Pariisin Kevään Arto Tuunelan mukaan hyvä musiikkivideo saa katsojan varpailleen
Arto Tuunelan vuonna 2006 perustama Pariisin Kevät on tullut tutuksi monille suomalaisille vähintään ”Kesäyö”- ja ”Tämän Kylän Poikii” -hittien myötä. Perjantaina 14. heinäkuuta yhtye esiintyi Ilosaarirockissa. Kaaoszine pääsi keskustelemaan Tuunelan kanssa ennen yhtyeen keikkaa. Haastattelussa Tuunela kertoi Pariisin Kevään kuulumisista, suhtautumisestaan sosiaaliseen mediaan sekä yhtyeen musiikkivideoista.
Moro Arto! Miten Pariisin Kevään vuosi 2017 on sujunut tähän asti?
Arto: Kiitos tosi hyvin. Me ollaan julkaistu uusi albumi ja soitettu keikkoja ja pidetty hauskaa.
Mainos päättyy
”Kuume” julkaistiin helmikuun alussa. Kuinka yleisö ja media on ottanut levyn vastaan?
Arto: Mulla on sellainen fiilis että hyvin, mutta en mä tiedä, miten tarkka kuva mulla on mediasta. Musta kuitenkin tuntuu sille, että heti ensimmäisistä keikoista lähtien on huomannut, että ihmiset ovat kuunnelleet niitä biisejä. Pariisin Kevät ei kuitenkaan ole kovin vanha yhtye. Me ollaan soitettu nyt yhdessä seitsemän vuotta, mikä on toki jo pitkä aika. Musta me ei kuitenkaan ole jämähdetty vanhoihin hitteihin vaan pyrimme aina tulemaan paremmiksi. Levyt ovat aina omanlainen sykli, jonka jälkeen tulee tarkasteltua muuta tuotantoa. Uuden levyn kappaleita on ollut oikein mukava soittaa.
Pariisin Keväthän oli alun perin sinun projektisi. Kuinka Pariisin Kevät on kasvanut tuosta projektista tähän päivään?
Arto: Ensimmäinen merkittävä juttu oli se, että meistä tuli keikkaileva bändi. Ja oikeastaan Pariisin Kevättä olisi tuskin ollut kovin pitkään olemassa, jos niin ei olisi tapahtunut. Me ei myöskään alun perin tunnettu etukäteen yhtyeen jäsenten kanssa vaan tutustuttiin musiikin kautta. Sekin on sinällään jo siisti juttu, että meistä on tullut ystäviä, jotka viihtyvät toistensa seurassa. Olisi kamalaa mennä töihin sellaisen porukan kanssa, joiden naamojen näkeminen vituttaisi. Sitä on saanut sellaisen draivin musiikin tekoon, että haluaa tehdä uutta ja vältellä jämähtämistä viimeiseen asti. Mikään ei ole musta kamalampaa kuin katsoa artistia, joka näyttää siltä, että se olisi mielummin himassa katsomassa leffoja kuin lavalla.
Pariisin Kevät on aktiivinen ja keikkaileva yhtye. Kuinka te estätte sen, ettei musiikin soittaminen rutinoidu niin pahasti, että se alkaisi tuntua puuduttavalta?
Arto: Jokaisella on omat keinonsa. Musta on tärkeää tiedostaa, että kyynisyys ja apaattisuus ovat perseestä, ja samoin se, että suhtautuu omaan työhönsä negatiivisesti. Totta kai jokaisella on välillä huonompia päiviä, jolloin ei jaksa keskittyä, mutta mielestäni silloin on just tärkeää, että voi hengata tämän porukan kanssa. Musiikin soittaminen ei saa olla liian vakavaa vaan pitää osata välillä avata paidan ylänappia.
Sosiaalinen media on kasvattanut merkitystään koko olemassaolonsa ajan, mutta miten merkittävässä asemassa se on Pariisin Keväälle?
Mainos päättyy
Arto: Silloin, kun me alettiin soittaa kimpassa, some ei vielä ollut niin iso juttu kuin nykyään. Silloin mä ajattelin, että on kivaa, että bändin ympärillä on tiettyä mystiikkaa. Mulla oli sellainen ajatus, että jos haluaa tietää yhtyeestä jotain, joutuu sen itse kaivamaan eikä sitä tyrkytetä. Mulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen someen: se on mukava, mutta pitää miettiä, miten sitä käyttää.
Onko sosiaalinen media vienyt sitten yhtyeiden mystisyyttä paljonkin pois?
Arto: En mä niin ajattele. En tosin osaa sanoa, onko sellaista ollut Pariisin Kevään kohdalla. Mehän ei voida tietää, mikä tilanne olisi, jos sosiaalista mediaa ei olisi. Jos yrittää itse olla mystinen, niin se ei musta toimi.
Pariisin Kevään ohessa toimit myös tuottajana ja miksaajana. Olet tehnyt yhteistyötä muun muassa CMX:n kanssa. Onko jokin yhteistyökuvio jäänyt erityisesti mieleen?
Mainos päättyy
Arto: Niitä on paljon, enkä tiedä onko mulla yhtäkkiä heittää mitään. Jos tätä mystisyyden verhoa raottaa, niin studioissa yhtyeet ovat usein motivoituneita ja hyvällä työmoraalilla liikkeellä. Ehkä ne legendaarisemmat sekoilut tapahtuu siellä keikkojen puolella, eikä studiossa, koska siellä se aika on nimenomaan rahaa. Toisaalta, mun parhaat hetket ja muistot Pariisin Kevään kohdalla liittyy just studioihin – ollaan menty porukalla jonnekin paikkaan, jossa ei olla ennen oltu. Ne työskentelyt ovat yleensä omanlaisiaan retriittejä, joissa rikotaan arjen kaavamaisuutta.
Seuraava kysymys on yhtyeenne yhdeltä innokkaalta fanilta. Kysyjä on kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka laulujen sanoitukset käsittelevät useasti rakkautta, musiikkivideoissa on kuitenkin väkivaltaa. Mistä tämä vastakkainasettelu kumpuaa?
Arto: Mä en ota vastuuta tästä vastauksesta, koska mun pitäisi soittaa meidän musiikkivideoiden ohjaajalle, joista suurimman osan on ohjannut Hannu Aukia. Hannun kanssa on ollut mukava tehdä yhteistyötä, ja mä oon aina innostunut sellaisesta mustalla huumorilla leikkimisestä. Niissä videoissa ei yleensä ole sanoitusten kanssa yhtäläisyyksiä, paitsi ”Saari”-kappaleessa. Siinä on tosi hieno video, josta pidän kovasti. Siinä kappaleessa käsitellään omaa kuolevaisuutta, mikä näkyy myös videossa. Se on ehkä ainoa tuollainen yhtäläinen, mutta mä pidän siitä, että ne ovat absurdeja. Musta on hyvä, ettei meillä ole sellaisia videoita, joissa kuvataan meidän soittoa – vaikka niissäkään ei ole vikaa – mutta musta on jotenkin kivaa, että jengi saattaa vähän ärsyyntyä videoista ja miettiä ”mitä helvettiä”. Musta se on tosi hyvä asia, ja siihen pitää pyrkiä, että saa edes jotkut hiukan varpailleen.
Mitkä ovat Pariisin Kevään tulevaisuuden suunnitelmat?
Arto: Me tehdään keikkoja tämä kesä ja syksy ja todennäköisesti ihan loppuvuodestakin. Meillä on jo jotain suunnitelmia uudesta musiikista, mutta ne ovat vielä käynnissä. Mulla on kyllä tavoitteena, että saisi vielä itse albumin julkaista, mutta kuka näistä tietää.
Kiitos haastattelusta Arto! Haluaisitko lähettää vielä terveiset lukijoille?
Arto: Mä haluan lähettää äärimmäisen lämpimiä ja rakkauden täyteisiä terveisiä kaikille.
Haastatellut: Aleksi Parkkonen