Perdition Winds – Aura Of Suffering

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 15.10.2014

Pääkaupunkiseudulla vaikuttava Perdition Winds julkaisee debyyttitäyspitkänsä ”Aura Of Suffering” Woodcut Recordsin kautta 17.10.2014. 2009 perustettu yhtye on julkaissut aiemmin vain yhden EP:n, mutta sen miehistöstä, joka on tuttua mm. yhtyeistä Lie In Ruins ja Neutron Hammer, löytyy kokemusta senkin edestä.

Yhtyeen perustavanlaatuisena ideana on ollut luoda kylmän rosoista, minimalistista black metallia, missä se varsin hyvin onnistuukin. Kyseinen alalaji ei ole varsinaisesti koskaan kuollut ja on aika ajoin nostanut päätään hurmeesta, vain kadotakseen jälleen maan alle määrittelemättömäksi ajaksi. 90-luvun alun henki kuitenkin elää edelleen.

Levyn aloittava ”Revelations In Blood” päätyy pahaenteisen maalailevan intron jälkeen itse asiaan ja blast beatin tahdittaessa tummaa riffittelyä julistaa laulaja synkkää sanomaansa. Laulutyyli on yhtä raaka ja koruton kuin soundipuolikin, mutta se sopii kaikuineen ja rosoisina kulmineen hyvin kokonaisuuteen. Rakenne on tavallaan hyvin tyypillinen, mutta tietynlainen suomalainen vivahde on kuultavissa loppupuolella, jossa komppi vaihtuu menevämpään suoraviivaiseen rytmiin ja mukaan liittyy vaivihkaa melodisempia elementtejä. Tämä luo kokonaisuuteen surumielistä kaihon tuntua, kuitenkaan tinkimättä yleisestä tunnelmasta. Lopuksi, kuin varmuuden vuoksi, toistetaan vielä alun blast beat -tohina.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levyllä tuntuu vallitsevan kaksi hieman toisistaan poikkeavaa linjaa; sen loppupuoli keskittyy hieman melodisempaan ilmaisuun, kun taas alkupuoli primitiivisempään ja nopeampaan paahtamiseen. Toki kaikissa kappaleissa on variaatiota ja esim. toinen raita ”Night Of Thousand Plagues” esittelee lähes kymmenenminuuttisessa mitassaan Dissection-tyyppistä biisirakennetta, sortumatta silti turhaan melodisuuteen uskottavuutensa uhalla. Vertaus alkuaikojen Mardukiin voisi olla paikallaan.

Sama pätee myös seuraavaan kappaleeseen ”Into Womb Of Oblivion”, jossa nopeampi tempo jälleen astuu pääosaan. Laulaja on kaikessa epäselvyydessään yllättävän monipuolinen välillä huudettuine hieman puhtaampine tulkintoineen. Dødheimsgard-vaikute on ilmeinen, mikä nyky-black metallissa on miestä itseään (Aldrahn) lukuunottamatta harvinaista. Melodiaa löytyy sopivan verran myös tästä kappaleesta, vaikka lopussa palataankin alun paahdon pariin.

Levyn päättää loistava ”Storming Primordial Oceans”, joka hienosti yhdistelee aiemmin mainittuja kahta elementtiä esitellen niin surumielistä melodiointia kuin menevämpääkin junttausta. Kappaleen nimen keskimmäistä sanaa kantava yhtye voisi esittää jotain tämän kaltaista. On mukava huomata, että Suomen maaltakin tulee vielä jotain näin varteenotettavaa ja monipuolista ilmaisua tällä synkemmällä tasolla. Kappale loppuu hitaaseen painostavaan riffiin, joka tuntuu vetoavan jonnekin tajunnan alkukantaisempiin syövereihin ja saa mielen helposti harhailemaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

On ihme, että tällä miehistöllä on aikaa lukuisiin projekteihinsa ja vielä ihmeellisempää, että lopputulokset onnistuvat näin hyvin. Hieno avaus LP-maailmaan joka tapauksessa tältä viisikolta ja jos Perdition Winds on vielä tuntematon ja raaka black metal kiinnostaa kehotan ehdottomasti viimeistään tässä vaiheessa tutustumaan.