Perjantaitanssit Lahdessa lemiläisten tapaan – Stam1na Möysän Musaklubilla

Stam1na on yksi maamme ahkerimpia keikkajyriä ja vakiintunut festivaalikesien kestosuosikki sekä yleisömagneetti. Tällä kertaa kesken festarikauden orkesterin tie suuntasi klubikeikalle, tarkemmin ottaen Lahteen Möysän Musaklubille. Ensimmäistä kertaa lemiläiset eivät Möysälle suunnanneet, sillä ennen keikkaa jututtamani järjestyksenvalvojan puheiden mukaan Stam1na on soittanut Möysällä viitisen kertaa, ja aina oli tunnelma takuuvarmasti ollut katossa ja katto olisi kuulemma irronnut jos vaan voisi irrota. Lupaili hyvää siis iltaa varten.

Kerkesin juuri muilta kiireiltäni näkemään lämppärinä toiminutta, Stam1nan tapaan Sakaralle levyttävää Ikinä-orkesteria muutaman biisin settinsä lopusta. Kahden naisvokalistin johtama, ymmärtääkseni jonkinlaista djentin, progressiivisen metallin ja rockin sekoitusta soittava porukka veti ennakkoon ilmoitettujen aikataulujen mukaan noin 45 minuutin setin, välispiikkien perusteella tasaisesti uutta ja vanhaa materiaalia. Harmikseni ehdin nähdä vain lopusta osan, mutta tiukalta ja tymäkältä orkesterin toimitus vaikutti. Soitto kulki tarkasti, ja lavan etuosassa vokalistien sekä kielisoittajien moshausarmeija piti meininkiä yllä. Klubin sisätiloissa oli huomattavan kuuma lämpötila, johon Ikinän solistit Katariina Sorsa ja Tuuli Paju ottivat asianmukaisesti kantaa ja kehottivat yleisöä juomaan vettä, ettei nestehukka pääsisi yllättämään.

Kellon tullessa noin 21.30 lavalta purettiin Ikinän soittolaitteisto ja Stam1nan tekniikka tsekkasi, että kaikki toimii. Kuriositeettina kerrottakoon, että lavateknikon ja miksaajan yhteistyötä ennen keikkaa oli hieno seurata, miehet tekivät tarvittavat laitteiston tarkistukset silminnähden tehokkaasti ja kokemus sekä ammattitaito näkyivät tekemisessä. Hyvä!

Roudaustauko kesti vajaan puoli tuntia eli homma toimi suhteellisen ripeästi, ja sitten päästiin illan pääorkesterin pariin. Olen nähnyt Stam1nan itse pitkälti toistakymmentä kertaa, välillä festivaaliolosuhteissa ja välillä hikisissä klubitunnelmissa, ja bändi on ollut aina tasaisen varma suorittaja keikoilla. Settilista on toki kysymys, joka jakaa mielipiteitä kuulijasta toiseen, mutta näkisin itse tämän enemmän positiivisena ongelmana orkestereilla, joilla on jo mittava katalogi eikä kaikkien suosikkeja ehditä millään soittaa yhden keikan aikana. Stam1na joutui muiden bändien tapaan siirtämään keikkojaan pandemian takia, mutta vihdoin lemiläisetkin ovat päässeet promotoimaan kunnolla vuonna 2021 ilmestynyttä ”Novus Ordo Mundi” -levyään klubeille ja festivaaleille. Settiin oli nostettu reilu puolikymmentä kappaletta kyseessä olevalta albumilta, ja varsinkin vauhtipalat ”N.P.V.E.M.” ja ”Kriittinen massa” saivat moshpittiin vauhtia. Möysällä ei kovin paljoa ole tilaa tanhuamiselle etummaisten rivien takana, kun kyseessä on portaittain nouseva katsomo, mutta kyllä siihen muutaman ihmisen iltatanssit sai pystyyn. Lahtelaisille on syytä antaa kiitosta klubin infrasta, esimerkiksi katsomot on mielestäni järkevästi rakennettu, ja edellä mainittu muutamassa tasossa nouseva katsomo antaa taaimmaisillekin mahdollisuuden esteettömään näkyvyyteen lavalle.

Muuten settilista noudatteli läpileikkausta yhtyeen materiaalista pääpainon ollessa luonnollisesti uudessa materiaalissa. Muutama vähän harvemmin soitettu pala, esimerkiksi kakkoslevyn nimiraita ”Uudet kymmenen käskyä”, oli nostettu pitkästä aikaa mukaan settiin. Yleisö tuntui ottavan lämmöllä vastaan uudet kappaleet, vaikkakin miehet itse ovat sanoneet haastateluissa, että levyt jakavat mielipiteitä fanien keskuudessa lähestulkoon aina.

Stam1nalla oli mukana vieraileva taustalaulaja Sonja Kangastalo, joka on keikkaillut bändin kanssa muutamaan otteeseen ennenkin. Kangastalo oli noin puolessa setin kappaleista mukana saaden reilusti tilaa äänikuvassa, ja varsinkin setissä ollut ”Gaian lapsi” sai hyvin syvyyttä livenä, kun Kangastalo hoiti naislauluosuudet.

Kuumuus vaivasi loppuillasta vielä enemmän lopunkin yleisön löydettyä paikalle Ikinän jälkeen juuri ennen illan pääorkesteria. Stam1nan soittajat niin ikään kehottivat yleisöä runsaaseen vedenjuontiin, ja taisivatpa basisti Kai-Pekka Kangasmäki ja laulaja Antti Hyyrynen jakaa muutamat vesipullotkin eturiviin. Tästä huolimatta lavameininki pysyi riehakkaana läpi setin, ja itse jaksan ihmetellä kerrasta toiseen sitä ammattitaidon määrää. Miten on mahdollista soittaa todella tarkasti samalla kun pidetään meininkiä yllä moshaamalla ja heilumalla. Orkesterin materiaali on pääosin kuitenkin aika teknistä ja vauhdikasta. Tätä on muistaakseni takavuosina muun muassa eräskin Hynynen ihmetellyt.

Outrona toiminut Kirka-klassikko ”Hengaillaan” niputti huumoripitoisen remixin muodossa illan pakettiin. Paitatiskin kautta pihalle, perinteisesti kiertuepaita haltuun ja paitamyyjä-valomiehelle kiitokset hyvästä show’sta. Suunta kohti paikallista ympärivuorokautisilla aukioloajoilla siunattua vähittäiskauppaa, hedelmätiskistä vähän iltapalaa (tässä vaiheessa festarikautta elimistö alkoi olla sitä mieltä, että ei mielellään grillirasvamättöä) ja kotia kohti. Kannatti lähteä taas.

Stam1nan settilista:

1. Ristiriita
2. Betelgeuse
3. Kuudet raamit
4. Tavastia palamaan
5. N.P.V.E.M.
6. Kuoliaaksi ruoskitut hevoset
7. Metropolio
8. Gaian lapsi
9. Kriittinen massa
10. Likainen parketti
11. Narsisti
12. Muuri
13. Sirkkeli
14. Uudet kymmenen käskyä
15. Memento Mori (ateistin kiitos)
16. Kaksi reittiä, yksi suunta