Nostalgiapärinää ja blast beattia – Suffocation Olympialla

Yhdysvalatalainen death metallin ja sen brutaalimman sarakkeen pioneeri Suffocation saapui huhtikuiseen Suomeen kahdelle keikalle. Jyväskylässä edellispäivänä rymynnyt yhtye saapui tampereelle mukanaan kotimaiset Ashen Tomb sekä Church of the Dead.

Saavuin paikalle toisen lämmittelijän aloittaessaan settiään. Kotimainen Church of the Dead on ihan perushauskaa läpsyttelyä, jonka ominaispiirteeseen on verhottu doomin sumua. Jotain omalaatuista kulmaa kuolleiden kirkko vielä vaatisi, että sen pystyisi erottamaan ryönämusiikin massasta edukseen. Nyt sekoitukseen valuu niin death metallia, kuin black metalliakin. Hybridimäinen bändi olematta kuitenkaan varsinaisesti mitään ”blackened death” hiuksenhalkojatasoa. Ennen keikkaa huomasin, että kyseinen yhtye oli vastikään coveroinut mm. Crowbaria sekä Carnivorea, eli kerrankin versioidaan jotain oikeasti merkityksellistä. Näitä olisi ollut kiva kuulla.

Yhdysvaltalainen death metallin pioneeri Suffocation aloitteli keikkansa huolettomasti lähes puoli tuntia myöhässä. Ja millä menulla tämäkin ilta on varusteltu. Keikka ryitään käyntiin ”Thrones of Blood” -hitillä, joka on itselleni tämän yhtyeen ”Master of Puppets.” Muistan kuinka yläasteella kyseinen kappale nosti käsikarvoja jo pelkästään kuuluvan basson takia. Yhtyeen monimutkaiset sekä veitsenterävät riffit ja ylitse pursuava brutaali ilmaisu taas olivat ehkä hitusen liikaa vielä keltanokalle, jonka kuulokkeiden elementtejä ruskisti tuon tuosta suoraviivaisemmat yhtyeet kuten Deicide, Cannibal Corpse ja Obituary.

Vuoden sulattelun jälkeen myös death metallin brutaalimpi kädenjälki sai jalansijaa kuuntelutottumuksissani ja soittolistoilta löytyi jo aimo annos Cryptopsya, Defeated Sanityä ja Suffocationia. Ja nyt se kaikki esiteltiin piintarkasti ammattiylpeydellä höystettynä. Suffocation teki sen hyvin selväksi, että kompromisseja ei suorituksen suhteen tehdä. Yhtyeen perustajajäsen Terrance on 53-vuotias ja tehnyt elämäntyötään 35 vuoden ajan, mutta iän paino ei tunnu näkyvän missään. Ja mainitsen tämän siksi, että monesti se alkaa kolkuttelemaan näin fyysisten lajien kohdalla mieltä jo paljon aikaisemmin.

Yhtyeen hittikatras on tietysti herkullista kuultavaa, eikä ajan hammas ole päässyt syömään klassikoiden iskevyyttä ollenkaan. Livenä biisit saavat paljon enemmän tilaa haltuunsa ja bändin dynamiikka on aivan ylitsepääsemätön. Jos joutuisin vertailemaan näitä ensimmäistä kertaa levyltä sekä elävänä, niin äänitepuoli jäisi niin pahasti alakynteen ettei sillä oikeastaan jäisi juuri mitään ässää vedettäväksi hihastaan. 

Livevetojen nautinnollisuus ja suorastaan hurmoksellisuus tuntuu olevan tämän alagenren isoimpia ominaisuuksia. Death metalin potentiaali maksimoituu livenä. Ympäristöt muuttuu ja vuodet vierii, mutta taiteilijoiden omistautuneisuus kyseisten kappaleiden esittämiseen pysyy samana. Kompromissien vähyys kuuluu musiikissa ja tulee ilmi vielä enemmän sitä esitettäessä. Kaavamaisuus puuttuu parhaillaan tyystin ja kun kaavoja on hyödynnetty niin niiden huomaaminen on täysin sattuman varassa.

Mutta ei se haudan vakavaa ole. Suffocation tarjoilee hymyssä suin teoksiaan. Tamperelaisyleisö saa nautittavakseen erinomaisen määrän nostalgiaa sekä muutaman uudemman tekeleen tasoittamaan ähkyä. Setti on siis lyhyt, mutta ytimekäs. Suffocationin uralta saisi varmasti raavittua kasaan isompiakin settejä, mutta ehkä tosiaan laatu korvaa jälleen määrän ja keikasta jää paljon tyydyttyneempi fiilis kuin monesta isosta bändistä, joka turvautuu lähinnä esitystapaan, pyrotekniikkaan ja muuhun tilpehööriin.

Back to basics ja keep it old school sanon minä.

Raportti: Otto Vainionpää
Kuvaaja: Thomas Frankton

Settilista:
1. Thrones of Blood
2. Jesus Wept
3. Catatonia
4. Clarity Through Deprivation
5. Effigy of the Forgotten
6. Breeding the Spawn
7. Funeral Inception
8. Pierced From within
9. Bind Torture Kill
10. Liege of Inveracity
11. Infecting the Crypts