”Nelipäinen tuhokone toiminnassa” – Arvostelussa Destructionin ”Born To Thrash (Live in Germany)”

Vuonna 1982 Weil Am Rheinin kaupungissa perustettu saksalainen thrash-veteraani Destruction on sinnitellyt kunniakkaan pitkän uransa eurooppalaisen pikametallin kärjen tuntumassa. Kolmikkona toimineesta alkuaikojen kokoonpanosta mukana ovat edelleen bändin ydinhahmo, kitaristi ja Destructionin biisien teon päävastaava Mike Sifringer, sekä aisaparinsa, rähisevästä äänestään tunnettu tyly showmies, laulaja-basisti Schmier. Vuonna 2018 yhtyeen vakiojäseneksi kiinnitettiin mittavat urat niin Annihilatorissa kuin Primal Fearissa kannuttanut, jämäkkäotteinen kanadalaisrumpali Randy Black.

Myös suurimman osan uuden tulemisensa ajasta, vuosituhannen alusta lähtien triona tunnettu Destruction täydentyi kuluneen vuoden alkupuolella yhdellä jäsenellä. ”Born to Perish” -albumin sessioiden alla sveitsiläiskitaristi Damir Eskic liitettiin yhtyeen toiseksi kitaristiksi.

Kuluvan vuoden kiertuekuvioiden peruunnuttua Destruction käytti korona-ajan tyhjäkäyntinsä hyödyllisesti tuottamalla festarisetin mittaisen livealbumin viime vuonna elokuun alussa Saksan Thüringenissa järjestetyillä PartySan Open Air -festivaaleilla soittamastaan, napakasta keikasta.

Destructionin järjestyksessään neljäs live-albumi on 10 kappaleen ja 53 minuutin mitassaan riittävän tiivistetty läpileikkaus yhtyeen jo vuosikausia hyvin stabiilina säilyneen keikkasetin tarjonnasta. Biisien jyrkkäluontoisuus ja intensiivisyys huomioon ottaen, kyseisen albumikokonaisuuden ei tarvitse missään nimessä olla yhtään pidempi.

Albumin soundit ovat asiallisen selkeät ja tanakat, vaan eivät liian silotellut. Nelikon yhteissoitto kulkee alkusetin pienimuotoisen rytmisoiton hapuilun jälkeen mainiosti. Merkittävimpinä osatekijöinä biisien likaiseen rullaavuuteen ovat kappaleita esimerkillisen tyylikkäästi tasapainoisella soitollaan täyttävä rumpali Black ja yhtyeen energinen keulamies Schmier, joka kiekuu ja rähisee koko setin antaumuksella läpi. Herran otteet tuovat myös hyväntahtoisen hymyn kuulijan suupieliin saksaksi uhoavilla välispiikeillään.

Yksi selkeä kehitystarve yhtyeellä kuitenkin livetuotannoissa olisi. Se tulee vastaan biisien vähäisten tuplakitarasovitusten kohdalla. Yhtye olisi voinut hyödyntää toisen kitaran tulitukea selkeästi paremmin lisäämällä alun perin yhdellä kitaralla soitettuihin biiseihinsä enemmänkin instrumenttien välistä vuoropuhelua ja harmoniasoittoa. Tällä kertaa ainoastaan kasariklassikoiden ”Mad Butcherin” ja vauhkosti tenhoavan ”Total Desasterin” kitarasovituksiin oli vaivauduttu tai ylipäätään edes haluttu kajota kahden kitaran osuuksien puitteissa. Hieman laiskan oloinen vaikutelma kitaristien työstä vahvistuu varsinkin nopeiden kappaleiden tilutus-soolojen kohdalla, jotka menevät paikoitellen soitannollisesti vaivaannuttavan suttuiseksi räpellykseksi. Tämä seikka on kuitenkin toisaalta juurikin osa Destructionin musiikin likaista luonnetta, ja toimii yhtyeen hardcore-faneille varmastikin olennaisena osana kyseistä ”säveltaidetta”. Mitään ihmeellistä albumi ei genressään varsinaisesti tarjoile, mutta vanhan liiton thrash-kalloille paketti tarjoaa maistuvan, toimivan ja hyvin päivitetyn, kompaktin blandiksen yhtyeen tuttuja livebravuureita ja lisäksi kaksi pätevää leipaisua viimevuotiselta studioalbumilta ”Born to Perish”.

Harmittavan hapuilevasti kompastellun avausbiisi ”Curse The Godsin” jälkeen albumin kohokohtiin nousevat yhtyeen setin vakiokalustoon jo kohta 20 vuotta kuulunut, räyhäkästi thrashaava ja yleisöä maukkaasti huudattava ”Nail To The Cross”. Uusimmista livebiiseistä ensimmäisenä laukaisualustalle asetetaan groovemetallisia piirteitä sisältävä, viimeisimmän studioalbumin vahva nimikkobiisi ja toinen pirullisilla tritonus-lurituksilla ilkeilevä ”Betrayal”.

Live-albumin päättävät hienoon kiitoon ruoskitut ikivihreät ”Life Without Sense” sekä aivan uudenlaisella voimalla eteenpäin murjovat yhtyeen alkuaikojen kultapalat ”Total Desaster”, hilpeästi tykittävä ”Thrash Till Death” ja useakymmentuhatpäisestä yleisöstä perinteitä kunnioittaen selvää jälkeä tekevä päätösbiisi ”Bestial Invasion”.

Niin suosionsa osalta, soitannollisesti kuin biisimateriaaliltaan Destruction on kiistatta jäänyt uransa ratkaisevimpina vuosina esimerkiksi saksalaisen thrashin ykköstykin, Kreatorin varjoon. Totta kuitenkin on, että Destructionin musiikki on ollut keskimääräisesti romuluisempaa, biisivalikoimansa yksiulotteisempaa ja keskinkertaisempaa Millen kvartettiin verrattuna. Mikä kuitenkin yhdistää kyseisiä ryhmiä näin kesällä 2020 on, että molemmat näistä yhtyeistä ovat julkaisseet kuluneen vuoden aikana uudet live-levynsä, joiden edesottamukset kertovat paljon yhtyeiden viimeaikaisesta livekunnosta.

Uutukaisten perusteella Destruction oli ainakin allekirjoittaneen yllätykseksi se yhtye, joka pisti näistä kahdesta teutoni-thrash-reliikistä selkeästi paremman livekiekon tiskiin. ”Born To Thrashin” perusteella Destruction on ottanut Kreatoria rutkasti kiinni niin live-esiintymisten intensiteetissä kuin soittotiukkuudessakin viimeisen parin vuoden aikana, ellei jopa kiilannut näillä osa-alueilla Essenin ylpeyden ohi.

”Born To Thrash (Live In Germany)” on jo julkaistu digitaalisena albumina. Fyysisenä se julkaistaan 17.7.2020 Nuclear Blast Recordsin toimesta.

 

8/10

Kappalelistaus:

 

      1. Curse The Gods
      2. Nailed To The Cross
      3. Born To Perish
      4. Mad Butcher
      5. Life Without Sense
      6. Betrayal
      7. Total Desaster
      8. The Butcher Strikes Back
      9. Thrash Till Death
      10. Bestial Invasion

     

Kommentoi julkaisua