Pohjolan gootit – haastattelussa Cemetery Skyline

Cemetery Skyline on kylmän pohjoisen eturivin metallibändien jäsenistöistä muodostettu goottiheviyhtye, jonka esikoisalbumi ”Nordic Gothic” on nähnyt pitkän odotuksen jälkeen yön pimeyden. Nyt he kertovat Kaaoszinen erikoishaastattelussa, mistä kaikki lähti ja miten synkkä taival jatkuu.

Superbändi. Yksi ehkä typerimmistä sanoista, joita musiikkijournalismi tuntee. Joka tapauksessa se tarkoittaa eri yhtyeiden muusikoista koottua erillistä kokoonpanoa. Goottimetallibändi Cemetery Skyline on muodostettu Suomen ja Ruotsin raskaamman musiikin yhtyeiden kärkinimien jäsenistöistä.

Tummanpuhuvaan joukkoon kuuluvat laulaja Mikael Stanne (Dark Tranquillity, The Halo Effect), kitaristi Markus Vanhala (Insomnium, Omnium Gatherum, I am the Night), kosketinsoittaja Santeri ”Sande” Kallio (Amorphis), basisti Victor Brandt (Dimmu Borgir) ja entisestä Sentencedistäkin tunnettu Vesa ”Vesku” Ranta (The Abbey, KUUMET).

Bändin esikoisalbumi ”Nordic Gothic” näkee yön pimeyden lokakuun 11. päivä 2024 ja voit kuunnella albumin kokonaisuudessaan tästä:

Kaaoszine istui perusteellisesti bändin kanssa alas. Vain Brandt ei pystynyt osallistumaan kiireidensä vuoksi.

Kaikki sai alkunsa jo ennen koronaviruspandemiaa. Bändin perustanut Vanhala sanoo, että homma lähti liikkeelle 70 000 Tons of Metal -risteilyllä Karibialla vuonna 2020.

Vanhala: ”Ystäväni Adrian Erlandsson tuli selän takaa kuristamaan meikäläistä ja sanoi: ’Jätkä, meidän pitää viimein perustaa bändi yhdessä!’ Hän sanoi, että kukaan ei tee enää hyvää goottiheviä. Vastasin, että tykkään Type O Negativesta, Sisters of Mercystä ja Fields of Nephilimistä.”

Vanhala alkoi lopulta myös kirjoittaa biisejä, ja lähetti niitä muun muassa Cradle of Filthissä rumpuja soittaneelle Erlandssonille. Ruotsalaismies riemastui. Vanhala alkoi kasata ympärille lisää hyviä ystäviä, joita oli tullut vastaan muun muassa eri kiertueilla. Stanne ja Sande nousivat ensimmäisinä mieleen.

Stanne: ”Minä ja Markus olemme olleet pitkään ystäviä. En halunnut jättää tätä mahdollisuutta välistä.”

Erlandsson päättikin yllättäen lyödä täysin kapulat tiskiin, ja hän lähti ihan toisenlaiseen ammattiin. Vanhala ajatteli heti Rantaa. Hän pohti, että kyseessä olisi suorastaan kokoonpanon ainoa oikea ”ysärigootti”. Jotkut voivat laskea Sentencedin siihenkin kategoriaan.

Vesku: ”Olen tehnyt Insomniumin videoita. Vanhala laittoi biisejä kuultavaksi ihan kaveripohjalta, vaikka niissä soittikin eri rumpali. Ajattelin, että on hyvää kamaa! Niissä ei ollut vielä laulujakaan. Sanoin, että jos he jotain tarvitsevat, niin autan mielelläni.”

Rannalla on aina ollut routasydämessään paikka goottimusiikille. Hän kertoo naureskellen, että muut olivat kyllä kysyneet Rannan entiseltä bändikaverilta Janne Markukselta (The Man-Eating Tree), että ”pysyykö Veskulla vielä kapulat kädessä?”. Kallio arvelee, että hän on todennäköisesti syyllinen.

Miehet nauravat asialle yhdessä. Tilanne on sikälikin hauska, että 1990-luvulla erityisesti fanit loivat suuren vastakkainasettelun pohjoisen Sentencedille ja etelän Amorphikselle. Ikään kuin bändit olisivat jotenkin vihollisia keskenään. Kumpikin sanoo huvittuneena, että he mahtuvat samaan bändiin kyllä ihan hyvin.

Repäisy

Kiinnostus oli välitön muillakin kuin bändin jäsenillä. Levy-yhtiö Century Media Records hyökkäsi kimppuun heti ja Laukaan John Smith Rock Festivalin järjestäjä Jonne Lehtonen ilmoitti bändille, että ensimmäisen keikan pitäisi olla heidän tapahtumassaan.

Vanhala: ”Jaksoi naurattaa, että mentiin perse edellä puuhun. Koko bändi ajatteli, että ei sinne varmaan tule ketään. Saattoi käydä niin, että kiitos Jonnen, meistä tuli oikea bändi. On tämä niin siistiä ja levystä tuli niin hyvä, että olisi se tuhlausta, jos emme soittaisi.”

Bändi itse ei ollut aluksi edes oikein ajatellut, että he keikkailisivat aktiivisesti – saati kiertäisivät. He suunnittelivat lähinnä tekevänsä biisit, kuvaavansa musiikkivideot ja ennen kaikkea viettävänsä aikaa hyvien ystävien kanssa, joita näkee aivan liian harvoin.

Cemetery Skyline lähti John Smithiin heinäkuussa 2024 niin, ettei oikein tiennyt, mitä odottaa. Lopputuloksena nimikirjoitusjono jouduttiin katkaisemaan ja paidat myytiin loppuun heti ensimmäisenä päivänä – vaikka bändi ei ollut soittanut koskaan yhtäkään keikkaa tai julkaissut levyn levyä.

Sande: ”Olin aivan huuli pyöreänä. Kun vedimme keikan, ja tulimme takahuonealueelle, siellähän tuli aplodit ja kaikki! Hirveä hehkutus! Olihan siinä vähän vaikea murskata omia ajatuksia, kun oli pohtinut, mitenköhän tämä menee? Tykkäävätköhän ihmiset?”

Vanhala: ”Tunnelataus oli vahva. Meillä kaikilla on ’normileipäbändeillä’ joku tuhat keikkaa alla. Puhuimme, että ei ollut vähään aikaan jännittänyt keikka niin paljon. Treenasimme niinkin ajoissa yhdessä kuin saman viikon maanantaina. Levyhän tehtiin täysin etänä.”

Jokainen Cemetery Skylinen jäsen on esiintynyt kansainvälisesti ja isojenkin yleisöjen edessä. Rumpali Ranta on pitänyt Sentencedin jälkeen matalampaa profiilia, mutta nyt uuden bändin ensimmäinen keikka illan pääesiintyjänä täpötäyden festariyleisön edessä oli nostalginen kokemus.

Vesku: ”Vähän kuin kotiin olisi palannut. Tuli Senari-muistoja mieleen. Nakkelin kapuloita yleisöön, ja niitä otettiin jopa ilolla vastaan. Me ei todella treenattu kuin kaksi päivää yhdessä koko bändinä, mutta me soitimme kyllä kellon ympäri. Teimme todella huolella valmistautumisen. Eihän tuota voi ryssiä. Kaikki nykyään kuvataan. Senari-aikana ei ollut vittu kännyköissä kameroita. ”

Vanhalan mukaan bändi oli soittanut niin vähän yhdessä, että he miettivät, missä vaiheessa he mokaavat ja kuinka pahasti. Möhlimisiä tuli kuitenkin vain yksi, eikä yleisö huomannut mitään. Hän sanoo, että musiikkibisneksessä on tärkeä osata ”feikata”. Siitäkin selvittiin.

Vanhala: ”Vaimoni oli katsomassa. Hän kuulemma itki ensimmäistä kertaa keikan aikana. Hän on nähnyt, kun rakensimme neljä vuotta tätäkin bändiä pala palalta. Hän on nähnyt koko matkan.”

Stanne sanoo, että bändi oli tehnyt vain pari videota yhdessä. Ne olivat ainoat kerrat, kun kaikki olivat yhdessä samassa tilassa – tai hautausmaalla. Häntä hermostutti, sillä kyseessä oli todella erilainen musiikki miehen muihin projekteihin verrattuna.

