Yhdysvaltalainen kaaoksen ja okkultismin ruhtinas Nightbringer iskee uutta materiaalia tiskiin. Yhtyeen viides kokopitkä ”Terra Damnata” lupailee edellisten kokopitkien ”Hierophany of the Open Grave” (2011) ja ”Ego Dominus Tuus” (2014) tapaan maailmanlopun taustamusiikkia. Apokalyptiset ja pitkät teokset ovat olleet kohta 20 vuoden ajan Nightbringerin punainen lanka, mutta uuden kokopitkän suhteen armoa on suotu. Uudet hävityksen sinfoniat on tiivistetty lähelle kuuden minuutin mittaa.

Monet, joihin uppoavat pitkät ja kaaoksen täyttämät teokset, pitävät Nightbringeria hyvin nimekkäänä yhtyeenä. Itselleni yhtye on ollut hitusen outo nimi, vaikka satunnaisesti olenkin kuullut siltä joitain irtonaisia kappaleita. Tuhon ja okkultismin luomat taustamusiikit herättivät suurta kiinnostusta viimeistään ”Ego Dominus Tuus” -lätyn soidessa. Näin ollen ”Terra Damnata” kehiin ja myllyt pyörimään!

Albumin starttikappale ”As Wolves Amongst Ruins” ei jätä epäselväksi, mistä Nightbringerin ”Terra Damnata” on taottu. Vaikuttava ja hävityksen nielemä teos antaa hyvän ensivaikutelman niin uusille kuin bändin ennestään tunteville kuuntelijoille. Levyn alkupuolisko on kuitenkin pelkkää ensimakua tulevasta, sillä ”Midnight’s Crown”, Let Silence Be His Sacred Name” ja ”Serpent Sun” pyyhkivät viimeisetkin hävityksen jättämät ruhot ja tomut pois maailmankartalta.

Tuotanto ja soundimaailma ovat hyvin hiottuja, minkä vuoksi ”Terra Damnata” on takuuvarma paketti, mikäli kaaoksen keskellä haluaa kuunnella levyä. Ainoastaan omat tärykalvoni kokevat hetkellistä kaaosta sen suhteen, miten suurin osa kappaleista on sovitettu. Saattaa olla hyvinkin mahdollista, että kitaraliidit ja vastaavat melodiset osuudet ovat Nightbringerille niin sanotusti se juttu, mutta en valitettavasti pysty ymmärtämään, miksi kitarankieliä pitää vinguttaa hirveän korkealta. Luulen, että näillä on ensisijaisesti tarkoitus luoda sitä kaaoksen täyttämää tunnelmaa, mutta itse koin enimmäkseen ärtymystä. Myös pitkähkö ”The Lamp of Inverse Light” on kokonaisuutena hieman kaksiteräinen miekka. Viiden minuutin pituiseksi introksi vai miksikä lie instrumentaaliseksi raidaksi se on hieman puuduttavaa kuunneltavaa. Toki kappale toimii ikään kuin prologina seuraavalle mainiolle kappaleelle ”Serpent Sun”, mutta niin, enpä silti tiedä…

”Terra Damnata” on kaikesta huolimatta hieno albumi. Hävitys ja tuho ovat läsnä tämän teoksen rinnalla, ja Nightbringerin palvelijoille albumi lupaa täysin sitä, mitä he ovat odottaneet kieli pitkällä. Lisäksi ”Terra Damnata” on tähän mennessä helpoiten lähestyttävä albumi, mikäli haluaa tutustua Nightbringerin koko tuotantoon.

Nightbringer saapuu ja tuo tuhoa Hyvinkäälle Steelfest-tapahtumassa 19.-20.05.

8-/10

Kappalelista:

01. As Wolves Amongst Ruins
02. Misrule
03. Midnight’s Crown
04. Of the Key and Crossed Bones
05. Let Silence Be His Sacred Name
06. Inheritor of a Dying World
07. The Lamp of Inverse Light
08. Serpent Sun

Nightbringer Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa