Odotettu jälleennäkeminen – Evanescence, Cyan Kicks ja Tigress Tampereella 19.6.2022

Yhdysvaltalainen Evanescence ei ole erityisen ahkera Suomessa vierailija. Viikon takainen keikka Tampereen Nokia-areenalla oli järjestyksessään kolmas, jonka tämä 1990-luvun jälkipuoliskolla alkunsa saanut bändi on maassamme soittanut. Yhtyeen pääasiallinen markkina-alue ylipäätään tuntuu olevan sen kotimantereella Pohjois-Amerikassa, joten harvinaista tilaisuutta todistaa yhtye livenä täällä pohjolan perukoilla ei voinut jättää käyttämättä. Evanescencen kanssa Nokia-areenan lauteet jakoi brittiläinen Tigress ja helsinkiläinen Cyan Kicks.

Tampere osui sopivasti kotimatkani varrelle Oulun Metal Capital-festivaaleilta, ja Nokia-areenalle ehdin hyvissä ajoin ennen ensimmäisenä esiintyneen Tigressin keikkaa. Vielä tässä vaiheessa Suomen suurimpiin lukeutuvan jäähallin katsomoalue oli kapasiteettiinsä nähden lähes autio, mikä ei Tigressin menoa haitannut lainkaan. Päinvastoin, tämä viime vuonna debyyttialbuminsa julkaissut yhtye suhtautui ensimmäiseen areena-keikkaansa mutkattoman luontevasti, ja solisti Katy Jacksonin johdolla tunnelma oli klubimaisen lämmin ja maanläheinen. Seisomakatsomossa lavan edusta oli jo mukavan kansoitettu, ja Tigressin ennakkoluuloton muttei missään nimessä ylimielinen ote sai yleisöltä arvoisensa vastaanoton. Tigressin puolituntinen oli juuri sopiva kerta-annos ensipuraisuksi tästä vuonna 2015 perustetusta yhtyeestä, ja luulenpa bändin tienanneen keikan myötä useankin silmä- ja korvaparin lisää kasvavaan fanijoukkoonsa.

Ennen ja jälkeen Tigressin keikan areenalla soi Beast in Blackin kappaleita, enkä mielessäni voinut kuin kiittää tiskijukkaa musiikkivalinnastaan. Mieluisasta taustamusiikista huolimatta keikkatapahtumissa tärkeintä on tietenkin livemusiikki, jota seuraavaksi tuli tarjoilemaan kovassa nosteessa oleva Cyan Kicks. Bändi julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 2019, joka sai jatkoa viime vuonna ilmestyneen ”Not Your Kind”-EP:n myötä. Tapahtuman lämppärikaksikosta Cyan Kicks oli itselleni ennakkoon odotetumpi, ja kuten usein käy odotusten ollessa korkeat yhdelle ja olemattomat toiselle, on jälkimmäisen helpompi ylittää rimansa. Musiikillisesti Cyan Kicks on lähempänä omia mieltymyksiäni, mutta keikkatilanteessa Tigress veti aavistuksen pidemmän korren. Tigressiin verrattuna tunnelma yleisön ja Cyan Kicksin välillä jäi hieman etäiseksi, joskin elektronisilla sävyillä maustettu vaihtoehtorock soi komeasti ja valoshow oli upea. Cyan Kicksin livekunnon voi todistaa kesän aikana useissa tapahtumissa ympäri Suomen, ja omalla kohdallani jälleennäkeminen tapahtunee Tampereen Sauna Open Airissa parisen viikon kuluttua.

Illan pääesiintyjä Evanescence antoi odottaa itseään useita minuutteja yli alkuperäisen aikataulun, mutta odotus palkittiinkin sitten mitä mainioimmin. Iltakahdeksan jälkeen alkaneella keikallaan bändi tarjoili kahdeksantoista kappaleen kattauksen, josta puolet koostui viime vuonna julkaistun ”The Bitter Truth”-paluulevyn materiaalista. Paluulevystä todellakin voidaan puhua, sillä kyseessä on bändin ensimmäinen täysin uusista biiseistä koostuva levytys sitten vuoden 2011 nimikkoalbumin. Evanescencen asema on sikäli outo, että leijonanosa sen nykyisestä suosiosta perustuu vuonna 2003 ilmestyneen ”Fallen”-debyytin ehtymättömään nostalgia-arvoon. Bändin myöhemmilläkin albumeilla on ansionsa ja kannattajansa, mutta yksikään niistä ei ole noussut lähellekään debyytin suosiota. Tampereen keikalla allekirjoittaneen tunteet seilasivat oudoksuvan ja myötätuntoisen välimaastossa, kun minkä tahansa ”Fallenin” kappaleen tullessa soittovuoroon suosionosoitukset raikuivat desibelikaupalla äänekkäämmin ja älyluureja kaivettiin taskusta ikuistamaan hetki.

Tuotantoarvot keikalla olivat odotetun korkealla, soundipuoli oli kunnossa ja valoshow sekä taustalla pyörivät videot tukivat esitystä erinomaisesti. Kiitollisella tuulella ollut Amy Lee loisti yhtyeen keulakuvana tottunein elkein, ja välispiikeissään hän antoi itsestään fiksumman kuvan mitä monet liioitteleviin kehuihin ja muihin latteuksiin tyytyvät kollegansa. Keikan huippukohtia olivat Leen pianolla soittamat ”Far From Heaven” ja ”My Immortal”. Kookkaan ja raskastekoisen soittopelin kuljettamisesta kiertueella koituu varmasti omat pään- ja ruumiinvaivansa ja tulinkin miettineeksi, olisiko suuren osan keikasta hylättyinä seisoneista koskettimista lähtenyt paljoakaan pianoa kehnompi ääni. Amy Lee keskellä lavaa parrasvaloissa pianon äärellä oli kuitenkin kieltämättä näyttävä ilmestys ja mannaa kuuloelimille.

Evanescence ei ole tunnettu mitenkään erityisen tiiviistä julkaisu- ja keikkailutahdistaan, ja bändi ratsastaa edelleen suurilta osin debyyttialbuminsa suosiolla. Aivan niin suurta tilausta bändille ei kuitenkaan ole, että Nokia-areenan kaltaisen tilan täyttäminen olisi onnistunut siltä vaivattomasti. Viime sunnuntain keikalla sivulehterit ja permanto olivat hyvin kansoitettuja, missä epäilemättä edesauttoi äitienpäivän tienoilla ollut kaksi lippua yhden hinnalla-tarjous. Kyseinen kampanja myös näkyi sympaattisella tavalla keikan kävijäprofiilissa. Viime vuonna julkaistu ”The Bitter Truth” osoittaa Evanescencen olevan yhä voimissaan, ja taannoisesta basistinvaihdoksestakin yhtye näyttää selvinneen kunnialla. Evanescence elävänä Suomessa on harvinainen ilmestys, ja tuhansien viikko sitten Nokia-areenalla viihtyneiden fanien tavoin olen kiitollinen saatuani sen vihdoin todistaa.

Settilista (Evanescence):

1. Broken Pieces Shine
2. Made of Stone
3. Take Cover
4. Going Under
5. The Game Is Over
6. Lithium
7. Wasted on You
8. Feeding the Dark
9. Weight of the World
10. End of the Dream
11. Far From Heaven
12. Better Without You
13. Call Me When You’re Sober
14. Imaginary
15. Use My Voice
16. Bring Me to Life
17. My Immortal
18. Blind Belief

Kuvat: Outi Puhakka