Mustaakin mustempaa Saatanan ylistystä – Tätä tarjoaa Belphegorin tuorein julkaisu ”Totenritual”
Saatanasta ja perversioista ihannoiva itävaltalainen Belphegor on palanut yhdennellätoista kokopitkällä albumillaan ”Totenritual.”
2000-luvusta tähän päivään asti bändi on melko aktiivisesti julkaisut albumeita toisensa perään, eikä tahti näytä hidastuvan. Eihän se väärin ole, että uutta tuotantoa pukkaa kuin sieniä sateella, mutta laadullisesti julkaisut ovat olleet välillä suppeita tai sitten vain julkaisuja ilman sen ihmeellisempiä tekeleitä. Totta kai poikkeuksia löytyy, erityisesti ensimmäisenä mieleen putkahtaa ”Blood Magick Necromance” (2011), joka on ehdottomasti Belphegorin tuotannossa hieno saavutus ja näyte. Onko yhtyeen uusin julkaisu ”Totenritual” kylmän kalpea ja synkkä mestariteos vai pelkkä löyhkä muiden julkaisujen joukoissa? Täten ”Totenritual” saa luvan astua kiirastuleen.
Alkumetreillä ”Totenritual” ei poikkea edellisten tuotantojen suhteen, mutta mitä enemmän julkaisua kuuntelee, sitä enemmän huomaa, että julkaisu on toteutukseltaan mustaakin mustempi ja tummempi teos. Helmuthin vokaalisuorituksissa on tähän mennessä enemmän munaa ja synkempää osuutta, mitä aikaisemmissa tuotoksissa. Samalla levyn soundit ja sävellykset tuovat astetta enemmän pimeää puolta esille. Toisin sanoen tuotanto toimii uudella levyllä hyvin.
Sen sijaan sävellykset ovat sitten kaksiteräisiä miekkoja. Totta kai perinteisesti blast beatit, nopeat riffit ja kaikki muut paukuttelut ovat osa Belphegoria, mutta pidemmän päälle teokset kuulostavat pahimmillaan itsestään toistavilta riffimyrskyiltä tai sitten yksinkertaisesti teoksilta, joista ei löydy mitään mullistavaa tai uutta ja poikkeavaa. Parhaimmistoon luokittuvat ehdottomasti levyn aloitusraita ”Baphomet” sekä melodiset, mutta silti tummasävyiset ”Apophis – Black Dragon” ja ”Spell of Reflection”, joista irtoaa mieleenpainuvia osuuksia. Muut teokset ovat sitten mitä ovat, ei sen enempää.
Mihin tasoon sitten Belphegorin saatanallisen tuore ”Totenritual”-julkaisu sitten loppujen lopuksi kuuluu? Itse voisin luokitella ”Totenritual” samaan välimaastoon, mitä edellinen ”Conjuring the Dead” (2014), mutta kallistuisin vielä siitä enemmän alempaan tasoon. Täysin surkea teos ”Totenritual” ei ole, mutta kerta Belphegorilta tulee melko tiiviiseen tahtiin uusia julkaisuja, ovat sitten julkaisut korkeintaan ok-tasoisia teoksia. ”Totenritual”-teoksesta löytyy tietenkin ne hyvät hetkensä ja monet uskolliset kuuntelijat saavat tästä iloa irti, mutta parempaakin black/death metal -tarjontaa tiskiltä löytyy aivan varmasti.
Mainos päättyy
6+/10
Kappalelista:
01. Baphomet
02. The Devil’s Son
03. Swinefever – Regent of Pigs
04. Apophis – Black Dragon
05. Totenkult – Exegenesis of Deterioration
06. Totenbeschwörer (Instrumental)
07. Spell of Reflection
08. Embracing a Star
09. Totenritual
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Sami Elamaa