Orbit Culturen ilta – John Smith Rock Frozen, lauantai

Kirjoittanut Meri Martikainen - 7.12.2023

Lauantai-päivä John Smith Rock Frozenissa käynnistyi yllätysesiintyjällä, kun Amberian Dawnin yllättävän peruutuksen jälkeen illan avasi Red Eleven. Bändi soitti jokseenkin harvalukuiselle yleisölle soundiltaan tuoretta, elektronisesta ammentavaa eksperimentaalista metallia. Itselleni täysin uusi bändi kuitenkin vakuutti Tony Kaikkosen (laulu) komealla äänellä, raskailla riffeillä, ja mielenkiintoisilla hookeilla. Kuuluipa niin mahtavia breakdowneja, että kaivoin taskusta Shazamia useampaan otteeseen. Hyvä startti, mutta jokseenkin harmillisen tyhjälle yleisölle. Kenties perjantai painoi jo osalla kävijöistä, odotettavissa silti tarjonnaltaan maukas ilta!

Illan toisena artistina ollut Kiuas soitti tiukan setin yleisölle, jossa jo selkeästi alettiin pääsemään juhlatunnelmaan. Kiuaksen genreä on mielestäni jokseenkin hankalaa määritellä, sillä bändi on ottanut urallaan vaikutteita heavysta, power metalista ja extreme metalista yhdistyen varsin maukkaaksi paketiksi. Vuonna 2013 kerran toimintansa lopettanut kokoonpano palasi lavoille vuonna 2021 alkuperäisillä jäsenillään. Yleisössä vilisi monta Kiuas-paitaa, ja kylläpä soundi olikin kuulemisen arvoista. Lauantain line-up on toistaiseksi ollut itselleni jokseenkin vieraampi, eikä seuraava artisti olisi tähän poikkeus. Fintrollista tosin paljon kuulleena aloin viritellä omia taajuuksiani folk-metalin tasolle.

Finntroll tarjoili festarikansalle peikkometallia sylin täydeltä. Vaikka humpan ja metallin yhdistäminen saattaa kuulostaa eksoottiselta yhdistelmältä, oli bändin lavakarisma ja energinen meininki Paviljongin metalliyleisön mieleen. Mathias Lillmånsin (laulu) suomenruotsalaisuus on vahvasti edustettuna laulettuna kielenä, joka on tietoisesti valittu aspekti. Ruotsi kuulostaa Finntrollin mukaan peikkomaisemalta, ja olen heidän valinnastaan ehdottomasti samaa mieltä. Jo vuodesta 1997 musiikkia tuottaneen Finntrollin kokemus näkyi ja kuului heidän lavaolemuksestaan, ja hyvä fiilis välittyi yleisölle. Ehkäpä tässä täytyy itsekin hankkia tonttukorvat orkesterin seuraavaa liveperformanssia varten, eihän tästä vedosta voinut tulla kuin hyvälle tuulelle.

En tiedä teistä, mutta itselleni Turmion Kätilöt on aina elämys. Kuopiolainen, jo vuodesta 2003 musiikkia tuottanut iloinen ilmestys on poikkeuksetta yleisöään viihdyttävä orkesteri, jossa huumori ja hyvä tunnelma ovat aina keskiössä. Pitti oli tälläkin kertaa aktiivinen ja tanssiva, ja yllätyksettömästi ”Teurastaja” kappaleen aikana koko yleisö oli biisin fiiliksessä mukana. Bändin kokoonpanossa oli lauantaina mukana mahtava lisäys, Netta Turunen, MC Raakapeen tytär, jonka kaunis ääni tahditti kappaleita ”Isä Meidän”, ”Viha ja Rakkaus” ja ”Sikiö”. Yleisö hurrasi Kätilöille sekä Netalle – ja syystä. Turmion Kätilöillä on ainutlaatuinen kyky saada yleisö otteeseensa. Festariyleisössä oli paljon Kätilöille uskollisia kasvoja mustavalkoisiksi maalattuna, tunnuksenomaiset sikiöt selissään. Viihdyttävä spektaakkeli, kyllä Savossa näemmä osataan!

Jos kysyin keneltä tahansa, ketä he odottivat lauantai-illalta eniten, tai sitä, kenen keikka jäi lauantailta parhaiten mieleen, olisi se poikkeuksetta ollut Orbit Culture. Herranisä, millainen yleisömassa bändiä odotti, ja millaisen vastaanoton he saivat noustuaan lavalle. Vastaavaa meteliä en todistanut yhdenkään muun bändin osalta John Smith Rock Frozenissa, enkä varsinkaan sellaisia moshpittejä, joita keikan aikana Paviljongin keskilattialla pyöri. ”Black Mountain” avasi illan äänekkäin suosionosoituksin, ja kylläpä bändi totesikin, että Suomi on heidän toinen kotinsa – Olisikohan heillä syytä harkita muuttoa Suomenlahden paremmalle puolelle? Kappaleet, kuten ”North Star of Nija”, ”Alienated” ja ”Descent” saivat kaikki yleisössä moshaamaan, mutta kylläpä useimmat päät heiluivat rytmikkäästi keikan alusta loppuun saakka. Keikan kruunasi setin viimeinen kappale ”Vultures of North”, jossa pitti pyöri niin raivokkaasti, että vierestä katsovia alkoi pyörryttää. Todella loistava setti ja soundi – kaiken kaikkiaan allekirjoittaneen suosikkikeikka lauantailta. Bändiä jututettuani keikan jälkeen oli selvää, että heille suomalainen yleisö on rakas. Uuden, 2. joulukuuta julkaistun ”The Forgotten” kolmen kappaleen sinkun, ja tällaisen livevedon jälkeen on helppo hymyillä.

John Smith Rock Frozenin vuodelta 2023 päätti Amorphis. Bändin soundi viehättää fanejaan rouheudellaan, vaihdellen melodisesta laulusta raskaampaan örinään – mutta ennen kaikkea bändi vakuuttaa Kalevalaisesta mytologiasta ammentavilla sanoituksillaan. Tomi Joutsenen ääni on livenä pysäyttävä, ja bändin yhteistyö näkyy ja kuuluu. Keikan avasi ”Northwards” ja tunnelma oli sen myötä luotu tällekin keikalle. Amorphis soitti kokonaisuudessaan pitkän setin, jossa kuultiin tuotantoa monelta eri albumilta. Yllätyksettömästi ”Halo” ja ”The Queen of Time” albumien tuotanto hallitsivat settilistaa, mutta kuultiinpa ”Elegyltä” ”My Kantele” ja ”Under the Red Cloudilta” ”Death of a King”. Kaikenkaikkiaan Amorphiksen setti oli soundiltaan kaunis keikka, jossa bändin tuotanto pääsi laajasti edustettuna oikeuksiinsa.

John Smith Rock Frozen 2023 oli kokonaisuudessaan oiva aloitus hyytävälle joulukuulle, jossa lineup oli erinomaisesti kuratoitu, ja puitteet mitä parhaimmat. John Smith Rock 2024 on kuitenkin enää reilun seitsemän kuukauden päässä – tällä kokemuksella on hyvä odottaa tulevaa kesää!

Luetuimmat

Uusimmat