Musiikin ja oman aikamme manifestaatio? Arviossa Amaranthen ”Manifest”

Ruotsalais-tanskalainen on siitä mielenkiintoinen kuusikko, että yhtyeen levyt jakavat mielipiteitä joko kokonaan tai sieltä täältä tuotantoa. Käsillä oleva ”” on Amaranthen kuudes pitkäsoitto, mikä on melko merkittävä luku siinä mielessä, että yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin vuonna 2011. Kaikki on tapahtunut alle kymmenessä vuodessa, mihin harva nyky-yhtye tänä päivänä kykenee. Julkaistut albumit ja lukematon määrä keikkoja (tuntuu tosin siltä, että suurin osa niistä on ollut Suomessa) osoittaa, ettei ruotsalais-tanskalaisilta puutu ainakaan motivaatiota musiikin tuottamiseen.

Olisi liian helppo sanoa, että kyseessä on albumillinen vanhaa tuttua huttua. Niin ei kuitenkaan ole. Vaikka albumilta löytyy tuttuja elementtejä ja kappalerakenteita, löytyy ”Manifestilta” myös jotain uutta joko kokonaissovituksissa tai yksilötasolla. Olof Mörckin kitarat soivat vihaisempina kuin koskaan, ja miesvokalistit ja ovat saaneet huomattavasti enemmän tilaa. Bändin upea keulakuva hoitaa osuutensa ja soolo-laulunsa toki paremmin kuin hyvin. Rytmiryhmä jää jälleen vähän pimentoon.

Älä ota julkaisua kuitenkaan turhan vakavasti, vaikka sen pitäisi olla yhdessä paketissa Amaranthen musiikin ja niin sanotun sanoman ”manifestaatio”. Se on paketti, jonka mukana voi tanssia, fiilistellä ja vaikka hyppiä niitä kuuluisia kattolamppuja paskaksi. Jokaiselta biisiltä löytyy mittaa yli kolme minuuttia, mikä tekee pari mitään sanomatonta kappaletta (”Make it Better”, ”Adrenaline” ja ”The Game”) lähes ärsyttäviksi kuuntelukokemuksiksi. Kolmen ensimmäisen virallisemman singlejulkaisun (”Viral”, ”Strong” ja ”Archangel”) lisäksi levyltä nousevat esiin koskettava ”Crystalline”, eurodancella (vain vähän!) kiusoitteleva ”Scream My Name” ja tietenkin Wilhemssonin GG6-persoonan (Growl God) biisi ”BOOM!”, joka on levyn ehdoton helmi.

Amaranthe-levyltä löytyy ensimmäistä kertaa myös vierailevia tähtiä. Ensin on toki mainittava ”Strong”-kappale, joka on duetto Battle Beast -laulaja Noora Louhimon kanssa. ”Crystallinessa” ovat mukana puolestaan kitaristi Olof Mörckin bändiuran ensimmäisestä (isommasta), Dragonland-nimisestä yhtyeestä kosketinsoittaja Elias Holmlid ja Apocalypticasta tuttu Perttu Kivilaakso.

Butcher Babies -duon Heidi Shepherd on lainannut ääntään yhden karjaisun ja yhden lauseen verran ”BOOM!”-biisiin, ja levyn päättävällä ”Do Or Die” -kappaleen normaaliversiolla kitarasoolon hoitaa Jeff Loomis (muun muassa Arch Enemy, Nevermore). Lisää erikoisuutta kappaleeseen tuo se, että niin sanotulla normaalilla versiolla vokaalit menevät Molinin ja Wilhemssonin piikkiin, kun taas levyn erikoisjulkaisun bonusraitaversiossa vokaaleissa ovat Ryd ja bändin manageroinnista vastaava Angela Gossow (ent. Arch Enemy).

Tanskassa Jacob Hansenin johdolla tuotettu levy ei lyö yli, vaikka kappaleissa on vivahteita aikaisemmista Amaranthe-kappaleista, ja ne tarjoavat kuulijalle osittaisia aikamatkoja menneeseen. ”Manifest” on Nuclear Blastin kautta julkaistu nykyaikaan mukautunut Amaranthe kivan rennossa ja hauskassa paketissa. Se ei ole mikään musiikillinen mestariteos, mutta jos olet seurannut bändiä jo aikaisemmin, on ”Manifest” mainio lisä bändin discografiaan, jossa yhtyeen soundia on jalostettu taas pari askelta eteenpäin.

7½/10


Kappalelista:

1. Fearless
2. Make It Better
3. Scream My Name
4. Viral
5. Adrenaline
6. Strong (feat. )
7. The Game
8. Crystalline
9. Archangel
10. BOOM!
11. Die And Wake Up
12. Do Or Die

Amaranthe

Kommentoi julkaisua