Offspring – Days Go By

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 5.7.2012

Puinen jumppasalin lattia ja vienosti kohti yläilmoja kulkeutuva sukkasoija. Siinä oma nostalgiankatkuinen mielleyhtymäni The Offspringista ja ala-asteen discosta jostain 90-luvun lopulta. Mitä ”Conspiracy Of Onen” jälkeen on oikeastaan tapahtunut? En tiedä, ja hyvä niin, sillä nyt käsillä on Kaliforniaan grunge-aallon aikaan rantautuneiden punkpoppareiden uusi albumi ”Days Go By”, ensimmäinen neljään vuoteen.

”The Future Is Now”, oujee. Kun 47-vuotias Dexter Holland määkii avausraidan nimeen, ollaan takaisin jumppasalissa alta aikayksikön. Mutta menikö tulevaisuus jo? Lippa kenoon ja kohti kakkossiivua. ”Secrets From The Underground” tanssittaa. Mitä helvettiä? Vilkaisen ikkunasta ja totean, että kiinnijäämisen riski on pieni ja vedän rullaverhoa vähän alemmas. Hytkyn tuolillani, puulattia natisee. Sitten pärähtää käyntiin ykkössinkku ”Times Like…” eikun siis ”Days Go By”. Grohlin maljalla on käyty, enkä muista näin keski-ikäisesti polkevaa Offspringia ennen kuulleeni. Ei biisi silti huono ole, sen toisen bändin versio vain on parempi. ”Turning Into You” ja ”Hurting As One” ovatkin sitten alelaarikamaa Simple Planin kevätmyyjäisistä. Kuudentena kuultava kakkossingle ”Cruising California (Bumpin’ In My Trunk)” aiheuttaa aitoa hämmennystä. Kappaleen alussa käynnistyvä, ja sen rungoksi muodostuva piiparointiteema tuoksuu margaritoilta, paahteiselta auringonlaskulta ja rantahiekalta, mutta jos ensimmäisen 13 sekunnin perusteella pitäisi veikata, sanoisin että kyseessä on mitä luultavimmin Men At Work –yhtyeen comeback. Lässähtää semisti.

Loppualbumi ei tarjoile mitään yllätyksellistä, kirkasta tai kuplivaa. Mainittakoon kuitenkin paras soolo ”All I Have Left Is You” siivussa, nirvanahtavan ”Dirty Magicin” päivitetty versio (julkaistu alunperin bändin kakkosalbumilla ”Ignition” vuonna 1992), ja läpyskäisen tiukin kertsi nimihirviöfinaalissa ”Slim Pickens Does The Right Thing And Rides The Bomb To Hell”. Tämä viimeinen toimi muuten myös oivallisena salimusiikkina, siis siinä kohtaa kun pitäisi jaksaa vielä yksi sarja.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Mitä jäi käteen? Ei paljon mitään, koska The Offspringin ”Days Go By” pyyhkäisee yli kuin aalto Huntington Beachillä. Se viilentää ja tuntuu hyvältä, mutta vain hetkellisesti. Kaipaat lisää, kunnes lopulta suuta ja silmiä kirvelee. Ja korvia. Musiikkinsa perusteella yhtyeen vuosien varrella muutoksiakin kokenut miehistö vaikuttaa ajoittaisista kypsyyspyristelyistään huolimattakin olevan nippu henkisiä 15-vuotiaita. Tämä on sekä heikkous, että vahvuus, sillä kaltaisillani kulta-aikojen kuuntelijoilla ovat jo aikaa sitten DC:t jääneet pieniksi ja he ovat uloskasvaneet bändin mikä-mikä-maasta ns. aikuistumisensa seurauksena. Toisaalta nykyteinien voi olla vaikea saada langan päästä kiinni, kun porukoidensa ikäiset sedät angstaavat Dance fucker Dance, let the motherfucker burn! Hey!” –tyyppisten oivallusten voimistamina. Päätin että tällä kertaa ei ”Pretty Fly” –lisäpisteitä heru. Seuraavan kokopitkän kanssa The Offspringin pitää olla tarkkana, ettei mene Nickelbackiksi. ”Days Go By:n” valtiksi voi laskea ’ajattomuuden’ ja se toimii kesäisenä julkaisuajankohtanaan kuin huurteinen pintti Henkan terassilla. Sen jälkeenkin, jos niinku tykkää tällasesta.

4/10

Kappalelista:
01. The Future Is Now
02. Secrets From The Underground
03. Days Go By
04. Turning Into You
05. Hurting As One
06. Cruising California (Bumpin’ In My Trunk)
07. All I Have Left Is You
08. OC Guns
09. Dirty Magic
10. I Wanna Secret Family (With You)
11. Dividing By Zero
12. Slim Pickens Does The Right Thing And Rides The Bomb To Hell

http://www.offspring.com/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Eero Tarmo