Mustasch
Ruotsalainen stoner rock yhtye Mustasch julkaisee uuden ”Sounds Like Hell, Looks Like Heaven” -albuminsa helmikuun ensimmäisenä päivänä.Uusi levy on vuonna 1998 perustetun yhtyeen kuudes studioalbumi. Yhtyeen kokoonpanossa tapahtui muutoksia viime vuoden lopulla, mutta nyt bändi on valmis aloittamaan myös Suomeen ulottuvan kiertueensa uuden rumpalin – ja ennen kaikkea uuden ja vahvan materiaalin voimin. Soitimme yhtyeen basistille Mats ”Stam” Johanssonille ja kyselimme häneltä uudesta levystä.
Tervehdys Stam! Mitä kuuluu?
Stam: Tervehdys! Hyvää kuuluu, olen tässä istuskellut kotona ja odotellut soittoasi.
Teiltä julkaistaan kohta uusi albumi, millaiset odotukset sinulla on vuodelle 2012?
Stam: Odotukset tälle vuodelle on korkealla! Olen varma, että tästä tulee parempi vuosi kuin koskaan ennen, ei enempää eikä vähempää. Toisaalta niinhän sitä toivoo aina, kun vuosi vaihtuu.
Jos lasketaan teidän julkaisuista EP:t ja kokoelmalevyt pois, on tämä uusi levy teidän kuudes. Miten kuvailisit tätä uutta ”Sounds Like Hell, Looks Like Heaven” -albumia?
Mainos päättyy
Stam: Hmm, uuden materiaalin kuvaileminen näin on aina niin vaikeaa. Yksi asia mikä on varmaa, on se, että tämä albumi kuulostaa paremmalta kuin mikään, mitä olemme ennen julkaisseet. Itse kappaleiden kuvailu tässä vaiheessa on todella vaikeaa, sillä levyn nauhoituksista on vielä niin lyhyt aika. Olen tässä vaiheessa vielä niin sanotusti levyn tekemisen ”myrskyn silmässä” enkä ole ehtinyt ottaa välimatkaa uuteen levyyn. Kysy minulta uudestaan puolen vuoden päästä, niin osaan arvioida materiaalin paremmin. Mutta olemme erittäin tyytyväisiä, tämä on mielestämme paras levymme!
Jos vertaat tätä uutta levyä edelliseen levyynne, mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot?
Stam: Mielestäni suurin ero on soundi. Tällä levyllä soundimme on paljon selkeämpi, musiikki soi kovempaa, ja silti pystyt kuulemaan kaikki instrumentit ja pikkujutut paremmin kuin ennen. Levy on paljon aikaisempia paremmin tuotettu. Levynhän tuotti laulajamme Ralf.
Kuulin levyn ennakkoon, ja mielestäni se kuulosti enemmän teidän vanhalta tuotannolta. Pyrittekö juuri tähän?
Mainos päättyy
Stam: No, ei oikeastaan. Ralf kiinnitti tuottajana eniten huomiota siihen, että tällä levyllä ei ole niin monta kitararaitaa kuin esimerkiksi kahdella edellisellä levyllämme. Edellisellä levyllämme taisi parhaimmillaan olla kahdeksan kitararaitaa yhdessä kappaleessa, ja tällä levyllä niitä on kaksi. Ralfin mottona olikin: ”Vähemmän on enemmän.” Tästä syystä levy kuulostaa selkeämmältä, nyt kappaleen taustoilta kuuluu jopa tamburiini.
Kuten jo aiemmin mainitsit, tämän levyn tuottajana toimi laulaja-kitaristinne Ralf Gyllenhammar. Miksi päätitte luopua ulkopuolisesta tuottajasta ja antaa Ralfin tuottaa uuden levynne?
