Overkill – The Grinding Wheel
Kenellekään tuskin on enää Herran vuonna 2017 epäselvää, mitä Overkill-nimisen yhtyeen uudelta albumilta voi odottaa. Mitään sen kummempia esittelyjä tuskin tarvitaan, mutta sanottakoon, että Overkillin kolme viimeisintä albumia ovat minun makuuni sen parhaiden joukossa ja vetävät täysin vertoja vanhemmille klassikkolevyille. ”Ironbound”, ”Electric Rattlesnake” ja ”White Devil Armory” ovat niin kovan luokan ehtaa thrash metalia, että kaikki Big Four -yhtyeet sietäisivät mennä nurkkaan häpeämään. Odotukseni uutta ”The Grinding Wheel” -albumia kohtaan ovat siis korkealla. Harva yhtye tekee vielä 2010-luvulla yhtä verevää thrashia kuin Overkill.
Overkillin kultainen kosketus thrash metaliin on edelleen tallella. Riffit jytisevät yhtä energisinä ja brutaaleina kuin aina, soitto on uskomattoman tiukkaa ja Bobby Ellsworth rääkyy kuin riivattu. ”The Grinding Wheel” ei ole kuitenkaan aivan samasta puusta veistetty kuin esimerkiksi edellinen ”White Devil Armory” -albumi. Siinä missä ”White Devil Armory” on täyttä tykitystä alusta loppuun, ”The Grinding Wheel” on hieman maltillisempi. En tarkoita, etteikö puhtia ja kiukkua löytyisi, perinteinen Overkill-tyylinen thrash on edelleen pääosassa. ”The Grinding Wheelillä” kuullaan huomattavasti enemmän rauhallista maalailua, eivätkä kierrokset käy muutenkaan koko ajan aivan täysillä. Enkä tarkoita sitä huonona asiana. ”The Grinding Wheel” on edeltäjäänsä varttuneempi ja kypsempi kokonaisuus. Se on myös paljon monipuolisempi. Osa kappaleista olisi kotonaan ”White Devil Armoryllakin”, osa tuo Overkillin ulosantiin jotain uutta. Esimerkiksi levyn nimikkokappale on hyvä esimerkki siitä, miten Overkillin mittapuulla hidastempoinen, rauhallinen ja eeppinen kappale voi onnisuta lähes täydellisesti kuulostaen silti thrash metalilta. Hienoa on myös se, ettei Overkill aina kulje kaikkein ilmeisimpiä kappalerakenteita pitkin, vaan osassa kappaleista eheä kokonaisuus rakennetaan keskivertoa useammasta osasta, mikä tuo siihen lisää syvyyttä.
Lyhyesti sanoen Overkill onnistui jälleen. Levy on osittain erilainen kuin aiemmat, joten tutustumiseen meni muutama kuuntelukerta. Mutta kun albumista saa kunnolla kiinni, se vie mennessään. ”The Grinding Wheel” ei kuitenkaan ole Overkillin paras albumi, mutta silti erittäin pätevä lisä diskografiaan ja onnistunutta jatkumoa edellisille albumeille. Overkill painii edelleen thrash metalin raskaassa sarjassa.
8/10
Kappalelista:
1. Mean Green Killing Machine
2. Goddamn Trouble
3. Our Finest Hour
4. Shine On
5. The Long Road
6. Let’s All Go to Hades
7. Come Heavy
8. Red, White and Blue
9. The Wheel
10. The Grinding Wheel
Overkillin kotisivut
Overkill Facebookissa
Mainos päättyy