Nuoremman ja vanhemman rokkisukupolven ilta – The Empire Strikes ja Peer Günt rokkasivat ankarasti Lutakossa 11.1.

Viime syyskuussa The Empire Strikes julkaisi kolmannen pitkäsoittonsa, joka jätti itseeni kovan poltteen päästä näkemään Vallilan merirosvot tositoimissa. Kun Lutakon keikka sattui sopimaan aikatauluuni, en epäröinyt lähteä Jyväskylään. Illan vetonaulana oli myös Peer Günt, joka oli tae siitä, että illan aikana kuultaisiin vauhdikasta rokkia.

Moni yhtye kuulostaa hyvälle albumilla, mutta keikkoihin liittyy aina pieni jännitys siitä, onko livesoundi samaa tasoa. The Empire Strikesin kohdalla vastaus tähän tuli jo ensimmäisen kappaleen kohdalla. Yhtyeen soundi oli korkeatasoista eikä hävinnyt lainkaan albumisoundille. Tommi Tuoriniemen laulu kuulosti yhtä hyvälle kuin äänitteellä, eivätkä yhteislauluosuudetkaan hyytyneet. Vaikka ”Amor Por La Vida Hasta La Muerte” -kappaleella ei kuultu The Flaming Sideburnsin Eduardo Martineziä, hoiti yhtyeen basisti Paavo Kuukasjärvi osuuden kotiin.

The Empire Strikesin keikkasetti oli rakennettu hyvin. Sieltä löytyi runsaasti kappaleita viimeisimmältä ”Charm”-albumilta, mutta myös yhtyeen edellisiltä julkaisuilta. Vaikka yhtyeen esiintyminen oli pääasiassa hyvin energistä ja heittäytyvää, eivät rauhallisemmat kappaleet, kuten ”Theme From Roky” latistaneet tunnelmaa. Päinvastoin ne elävöittivät iltaa entisestään. Eräs kanssakuuntelija kiteytti mielestäni hyvin The Empire Strikesin musiikin ”hyvän mielen rokiksi”. Se oli osuvasti sanottu, sillä kun illan ensimmäinen kappale ”Rainmaker” alkoi soimaan, samalla huulilleni nousivat hymyyn, joka ei hyytynyt keikan aikana kertaakaan.

The Empire Strikes soitti intensiivisen, hikisen ja viihdyttävän 45 minuuttisen keikan, joka vakuutti taatusti monet paikalla olleet. On sanomattakin selvää, että Vallilan merirosvoissa on paljon potentiaalia, mihinkä soisi suuremmankin yleisön havahtuvan. Mikäli satut olemaan 17.1. Tampereella tai 18.1. Helsingissä, ja kaipaat rokkia elämääsi, käy ihmeessä kuuntelemassa The Empire Strikesiä. Et tule taatusti pettymään.

Jo vuodesta 1976 raivokasta ja tylyä rokkia soittanut Peer Günt ei pettänyt tälläkään kertaa. Viimeksi kaksi vuotta sitten näkemäni keikka Joensuun Kerubissa yllätti minut totaalisesti yhtyeen livekunnon suhteen. Näiden muistikuvien pohjalta osasin odottaa tiukkaa rokkikeikkaa, eikä minun tai muidenkaan paikallaolleiden tarvinnut pettyä.

Peer Güntille on kertynyt uransa aikana runsaasti vauhdikkaita ja hyviä rokkiralleja, ja niitä kuultiin illan aikana lukuisia. Päällimmäisenä mieleeni jäivät vauhdikkaista sävellyksistä ”Bad Boys Are Here”, ”Hole In The Door”, ”Backseat”, ”Wake Me Up” ja ”She Was Here For Rock ’N’ Roll”. Kevyempään osastoon lukeutuvat ”Losin’ My Mind” ja ”Years On The Road” olivat itselleni myös illan huipentumia, etenkin kun jälkimmäinen kappale päättyi komeasti rumpujen vieressä olleen kongin kumahdukseen.

Suomalaisen hard rockin veteraani yhtye soitti yllättävän pitkä keikan, hieman vajaan puolitoista tuntisen setin. Keikka vahvisti jälleen samaa ajatusta johon heräsin kaksi vuotta sitten Kerubissa; Peer Güntillä on kova livekunto. Vaikka yhtyeen vokalisti-kitaristi Timo Nikki onkin jo 60 vuoden tietämillä, ei hänen keikkakuntoaan saati soittoaan tohdi edes ajatuksissaan kyseenalaistaa. Myös nuoriso-osastoon lukeutuvat basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sauli Koivula hoitivat enemmän kuin paremmin osuutensa. Illasta löytyi myös koomisuutta, kun Koivula hääräillä omiaan sopivan sauman tullen, ja jonka touhuja Nikki huvittuneena kommentoi muutamaan otteeseen.

Kaiken kaikkiaan Peer Güntin keikka oli onnistunut. Yhtyeen livesoundi oli väkevä ja aggressiivinen. Vaikka volyymiä ei säästelty illan aikana, kuulosti siltä että se nousi entisestään keikan loppua kohden. Puolentoista tunnin aikana kuultiin paljon yhtyeen hittejä, kuin myös vähemmän tunnettuja teoksia. Kuten The Empire Strikesin kohdalla, myös Peer Güntin jäsenten välillä on hyvä kemia, joka välittyy lavalta aina yleisöön saakka. Tämän kaltaisia keikkoja onkin hauska kuunnella ja seurata osittain juuri siksi, että itse muusikotkin nauttivat täysillä musiikkinsa soittamisesta ja esittämisestä. The Empire Strikesin ja Peer Güntin keikat antoivat hyvän lähtölaukauksen vuoden 2020 keikkakaudelleni, ja muistuttivat minua taas siitä, että musiikki on parhaimmillaan elävänä.

The Empire Strikes Facebookissa

Peer Günt Facebookissa

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua