Näkökulma: Ovatko drive-in-konsertit yksi vaihtoehto peruuntuneiden keikkojen tilalle?
Koronaviruksen vaikutukset ovat olleet jo nyt valtaisat. Ensimmäisenä on syytä pitää mielessä se, että tähän tautiin on oikeasti kuollut maailmalla valtavia määriä ihmisiä – kyse ei siis ole mistään pikkujutusta. Koronaviruksen eturintama on myös täynnä ihmisiä, jotka vaarantavat joka päivä oman ja lähipiirinsä terveyden auttaakseen muita ja pitääkseen välttämättömät palvelut toiminnassa. Nämä seikat on aina ensin hyvä muistaa, ennen kuin lähdetään puhumaan pandemian runtelemasta taloudesta ja tässä tapauksessa erityisesti kulttuurialasta.
Ja ne ovatkin erittäin pahasti runneltuja. Ilta-Sanomien julkaiseman uutisen mukaan jo kevään ajalta peruuntuneet konsertit ovat kustantaneet kotimaiselle musiikkikentälle 20 miljoonaa euroa menetettyjen tulojen muodossa. Tappioiden pelätään nousevan 75 miljoonaan euroon, mikäli myös kaikki kesän tapahtumat perutaan. Music Finlandin teettämän kyselyn mukaan suurimmat tulonmenetykset muusikoille ovat johtuneet peruuntuneista kiertueista ja konserteista, jotka muusikoiden lisäksi vaikuttavat esimerkiksi kiertuehenkilökuntaan, promoottoreihin, agentuureihin ja oheistuotteiden myyjiin.
Mainos päättyy
Juttua kirjoittaessa hallitus ei ole vielä antanut linjausta sen suhteen, miten kesän festarien tulee käymään, mutta Suomessa on kesältä peruttu ainakin Turussa jo vuodesta 1970 asti järjestetty Ruisrock. Muita peruuntuneita festivaaleja ovat esimerkiksi kiertävän Rock In The Cityn tapahtumapäivät kesältä, ja sekä Nordic Metal Meeting että Hyvinkäällä järjestettävä Steelfest ovat siirtyneet vuodella eteenpäin. Tampereen Tullikamari on suljettu toistaiseksi, ja myös legendaarinen Tavastia-klubi on ilmoittanut pistävänsä ovensa kiinni toukokuun loppuun asti.
Creat otti hetki sitten yhteyttä muutamiin tapahtumajärjestäjiin Suomessa, ja heidän arvionsa kuulostavat myös synkiltä. Tuska-festivaalin toimitusjohtaja Eeka Mäkynen arvelee, että yli 10 000 hengen tapahtumat ovat mahdollisia vasta vuonna 2021. Yhdysvaltojen terveydenhuoltouudistuksessa, eli niin kutsutussa Obamacaressa, avainasemassa ollut WHO:n neuvonantaja, tohtori Ezekiel ”Zeke” Emanuel on arvellut yhdysvaltalaisesta näkökulmasta konserttien olevan mahdollisia aikaisintaan syksyllä 2021. Hänen mukaansa talouden uudelleenkäynnistämisen pitää tapahtua vaiheittain, ja konsertit tulevat olemaan viimeinen asia, joka palautuu normaaliksi. Vahvana vaikuttimena on myös pelko: uskaltavatko ihmiset mennä konsertteihin vielä pitkään aikaan, vaikka ne sallittaisiinkin? Entä kuinka moni tapahtumapaikka selviää kovasta taloudellisesta iskusta?
Isojen vuosittaisten massatapahtumien lisäksi tilanteesta kärsivät myös pienemmät bändit, pienemmät tapahtumapaikat sekä pienemmät tapahtumajärjestäjät. Oman lisänsä kaikkeen tuo epävarmuus – millainen tulee olemaan virallinen linjaus sen suhteen, saako kesällä tai myöhemmin tänä vuonna pitää tapahtumia ollenkaan? Tapahtumien peruuttamisen välttäminen on ymmärrettävää jo siitäkin syystä, että mikäli tapahtuma perutaan ennen viranomaisten päätöstä, kantaa järjestäjä itse vastuun.
Livekeikkojen tilalle on nopeassa ajassa noussut valtava määrä erilaista verkkosisältöä. Muusikot ja taiteilijat järjestävät kaikkea matalan kynnyksen Instagram-livestä huolellisemmin toteutettuihin, maksullisiin stream-konsertteihin. Systeemissä on hyvät puolensa, mutta myös ne huonot puolet. Huterat nettiyhteydet, nettikeikkakentän nopea saturoituminen sekä niinkin raivostuttavat asiat kuin palvelunestohyökkäykset ja lippurahojen huijaaminen ovat omiaan lisäämään turhautumista. Kaikki eivät myöskään nettikonserteista perusta, sillä niistä katoaa sosiaalisuuden aspekti kokonaan – tuo seikka, joka alun perinkin on tehnyt konserteista suosittuja.
Olisiko nettikonserttien rinnalle mahdollista löytää ratkaisu, johon turvautua silloin, kun aletaan siirtyä pikkuhiljaa pois karanteenista ja kaivataan sosiaalisempaa ratkaisua?
Tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa ja Norjassa on järjestetty drive-in-konsertteja, joissa ihmiset istuvat autoissaan parkkipaikalla tai muulla laajalla avoimella alueella katsomassa bändiä tai artistia, jonka esitys kuuluu kaiuttimista. Esimerkiksi Norjan Lillestrømissa on järjestetty drive-in-tilaisuuksia, joissa paikalla on ollut maksimissaan 200 autoa. Koronan takia suljetun messukeskuksen ulkopuolella on pidetty useita konsertteja, joissa esiintyy sekä muusikoita että myös stand-up-koomikoitakin. Paikalla on videonäyttö, jonne ammattikuvaajat kuvaavat konserttia samaan tyyliin kuin suurilla festivaaleillakin. Lillestrømissa on kuitenkin kaiuttimien sijaan käytetty ratkaisua, jossa musiikki ohjataan suoraan autoilijoiden autoradioihin, jotta vältytään kovaäänisiltä kaiuttimilta ulkotiloissa.
”Emme edes kuule ihmisten taputtavan autoissaan”, muusikko Aslak Hartberg on kommentoinut Haugesunds Avis -lehdelle. Taputukset eivät kuulu esiintyjille sen takia, että ikkunoita on sallittua pitää auki vain pienen raon verran niin, että vältytään mahdolliselta taudin levittämiseltä. Autoista ei myöskään saa poistua konsertin aikana. Losangelesilaiset autokonsertin katsojat olivat kuitenkin päätyneet vilkuttamaan esityksen päätteeksi valoja kiitollisuuden ja suosion osoituksena, ja kommunikaatiota pidetään autosta toiseen kylteillä ja eleillä – ja onhan toki myös kännykät keksitty.
Mainos päättyy
Saksan Kölnissä järjestettiin myös hiljattain drive-in-konsertti, jossa paikalle otettiin 250 autoa. Jokaisessa autossa sai olla sisällä maksimissaan kaksi aikuista sekä lapsi. Samaan tapaan kuin Norjassakin, autosta ei saanut poistua, ja paikalla ollut järjestyksenvalvoja piti huolta siitä, että kaikki toimi turvallisesti ja sujuvasti. Norjan tapaan konsertti välitettiin langattomasti jokaisen autoon, jotta melulta vältyttiin.
Drive-in-konserttien konsepti on luonnollisesti tuttu drive-in-elokuvateattereista, joita on ollut olemassa joidenkin lähteiden mukaan jo niinkin varhain kuin vuodesta 1915. Niiden kulta-aikaa elettiin kuitenkin 1940-luvulta aina 1960-luvulle, josta ne ovat jääneet osaksi populaarikulttuuria. Niiden suosio alkoi kuitenkin laskea 60-luvun lopussa television, videovuokraamojen ja uudenlaisten viihteen muotojen takia.
Drive-in-teattereista on sittemmin tullut retrohenkisten ihmisten suosimia, ja niinpä ne ovatkin alkaneet nostaa jälleen päätään 90-luvulta alkaen. Nyt koronaviruksen aikaan ne ovat nousseet jälleen parrasvaloihin uudella tavalla, sillä ne ovat mahdollistaneet maailmalla elokuvissa käymisen ilman samanlaista fyysistä kontaktia kuin tavallisissa elokuvateattereissa, mutta mukana on silti tietty sosiaalinen aspekti. Paramount Drive-In -teatterin perheineen omistava Beau Bianchi kommentoi Los Angeles Timesille, että heidän lipunmyyntinsä on vähintäänkin tuplaantunut koronaviruksen aikana.
Matkaan mahtuu kuitenkin myös mutkia. Helsingin Sanomat uutisoi maaliskuun lopussa vantaalaisen lentopysäköintiyrittäjä Jarno Kankaan suunnitelleen avaavansa suomalaista elokuvaa esittävän drive-in-elokuvateatterin lentokentän vieressä olleelle, aidatulle pysäköintitilalle sen seistessä tyhjän panttina koronaviruksen takia. Niin Tuukka Temonen, Markus Selin kuin Vantaan kaupungin kulttuuritoimikin pitivät ideaa Kankaan mukaan loistavana, mutta Etelä-Suomen aluehallintovirasto tyrmäsi idean sen perusteella, että kaikki yli 10 hengen yleisötapahtumat on peruttu – siltikin, vaikka lentokentän viereiselle pysäköintipaikalle ei kukaan olisi tulossa jalkaisin, ja vaikka esimerkiksi parkkipaikoilla pysäköinti on edelleen sallittua.
Drive-in-tilaisuudet eivät olisi luonnollisesti mikään itsestäänselvyys niiden ollessa sallittuja, ja mukaan mahtuisi paljon pohdittavaa. Kuinka järjestettäisiin WC-mahdollisuudet? Entä jätehuolto? Entä mikä on anniskelun laita? Otetaanko mukaan ilmastokysymykset? Autot eivät myöskään tarjoa 100% suojaa viruksen tarttumiselta. Halpaa lystiäkään se tuskin tulisi olemaan järjestäjille.
Drive-in-tapahtumissa on varmasti potentiaalia yhdeksi vaihtoehdoksi silloin, kun alamme jälleen nostamaan päätämme karanteenista. Eräänlainen siirtymävaihe, jota kokeillaan, ennen kuin voidaan sanoa jälleen olevan mahdollista järjestää massatapahtumia – johon saattaa mennä pahimmillaan vielä pitkä aika. Siksi on tärkeää koittaa ideoida uusia vaihtoehtoja konserteille myös netin ulkopuolelta, jos se on suinkin mahdollista.
Erityisesti nyt tarvitaan valtiovallalta ymmärrystä siitä, että se vastaa tällä hetkellä suomalaisen kulttuurikentän jatkuvuudesta. Mitään ratkaisuja ei kannata lähteä tekemään hätiköidysti puoleen tai toiseen, vaan on punnittava riskit ja mahdollisuudet pitkällä tähtäimellä. Keskustelua on siis hyvä pitää yllä, ja vaihtoehtoisten mallien syntyminen kriisitilanteissa on paitsi luonnollista, myös välttämätöntä.