Stam: Luulenpa että suurin syy tähän oli se, että tällä kertaa halusimme kulkea omia polkujamme ja tehdä asiat, niin kuin itse halusimme. Vaikka meillä on ennen ollut joku ulkopuolinen tuottaja, mielestäni olemme silti aina osittain tuottaneet levyjämme myös itse. Olemme aina osallistuneet äänimaailman luomiseen, esimerkiksi siihen, kuinka paljon lauluun laitetaan kaikua ja niin edelleen. Nyt ajattelimme, että miksipä emme kokeilisi tehdä koko levyä itse. Ja en tarkoita nyt pahalla vanhoja tuottajiamme kohtaan, mutta mielestäni tämä toimi näin paljon paremmin kuin ennen. Lisäksi Ralfin kanssa työskentely sujui todella hyvin, sillä hän on tuttu ihminen ja bändin jäsen. Ulkopuolinen tuottaja voisi huutaa minulle vaikka mistä, mutta Ralf ei voi ihan jokaisesta asiasta. Ralfhan on aina ollut yhtyeen pomo, joten mielestäni tämä rooli sopi hänelle erittäin hyvin.
Luuletko, että Ralf toimii tuottajana myös seuraavalla levyllänne?
Mainos päättyy
Stam: Uskon, että hän jatkaa tuottajana ja bändi toimii ”apulaistuottajana”. Uskon, että seuraavalla kerralla toimimme vielä enemmän tiiminä. Mutta aika näyttää; nyt sitä on vielä liian aikaista lähteä arvailemaan.
Kuka kirjoittaa yhtyeen kappaleet, osallistuvatko kaikki prosessiin?
Stam: Ralf kirjoittaa arviolta 95 prosenttia kappalemateriaalista. Kitaristimme David Johansson osallistui nyt ehkä yhden tai kahden kappaleen tekemiseen, mutta muuten kaikki on Ralfin käsialaa. Itse en ole koskaan osallistunut kappaleiden kirjoittamiseen.
Kertoisitko hieman tästä uuden levyn nimestä? Mistä saitte idean nimetä albuminne ”Sounds Like Hell, Looks Like Heaven”?
Mainos päättyy
Stam: On olemassa viski nimeltä Fireball, ja sen mainoslause on ”Tastes like heaven, burns like hell”. Levymme nimi on muunnos tuosta. Kun näimme tuon lauseen, tajusimme heti, että sitä muuntamalla saamme mahtavan nimen levyllemme. Näimme tuon lauseen itse asiassa ensimmäisen kerran soittaessamme Suomessa festivaaleilla viime kesänä. Festivaalialueella oli Fireball-viskiteltta, jonne menimme maistamaan heidän viskiään ja keksimme tuon muunnoksen teltassa. Eli levymme on saanut nimensä Suomessa!
Osa uuden levyn kappaleiden nimistä on erittäin synkkiä, kuten esimerkiksi ”Dead Again” ja ”Destroyed By Destruction”. Mistä saatte inspiraation kappaleiden teksteihin?
Stam: Ralf olisi oikea henkilö vastaamaan tähän, sillä hän kirjoittaa aina kaikki sanoitukset. Mutta tiedän, että ”Dead Again” – kappaleen hän kirjoitti, kun oli erittäin pahassa krapulassa – ja kappale myös kertoo hänen krapulastaan. Eli kappale ei todellakaan ole synkkä vaan kertoo noinkin ”vakavasta” asiasta! Haha!! Mutta Ralf tykkää ”mahtavista kappaleen nimistä” ja ”Destroyed By Destruction” on juuri tällainen. Mielestäni se on meidän versiomme ”Killed By Death”:istä… koska sitähän ei voi olla enemmän kuin ”tuhon tuhoama” tai ”kuoleman tappama”.
Kirjoittaako Ralf useinkin kappaleita krapulassa?
Stam: No ei nyt ihan kaikkia kappaleitamme, mutta hänhän on krapulassa melkeinpä koko ajan, joten kyllä hän niitä erittäin usein krapulassa kirjoittaa!! Haha!!
Mikä on sinun henkilökohtainen suosikkikappaleesi tältä uudelta levyltä?
Stam: Jaa-a, en osaa sanoa… vaikeita kysymyksiä!! Luulen, että se on kappale ”Your Father Must Be Proud Of You”… En osaa sanoa miksi, levy on tosiaan vielä niin tuore, että suosikkikappaleet saattaa vaihtua mielialan mukaan.
Rumpalinne Danne McKenzie lähti bändistä vuoden lopulla. Kertoisitko syitä hänen lähtöönsä?
