Onnistunut paluu Blashyrkhiin – arviossa Immortalin uusi täyspitkä ”Northern Chaos Gods”

Kirjoittanut Jesse Kärkkäinen - 4.7.2018

Monen myllerryksen keskiössä vuosien varrella ollut Immortal tekee paluun pitkäksi venyneeltä levytystauolta. Yhtyeen edellinen täyspitkä, “All Shall Fall” julkaistiin jo vuonna 2009. Tämän jälkeen on paljon vettä virrannut Norjan vuonoissa, ja onpa yhtyeen riveissäkin tapahtunut muutoksia: erityisesti fanikuntaa kohdahdutti perustajajäsen Abbathin poistuminen bändin vahvuudesta, ja moni olikin tässä vaiheessa valmis kuoppaamaan black metal- legendan lopullisesti. Mutta niin vain Immortal jatkaa taivaltaan tutun tehokaksikkonsa Demonazin sekä Horghin voimin, joista ensin mainittu on ottanut vastuulleen kitaristin ja vokalistin tehtävät. Ja homma toimii, sillä yhtyeen yhdeksäs studioalbumi “Northern Chaos Gods” tekee selväksi, ettei Blashyrkh yhtä miestä kaipaa. Kyseessä kun on varsin verevä black metal -julkaisu.

Odotukset uuden albumin suhteen nousivat korkealle ensimmäisen sinkkulohkaisun myötä, jonka rosoinen ja äkäisesti päälle puskeva musiikki henki hyvällä tavalla bändin alkuvuosien aggressiivisuutta. “Northern Chaos Gods” onkin monella tavalla toimiva tiivistelmä yhtyeen pitkän uran tuotannosta, jossa ensimmäisten levyjen vimmainen sahaaminen yhdistyy tuoreimpien julkaisujen mahtipontisiin vivahteisiin sekä hyisiin tunnelmiin. Lopputulos on karheaa ja hyytävän kylmiä maisemia maalailevaa mustaa metallia, joka toimii suurimmalta osin verrattain hyvin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Paluu Blashyrkhiin ei kuitenkaan täysin vakuuta. Vaikka albumi on tasavahva kokonaisuus, joka varioi sopivassa suhteessa nopeatempoista tykitystä yhtyeelle ominaisella hitaammalla tunnelmoinnilla, on materiaali liian itseään toistavaa. Laitoitpa albumin soimaan mistä kohdasta tahansa, on tarjolla samankaltaista mustapaahtoista rymistelyä. Silti sekaan mahtuu monta onnistumista, joista parhaina esimerkkeinä toimivat kiekon aloittava raivokas nimikkobiisi, sekä albumin päättävä “Mighty Ravendark”. Kappaleet tarjoavat samalla myös oivan kuvan albumin yleisilmeestä. Tähän väliin mahtuu samoista aineksista rakennettua musiikkia, joka toimii suurimmalta osin hyvin, vaikka sekaan onkin eksynyt muutamia heikompiakin ralleja.

Siellä täällä albumia vaivaavasta tasapaksuudesta huolimatta “Northern Chaos Gods” nousee roimasti voiton puolelle. Vaikka kappalemateriaali ei täysin vakuuta, paikkaa Immortal puutteet tinkimättömällä asenteellaan, jonka ansiosta intensiivisesti etenevän albumin äärellä viettää mielellään aikaa. Viimeistään tässä vaiheessa puheet yhtyeen ennenaikaisesta lopusta voidaan jättää omaan arvoonsa. Immortal on tehnyt vahvan paluun, ja “Northern Chaos Gods” lupailee pohjoisen kaaosruhtinailla olevan edessään vielä monia hyviä vuosia.

8-/10

Kappalelista:
1. Northern Chaos Gods
2. Into Battle Ride
3. Gates to Blashyrkh
4. Grim and Dark
5. Called to Ice
6. Where Mountains Rise
7. Blacker of Worlds
8. Mighty Ravendark

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy