitetut vokaalit, joiden huolitellumpaan viimeistelyyn nuo villi-ihmiset olisivat voineet kernaasti käyttää hieman enemmän energiaa ja efforttia.
Mainos päättyy
Yhtä kaikki. ”Esto Es Brujeria” on erityisen viihdyttävä, roisi ja mukaansatempaava hardcoren ja metallin saumatta yhdistävä albumi, joka ansaitsee tulla rankatuksi korkealle, kun vuoden parhaimpia metallialbumeita aletaan taas syksyn hämyssä niputtaa yhteen.
Juan Brujon tuoreen haastattelun voit katsella täältä.
