Jo yli 30 vuotta toiminnassa ollut jenkkiläinen, tiukan thrash metallin sanansaattaja Overkill jaksaa edelleen takoa uutta materiaalia. Heinäkuussa julkaistava ”White Devil Armory” on jo yhtyeen 17. studioalbumi, mikä on todella kova saavutus tämän tapaiselta poppoolta. 2000- ja 2010-luvuilla on ollut mielenkiintoista seurata, miten Overkillin vanhat ukot ovat jaksaneet purkaa kiukkua ja raivoa. Omasta mielestäni tuotokset ovat olleet mainioita ja tiukkoja, etenkin ”Killbox 13” (2003) sekä 2010-luvun aikana kahden vuoden välein julkaistut ”Ironbound” (2010) ja ”The Electric Age” (2012). Kaksi vuotta on nyt kulunut edellisestä julkaisusta, joten Overkillin on aika julkaista uusi kiekko. Jaa-a, itselläni herää taas mielenkiinto siitä, jaksavatko thrashin veteraanit enää purkaa raivoaan tämän uutukaisen avulla.

Heti ”XDM”-introviisun jälkeen alkava ”Armorist” on sitä tuttua ja turvallista, mutta tiukkaa Overkillia, johon olen aikoinani tutustunut. 90-luvun Panteran mieleen tuovilla nopeilla ja groovaavilla riffeillä varustettu aloituskappale pistää fiilikset todella korkealle, ei voi muuta sanoa! ”Down To The Bone” ja ”Pig” eivät tempoa hidasta vaan räkäisevät raivon kuuntelijoiden korville, jolloin ainakin itselleni tulee fiilis hakea kaappista oma thrash-liivi ja jääkaapista kaljaa ja jorata Overkillin tahtiin.

”Bitter Pill” ja ”Where There’s Smoke” edustavat levyn heikoimpia ralleja, vaikka näissäkin meno on kovaa ja taattua Overkillia, mutta jotenkin jo kuultua ja ohimenevää. Itselleni lempikappale levyllä on rauhallisella bassointrolla rakentuva kappale ”Freedom Rings”. Olisin itse valinnut tämän levyn aloituskappaleeksi, mutta ei tämäkään järjestys kokonaisuutena haittaa paljoa. Levyn loppupuolella olevat viisut ”Another Day To Die”, ”King Of The Rat Bastards” ja “It’s All Yours” ovat Overkillia itseään: nopeita rumpukomppeja, tiukkoja riffejä ja sooloja sekä Bobby ”Blitz” Ellsworthin raivoavat vokaaliosuudet. Levyn päättää hieman ”hidastempoinen”, mutta kuuntelijoita vievä kappale ”In The Name”, joka mielestäni toimii todella hyvin päätöskappaleena raivoavan ja tiukan thrashmetallialbumilla taotun kuuntelun jälkeen.

On todella hienoa kuulla vielä Overkillin tekevän tällaisia julkaisuja. Ainoa asia, joka itseäni jäi hieman vaivaamaan, on levyn kappaleiden pituudet. Vaikka kappaleet toimivat hyvin pituudestaan huolimatta, olisin ennemmin toivonut levyn kestävän maksimissaan 40 minuuttia. Vaikka tiukka thrash metal on upeaa kuunneltavaa ja siitä nauttii missä tahansa olosuhteissa, se alkaa jossain vaiheessa pikku hiljaa puuduttaa korvia. Lähes tunnin kestävä nopea thrash-albumi on jo itsellenikin jossain määrin väsyttävä.

Täytyy kyllä myöntää, että Overkill jaksaa takoa tiukkaa materiaalia; Bobby ”Blitz” Ellsworth on jo iältään 55-vuotias ja jaksaa silti karjua ja hoitaa omalaatuisen vokaaliosuutensa kunniakkaasti läpi. Tämä levy todistaa sen, että Blitzin ja Overkillin ikä on vain numero. ”White Devil Armory” on todella hieno, vaikkei mahtipontinen julkaisu, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Vanhat ukot todistavat sen, että ikä ei haittaa menoa ja meininkiä, mikäli hyvistä riffeistä saadaan hienoja ja tiukkoja sävellyksiä. Voin jo odotella seuraavaa julkaisua kahden vuoden päästä, jos veteraaneilla on vielä energiaa tämänkin levyn jälkeen.

8+/10

Kappalelista:

1. XDM
2. Armorist
3. Down To The Bone
4. Pig
5. Bitter Pill
6. Where There’s Smoke
7. Freedom Rings
8. Another Day To Die
9. King Of The Rat Bastards
10. It’s All Yours
11. In The Name

wreckingcrew.com/Ironbound/

www.facebook.com/OverkillWreckingCrew?fref=ts

Kirjoittanut: Sami Elamaa