Stam: Joo, hän lopetti bändissä itse asiassa juuri ennen joulua, eli hän kyllä soitti vielä tällä uudella levyllä. Mutta syy hänen lähtöönsä oli se, että hänellä ja Ralfilla oli paljon erimielisyyksiä. Hehän olivat hyviä ystäviä ennen kuin Danne liittyi bändiin alkuperäisen rumpalimme lähdettyä. Ja itse asiassa Danne tuurasi alkuperäistä rumpaliamme 15 – 20 kertaa ennen kuin liittyi virallisesti bändiin, joten me kaikki siis tunsimme hänet, ennen kuin hänestä tuli bändin virallinen jäsen. Mutta Ralfin kanssa hän oli todella hyvä ystävä. Mutta kun hän liittyi bändiin, he alkoivat Ralfin kanssa kiistellä asioista eivätkä loppujen lopuksi pystyneet työskentelemään yhdessä. Loppuvuodesta he tajusivat, etteivät ole enää ystäviä. Tästä syystä he sopivat, että Danne lähtee bändistä, jotta he voivat edelleen olla ystäviä. Eli olemme edelleen kaikki hyvissä väleissä hänen kanssaan.
Voitko kertoa, kuka tulee hänen tilalleen eli kuka on uusi rumpalinne?
Stam: Uusi rumpalimme on kaveri nimeltä Jejo Perkovic. Hän soittaa tällä hetkellä Infinite Mass– ja The Bear Quartet -yhtyeissä ja on soittanut aikanaan myös Candlemassissa. Mehän mainostimme Ralfin Facebook-sivuilla, että haemme uutta rumpalia, ja saimme yli 150 hakemusta. Pidimme koesoittotilaisuuden, jonne kutsuimme noin kymmenen rumpalia. Jejoa meille kuitenkin suositteli eräs ystävämme, joten tartuimme puhelimeen ja pyysimme myös häntä tulemaan koesoittotilaisuuteen. Ja lopulta päädyimme myös valitsemaan juuri hänet.
Teidän ensimmäinen EP:nne ”The True Sound of The New West” julkaistiin vuonna 2001. Uskalsitko silloin edes kuvitella, että teidän kuudes studioalbuminne julkaistaan vuonna 2012?
Stam: Jaa-a, no en ainakaan osannut arvata, että meistä tulisi näin suosittu bändi… mutta en silloin ajattelut sitä, kuinka kauan bändi tekee musiikkia. Faktahan on kuitenkin se, että partani on nyt harmaa ja silloin kun aloitimme, se ei todellakaan ollut!! Eli aikaa on todellakin kulunut, haha!!
Miten Mustasch aikanaan sai alkunsa?
Stam: Ralf ja Hannes Hansson perustivat bändin ja pyysivät minut mukaan. Tunsimme toisemme hyvin jo ennen tätä, sillä olimme soittaneet aikaisemminkin yhdessä eri bändeissä. Halusimme mukaan Göteborgin parhaan rumpalin, ja Mats Hansson liittyi bändiin. Tuolla porukalla aloimme sitten treenata ja kirjoittaa materiaalia. Vuonna 2001 julkaisimme ensimmäisen EP:n ja vuonna 2002 ”Above All” -albumin.
Vuoden 2007 ”Latest Version of The Truth” -levyn julkaisun jälkeen uranne lähti todelliseen lentoon. Miksi juuri tuon levyn ansiosta teistä tuli erittäin suosittuja?
Stam: Luulen, että tähän vaikutti useampikin asia. Olimme kasvaneet yhtyeenä emmekä olleet enää tuossa vaiheessa täysin tuntematon bändi. Sitten tietysti levyltä löytyi loistava biisi ”Double Nature”, josta tuli valtava hitti. Tuon kappaleen äänimaailma oli erilainen, sieltä löytyi jousisovituksia ja vaikka mitä muuta – se oli täysin erilainen rock- tai metallibiisi verrattuna niihin, mitä radiossa sillä hetkellä soitettiin. Eli syitä löytyy kyllä monia…
Jos mietit aikaisempaa tuotantoanne, niin mikä levyistänne on oma suosikkisi?
Stam: Oma suosikkini on ehdottomasti vuoden 2006 EP ”Parasite”. Tuo levy on itse asiassa erittäin paljon uuden levymme kaltainen, sen soundimaailma on selkeämpi, sillä ei ole mitään turhaa ja kappaleissa on voimaa ja meininkiä.
Olette kiertäneet vuosien varrella paljon. Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimmat keikat vuosien varrella?
Stam: Ehdottomasti ensimmäisenä tulee mieleen vuoden 2002 Roskilden keikka. Soitimme edellisenä iltana Tukholmassa ja matkustimme koko yön bussilla Tanskaan. Soittoaikamme oli aikainen, taisi olla jo kello 12, ja nousimme lavalle nukuttuamme vain tunnin. Olimme kuin zombeja lavalla, mutta keikka meni mainiosti, ja se on ehdottomasti yksi urani hienoimpia muistoja. Toinen keikka, joka nyt tulee mieleen, oli Motörheadin lämppärikeikka muistaakseni Frankfurtissa. Olimme kiertueella ensimmäisenä lämppärinä, ja kun toinen lämppäribändi oli soittanut, yleisö huusi edelleen meidän bändimme nimeä. Se tuntui mahtavalta! Yleisömäärältään isoin soittamamme keikka oli jokin festivaali Saksassa, missä meidän keikallamme oli yli 40 000 ihmistä. Hellacopters oli sen illan pääesiintyjä ja heidän keikallaan väkeä oli yli 80 000.
Olette soittaneet myös useasti Suomessa. Onko sinulla jotain muistoja keikoista täällä?
Stam: Suomessa meille tarjotaan aina liikaa Jallua! Eli me soitamme keikan, ja sen jälkeen meille tarjotaan Jallua. Olemme iloisia, mutta emme ikinä muista mitään!! Haha!! Mutta kyllähän Suomesta riittää hienoja muistoja vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi viime kesänä, kun soitimme Qstockissa Oulussa, juuri kun oli meidän soittoaikamme, alkoi sataa todella rankasti. Kun menimme lavalle, ei lavan edessä ollut kuin muutama ihminen. Keikan loputtua yleisöä oli varmaan ainakin 4 000! Yleisö ei välittänyt pätkääkään sateesta, ja se on mielestäni hienoa! Mielestäni suomalaiset festivaalit ovat parhaiten järjestettyjä koko maailmassa!!
Mistä maasta löytyy paras keikkayleisö?
Stam: Mielestäni Saksasta. Siellä ihmiset tulevat katsomaan keikkaa ja juovat vain muutaman oluen ennen sitä. Keikan jälkeen he bilettävät kuin eläimet, mutta keikan aikana tuntuu siltä, että he todella keskittyvät musiikkiin. Suomalaiset ja ruotsalaiset taas juovat ennen keikkaa, keikan aikana ja keikan jälkeen. Ehkäpä te suomalaiset ja me ruotsalaiset vain juomme liikaa!! Haha!!
Odotatko vuoden 2012 uusista levyistä jotain tiettyä ja kuinka paljon kuuntelet musiikkia vapaa-ajalla?
Stam: No, en oikeastaan odota tämän vuoden julkaisuista mitään. Kyllä minä yritän pysyä kärryillä siitä, mitä uutta musiikkia tulee, mutta viimeisin levy, josta olen todella innostunut, on uusin Foo Fightersin levy. Se oli erittäin hyvä rocklevy, ja sitä olen kuunnellut paljon. Viime vuonna odotin myös uutta Opethin levyä, mutta se oli minulle suuri pettymys… levy ei ollut tarpeeksi rankka minun makuuni.
Mitkä ovat suosikkiyhtyeesi?
Stam: Opeth on yksi suosikeistani. Vanhoista bändeistä tykkään todella paljon Black Sabbathista, Deep Purplesta ja David Bowiesta, mutta uudemmista bändeistä Opeth, Foo Fighters ja Tool ovat ehkä ne suurimmat suosikkini.
Kiitos haastattelusta! Haluatko näin lopuksi vielä lähettää terveisiä suomalaisille faneille?
Stam: Pitäkää varanne suomalaiset!! Me tulemme sinne huhtikuussa, silloin rokataan ja juodaan Jallua!!