Norjan kielen oppitunti ilman posliini-istuinta – Kvelertak 10.5. Tampereella
Norjalainen action rockia soittava ja black metallista lainaileva yhtye Kvelertak saapui 10.5. Tampereelle yhdessä samankaltaista musiikkia soittavan ja samasta maasta kotoisin olevan Tempelin kanssa.
Saavuin paikalle Tempelin keikan keskivaiheilla. Yleisöä näytti olevan paikalla jo aika reilusti. Ehdin jo ajatella mielessäni: ”Jee, lämppäribändi, josta on pakko keksiä väkisin jotain hyvää”. Ajatus kaikkosi kuitenkin välittömästi asetuttuani paikoilleni. Bändissä oli jotain hieman erilaista kuin Kvelertakissa, mutta samankaltaisuus oli silti läsnä. Ymmärrän hyvin, miksi Kvelertak halusi antaa kyseiselle yhtyeelle mahdollisuuden. Erityisesti mainiot Iron Maiden -harmoniat sai mielen oikeinkin lämpimäksi.
Yhtyeen laulaja (joka muistutti hieman erään ranskalaisyhtye Gojiran nokkamiestä) oli varsin omaperäisellä äänellä varustettu, vaikkei sitä välttämättä pintapuolisesti tuollaisesta karjumisesta tajuaisikaan. Soitto kulki, ja bändi oli oikein viihdyttävä liveakti. Olisin melkein jopa toivonut, että bändi olisi soittanut pidempään.
Kvelertak saapuu lavalle ja aloittaa settinsä ”Meir”-albumin ”Åpenbaring”-kappaleella. Nautin keikkasta ensimmäistä kertaa kenties vuosiin paikallani ja huomaan yleisöstäkin, ettei ole vielä lupa seota. Kvelertakin keikka etenee, ja yleisö alkaa hitaasti lämmetä kuin minkäkin esileikin aikana. En saa keikasta kuitenkaan sen suurempaa irti, vaikka Kvelertak on itselleni tuttu yhtye ja harvakseltaan nautiskelen sitä myös korvakuulokkeiden kautta. Olen saanut ehkä hieman erilaisen käsityksen yhtyeen keikoista, sillä koko homma vaikutti yllättävän vaisulta.
Yhtyeellä oli harvinaisen hyvä ote yleisöön heti keikan alettua, ja Kvelertak tuntuu olevan haluttua tavaraa. Täällä päin viimeksi viime vuonna konsertoineella yhtyeellä on kuitenkin hyvä keikkatahti faneja ajatellen. Mutta jokin keikassa kuitenkin tökkii: tunnelma on tasapaksu ja olen ehkä yliarvioinut yhtyeen biisit kovinkin toisistaan eroaviksi. Tai sitten en vain tajua homman juonta. Onneksi vähän puolen välin jälkeen tunnelma nosti allekirjoittaneella vielä hieman enemmän päätään ja huomasin nyökyttäväni päätäni kohtalaisen aggressiiviseen malliin.
Keikan loppupuolella tunnelma alkoi olla hyvinkin menevä ja toiseksi viimeisenä kappaleena kuultiin oma suosikkini ”Fossegrim”. Sen jälkeen kuultiin vielä ”Blødtorst”, ja yhtye pakeni lavalta. Valmiiksi mietityt encoret ovat nykypäivän settilistoissa jo täysi normi, mutta siitäkin huolimatta kummastelen sitä. Kitaristi saapuu lavalle ja kertoo, miten tämä kyseinen keikka on ollut kenties yhtyeen paras keikka ikinä ja vakuuttaa olevansa täysin rehellinen. Pahoittelen, mutta kun kitaristi ilmoitti yhtyeellä olevan vielä neljä kappaletta soitettavana, pyöräytin mielikuvituksissani silmiäni. Vaikka tunnelma oli jo huipussaan, niin minusta hittikimaraa olisi voinut hillitäkin.
Mainos päättyy
Keikan lopetus oli kuitenkin jo harvinaista herkkua, sillä bändi venytti viimeisen kappaleen outroa varmaan lähes kymmenminuuttiseksi kävellen yleisön päällä ja riehuen kuin hullut. Kitaristi löysi tiensä monitoritiskille ja nousi pöydän päälle soittamaan. Sillä välin vokaalien ja rumpalin virkaa hoitavat herrasmiehet uivat yleisömeressä. Taisipa muuan Tempel-soittajakin käydä varastamassa kitaran yleisöstä jatkaen outron soittamista. Erinomainen keikka mutta ensi kerralla toivoisin settilistaan tarkemmin harkittua dynaamisuutta.
Kirjoittanut: Otto Vainionpää
Kuvaaja: Niina Virtanen
Settilista:
1. Åpenbaring
2. Bruane Brenn
3. Mjød
4. 1985
5. Berserkr
6. Evig Vandrar
7. Ulvetid
8. Bronsegud
9. Nattesferd
10. Sultans of Satan
11. Svartmesse
12. Offernatt
13. Fossegrim
14. Blodtørst
15. Heksebrann
16. Månelyst
17. Kvelertak
18. Utrydd Dei Svake
Mainos päättyy