Nightwish – Imaginaerum
Valtavan suosion ”Storytime”-kappaleellaan ja -videollaan niittänyt Nightwish julkaisi toissayönä kohutun uutuusalbuminsa, jonka myynti samantien ylitti tuplaplatina-rajan. Ihmekös tuo, onhan kyseessä sentään Suomen kaupallisin tonttuhevibändi. Vanhaan tuotantoonsa nykypäivän Nightwish ei edelleenkään Tarjan lähdön takia ole juuri verrattavissa. Mikään ei muuta sitä seikkaa, että laulaja Anette Olzonin ääni kuulostaa ainakin alkuun liian ohuelta tällaiseen musiikkiin. Pan-huilut kuultiin jo Within Temptationin toimesta useita vuosia sitten, mutta onko Suomen toivolla tarjottavanaan kuulijoilleen mitään uutta?
Tarttuvista kertosäkeistä ei juuri ole puutetta. ”I Want My Tears Back” sai allekirjoittaneen hämmästymään: yleensä folk-tyyppiset biisit eivät kolahda ollenkaan. Kuitenkin tässä biisissä juuri ne kohdat ovat puhdasta voittoa.
Onneksi biiseissä tapahtuu. Ne ovat genreensä nähden vauhdikkaita ja nopeatempoisia, eikä kuunnellessa juuri tylsää tule. Monia osia löytyy, mikä tekee pidempien kappaleiden kuuntelemisesta hienon kokemuksen. Ainoa mikä vähääkään levottomaksi tekee, ovat nuo ”tavalliset” biisit, sillä ne eivät niin kovasti meikäläiseen iske.
”Slow, Love, Slow” on erikoisella tavalla kaunis kappale. Lyriikoihin pystyy luultavasti samaistumaan yksi sun toinen. Voisinpa jopa sanoa, että aika positiivinen yllätys Nightwishilta. Kappaleen tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Rento, mutta sensuelli; kissamainen. ”Rest Calm”:inkin tunnelma on tosi nätti.
”Imaginaerum” on kuin elokuva. Kokoajan tapahtuu jotain uutta, ja biisit herättävät monia mielikuvia erilaisista paikoista. Itämaistyyppinen ”Arabesque” piristää. Uusia juttuja on kokeiltu näemmä ihan kunnolla, mikä tässä tapauksessa on todellakin positiivista. Osa ”Imaginaerumin” kappaleista kuulostaa oudolta, mutta sinänsä hauska juttu että näin tunnettu bändi uskaltaa ottaa riskejä. Vielä hauskempaa on, että tätä on kait tehty aivan pokerinaamalla.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kokonaisuutena ”Imaginaerum” on hyvin onnistunut albumi. Tätä kuunnellessa uppoutuu musiikkiin täysin, eikä samalla juuri muuta pysty tekemään. Jos haluat vaipua hetkeksi unelmiisi ja lumoutua, saattaa tämä albumi olla vastaus tarvitsemaasi.
8/10
Kappalelista:01. Taikatalvi
02. Storytime
03. Ghost River
04. Slow, Love, Slow
05. I Want My Tears Back
06. Scaretale
07. Arabesque
08. Turn Loose The Mermaids
09. Rest Calm
10. The Crow, The Owl And The Dove
11. Last Ride Of The Day
12. Song Of Myself
13. Imaginaerum
www.nightwish.com
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Kitte Ala-Sippola
6 comments on “Nightwish – Imaginaerum”
Comments are closed.
Arto Mäenpää
Kova levy! Nightwish tekee tällä hetkellä todella vakuuttavaa jälkeä ja uskon, että yhtyeen suosio vain kasvaa tämän levyn myötä. :)
Miccomaan
Aivan loistava levy! Ei voi Holopaista ja koko Nightwish:iä kehua tarpeeksi. Herättää tunnetta aivan loistavasti. Elokuvaa odotellessa.. \m/
Teppo
Upea teos, loistava matka mielikuvituksen maailmaan. Tunnustaudun eskapistiksi, jos ei muuta niin ainakin tämän levyn jälkeen.
Alex
”Hankalasti lähestyttävää, vaivannuttavaa tonttuhevi-hömppää.”
(Helsingin sanomien, rumban ja kaaoszinen Imaginaerum arvosteluiden pohjalta keksimäni lause)
Silti.. aivan tolkuttoman hyvä levy!
”Vanhaan tuotantoonsa nykypäivän Nightwish ei edelleenkään Tarjan lähdön takia ole juuri verrattavissa. Mikään ei muuta sitä seikkaa, että laulaja Anette Olzonin ääni kuulostaa ainakin alkuun liian ohuelta tällaiseen musiikkiin.”
Mielestäni taas Tarjan ties kuinka monella biisillä/levyllä/keikalla kuultu laulu/ulina/ooppera-maneerit pilaisivat koko levyn. On aivan mahtavaa innostua uudestaan bändistä, jota joskus teinivuosina kuunteli päivittäin. Isoin kiitos kuuluu luonnollisesti Anetelle ja tätä seikkaa ei muuta mikään.
Tuntuu vain siltä, että Suomessa monilla kriitikoilla on asenneongelma Nightwishia kohtaan. Tämäkään arvio ei mielestäni sovi yhteen 8/10 arvosanan kanssa.
hellurei
Osa kappalleista oli hyviä aivan loistavia suoraan sanottuna mutta tää on myös eka nightwish albumi, jossa on tehny mieli hyppiä joittenkin kappaleitten yli =( …sori
Kimmo
Ekalla kuuntelukerralla(nimenomaan kuuntelu) tuli semmonen perus suomi MM lätkämatsi mieleen. Eka erä painetaa ihan hulluna. Toka erä on semmosta puolustuspään pelaamista(taantumusta) ja sitten alkaakin kolmannen erän tappioasemasta hillitön loppukiri…
Mutta kun levyä on sahannu sen n.10 kertaa ja alkaa hahmottamaan lätyn kokonaisuutena, niin ei voi kun ihailla Holopaisen musikillista lahjakkuutta, ja Aneten ja Marcon duettoja(joita en todellakaan ekalla kuuntelukerralla hahmottanu oikeastaan ollenkaan) Varsinkin tuolla”kolmannen erän loppukirissä”.
Eipä ole vuosiin omalle kohdalle sattunu levyä, jota jaksaa sahata läpi toistamiseen.
Arvosana Erinomainen!!
Moni moittii pitkäks kuuneltavaks. Niinhän se on Taru Sormusten Herrasta Trilogia pidennettynä versiona pitkä katottavakin ;)
Siinäpä omaa mielipidettä tuotoksesta..