Nestor ja Cruzh hemmottelivat melodisen hard rockin ystäviä Tampereella 19.10.2024

Lokakuisena lauantai-iltana Tampereen Olympia-korttelissa saatiin nauttia musiikillisesta ilotulituksesta 80-luvun hard rockin hengessä. Ruotsalaiset Nestor ja Cruzh tarjoilivat loppuunmyydylle salille taitavaa äänenkäyttöä ja toinen toistaan tarttuvampia melodioita. Edellisiltana yhtyeet olivat esiintyneet niin ikään täydessä On the Rocksissa Helsingissä.

Vuonna 2013 perustettu Cruzh on julkaissut kolme levyä, joista tuorein tuotos, “The Jungle Revolution”, on tältä vuodelta. Yli puolet illan aikana kuullusta materiaalista löytyy kyseiseltä albumilta, ja keikka polkaistiin väkevästi käyntiin sen nimikappaleella. Yleisö soi Cruzhille ystävällisen vastaanoton, mutta esiintymisen puutteeksi muodostui yhtyeen liian totinen ja kasvoton suorittaminen. Menevät kappaleet olisivat olleet omiaan paljon iloisempaan ilmaisuun ja kepeän juhlatunnelman nostattamiseen, mutta hymyjä lavalta irtosi nihkeästi. Alex Waghorn lauloi vakuuttavasti mutta jätti nokkamiehenä kylmäksi. Alituinen tepastelu lavan etureunaan asetetuilta korokkeilta toiselle ei tämän musiikkityylin kaipaamaa riehakkuutta välittänyt lainkaan. Hyvin soittaneessa bändissä voisi olla potentiaalia suurempaankin suosioon, jos live-esiintymiseen saataisiin lisää potkua, riemua ja persoonallisuutta. 

Kappalelista:

1. The Jungle Revolution
2. FL89
3. Angel Dust
4. Turn Back Time
5. Tropical Thunder
6. Skullcruzher
7. Gimme Anarchy
8. We Go Together
9. Aim for the Head

Nestorin tie viime vuosien menestykseen on ollut melko poikkeuksellinen. Bändi perustettiin jo vuonna 1989, mutta suosio jäi tuolloin vaatimattomaksi ja yhtye päätyi telakalle vuosikymmeniksi. Ruotsalaisviisikko sai kuitenkin jostakin tuulta siipiensä alle ja päätti kokeilla uudella onnella vuonna 2021 esikoislevy “Kids in a Ghost Townin” voimin. Tällä kertaa osui ja upposi, ja Nestorin ura on ollut tasaisessa nosteessa siitä lähtien. 

Nestorin yliampuva imago kalapuikkoviiksineen ja hivenen naurettavine vaatteineen tuo mieleen parodiabändin. Bändi lainaa häpeilemättä pätkän sieltä, toisen täältä 80-luvun suosituilta artisteilta ja yhtyeiltä, kuten Van Halenilta, Journeylta, Bon Jovilta, Kissiltä ja Nik Kershaw’lta. Monesta kappaleesta tulee sellainen tunne, että “ihan kuin olisin kuullut tämän joskus kauan sitten”, ja tietyt kohdat on noukittu suoraan tutuista hiteistä. Moni sanoitus on tehty selvästi kieli poskessa, ja kielikuvat ovat varsin kliseisiä ja korneja. Nestorin AOR-henkiset kappaleet ovat kuitenkin riittävän vahvoja ja yhtyeeseen ihastuneiden nostalgiannälkä riittävän suurta tämän anteeksiantamiseen – tai kenties sekin on vain osa Nestorin viehätysvoimaa.

Tampereen keikka avattiin alkukesästä julkaistun kakkoslevyn ”Teenage Rebelin” avausbiisillä “We Come Alive”. Noin tunnin ja vartin kestänyt konsertti koostui tasapuolisesti kummankin levyn materiaalista. Välispiikkeihin ei tuhlattu liikaa aikaa eikä myöskään kosiskeleviin huudatuksiin, sooloihin tai jamitteluun. Pääpaino oli menevissä kappaleissa, jotka suorastaan pakottivat heilumaan mukana. Hitaamman “The One That Got Awayn” aikana meno rauhoittui hetkeksi. Vauhdikkaasti esiintynyt laulaja Tobias Gustavsson istahti tuolille tulkitsemaan kaunista ja koskettavaa kappaletta. Vuoden 1998 Sliding Doors -elokuvasta innoitusta ammentaneessa sanoituksessa leikitellään ajatuksella, miten erilaisen suunnan elämä olisi voinut saada, jos menneisyydessä olisi tehnyt yhden erilaisen valinnan.

Vakavana poseeranneeseen, haaleaan Cruzhiin verrattuna Nestor säteili lavalla aitoa lämpöä, esiintymisen iloa, mukaansatempaavaa energiaa ja kiitollisuutta nykyisestä asemastaan hard rock -taivaalla. Gustavssonin lavakarisma, huikaisevan komeasti soinut ääni ja innostuneisuus olivat keskiössä, mutta kyllä yhtyetoveritkin näyttivät viihtyvän lavalla erinomaisesti. Kokoonpano on edelleen sama kuin bändin alkutaipaleella ja Gustavsson puhui erittäin lämpimään sävyyn rinnallaan pysyneistä ystävistään. Ennen bändiveljeydestä kirjoitetun “Signed in Blood” -kappaleen esittämistä hän kertoi, että pitkän soittotauon aikana kosketinsoittaja Martin Frejingeristä tuli lukion rehtori, basisti Marcus Åbladista poliisi ja kitaristi Jonny Wemmenstedtistä tatuoija. 

Heti ensi hetkistä alkaen oli selvää, että yleisö suorastaan söi Nestorin kädestä. Harvoin kokee keikkoja, joilla yleisö olisi yhtä tasaisen äänekästä ja innokkaasti osallistuvaa koko esityksen ajan. Yhtye oli saamastaan rakkaudesta silmin nähden häkeltynyt ja onnellinen, kenties hieman liikuttunutkin. Kovaäänisin yhteislaulutuokio koettiin “Carolinen” loppupuolella, jolloin salillinen lauloi erityisen upeasti “I dance with your shadow in the streetlight, can you hear me calling” -kohtaa. Olisi voinut kuvitella, että Nestor olisi halunnut palkita tämänkin yleisön yhdellä settilistan ulkopuolisella kappaleella, kuten edellisiltana Helsingissä. Jostain syystä “It Ain’t Me” -kappaletta ei kuitenkaan Tampereen keikan lopuksi kuultu, mikä oli pienoinen pettymys. 

Maanmainiosta keikasta on vaikea keksiä liiemmin kritisoitavaa, mutta isoimman harmituksen aiheen antoivat lavan takaosasta suoraan yleisön silmiin loimottaneet äärimmäisen kirkkaat valot. Jos niiden tarkoitus oli sokaista ja aiheuttaa päänsärkyä, siinä valitettavasti onnistuttiin ainakin allekirjoittaneen osalta.

Encoreen oli säästetty kolme vahvaa kappaletta: “On the Run”, “Teenage Rebel” ja jättihitti “1989”. Sen jälkeen oli kiitosten ja loppukumarrusten aika ja aikakoneen lailla 80-luvun tunnelmiin kiidättänyt hyvän mielen konsertti oli väistämättä ohi. Nestor on oivallinen esimerkki siitä, että unelmistaan ei koskaan pidä luopua, sillä ne on täysin mahdollista saavuttaa kypsemmälläkin iällä. Oli myös ilahduttavaa huomata, että meidän 80-luvun nuorten lisäksi paikalla oli myös faneja, jotka eivät olleet syntyneetkään silloin. Nestorilla on selvästi tilausta kummallekin kuulijakunnalle.

Kappalelista:

1. We Come Alive
2. Kids in a Ghost Town
3. Last to Know
4. Addicted to Your Love
5. Perfect 10 (Eyes Like Demi Moore)
6. The One That Got Away
7. Stone Cold Eyes
8. Unchain My Heart
9. Signed in Blood
10. Victorious
11. Caroline
12. Firesign
13. On the Run
14. Teenage Rebel
15. 1989

Teksti: Eija Virtanen

Kuvat: Heikki Savolainen ja Eija Virtanen