Stanne: ”Samaan aikaan se oli mahtavaa! Tiesimme, että meidän täytyy tehdä tämä. Tuntui, että meidät ja musiikkimme hyväksyttiin. Teimme 1980- ja 1990-lukujen inspiroimaa goottimusiikkia, ja nousimme lavalle Behemothin jälkeen. Se oli tavallaan outoa, mutta se toimi ja se oli fantastista!”

Katse nyt vain eteenpäin

Yksi syy Stannen ahdistukseen oli, että hän joutui oikeasti laulamaan. Ensin äänityksissä ja sitten yleisön edessä. Mies on yksi toki Göteborg-metallin tunnetuimmista hahmoista, mutta niittänyt maailmalla mainetta enempi huutamalla, örisemällä ja murisemalla.

Stanne: ”En ole koskaan laulanut kahta laulua peräkkäin lavalla, missä ei ole huutamista. En ollut oikeastaan koskaan ajatellut tekeväni muuta kuin mitä Dark Tranquillity tekee. Bändi on avoin oikeastaan kaikelle. Minusta oli aina tuntunut, että en tarvitse sivuprojektia.”

Stanne sanoo, että vaikeinta oli löytää oikea sävy ja mielentila uudenlaiseen musiikkiin. Laulut, soinnut ja melodiat olivat valmiina. Vokalisti pohti pandemia-aikana, että se on vähän hänestä itsestään kiinni, onko Cemetery Skyline vakava bändi, vai parodioiko se goottimusiikin vakavuutta… tai jotain aivan muuta.

Stanne: ”Tavallaan rakastan poppimaisia kertosäkeitä. Ne ovat hyvin erilaisia aiempaan tuotantooni verrattuna. Tämä on uusien asioiden kokeilua.”

Vanhala: ”Tosi helpolla tämä levy syntyi, vaikka neljä vuotta sitä tehtiinkin. Se on ollut albumi, missä minulla on kestänyt pisimpään. Mikael kiitteli, että otimme aikaa. Hän sanoi, että hän oppi kahdessa vuodessa laulamaan. Jos olisimme menneet studioon 2022, levystä olisi tullut hyvin erilainen.”

Kallio nauraa, että Stanne on julkaissut materiaalia levytolkulla ja kiertänyt maailmaa esiintymässä lähes koko elämänsä. Nyt Stanne joutui sitten ensimmäisen kerran esiintymään puhtailla lauluilla, ja pelkkä ajatuskin vei hänen yöunensa. Kosketinsoittaja yritti tsempata bändikaveriaan.

Sande: ”Tässä vielä joku päivä vedetään niin, että minä soitan flyygeliä ja Stanne laulaa Frank Sinatra -henkisesti!”

Ranta on välillä ihmetellyt, että kun Stannella on niin hyvä puhdas ääni, miksi Dark Tranquillity ei ole hyödyntänyt sitä enempää? Kallio sanoo suoraan olevansa Stannen lauluista ja sanoituksista ylpeä. Hän kertoo kuunnelleensa kesällä koko levyn terassilla ja lukeneensa kaikki ”Nordic Gothicin” sanat ajatuksella.

Sande: ”Ajattelin, että ei jumalauta! Se ei todellakaan ollut mitään diibadaabaa. Tosi moni niistä olisi voinut olla vaikka omasta elämästäni. Kunnioitan suuresti. Hän ei laulele mitään, että ’meninpä baariin ja pokasin muijan’. Konteksti on todella syvällinen ja mietitty.”

Vesku: ”Ei sanat ole vittu mikään pelkkä täyte. Siellä pitää olla syvällisempää sanomaa. Peruslohikäärmetarinat eivät oikein puhuttele.”

Sande: ”No ei jaksaisi mitään merirosvotarinoita tähän sotkea. Mielestäni tässä lauletaan aikuisen ihmisen elämästä, tuskasta, kokemuksista, ongelmista ja ihmissuhteiden vaikeuksista. Aiheista, jotka nappaavat kuulijasta rajun niskalenkin.”

Stanne sanoo, että bändi tekee musiikkia ennen kaikkea itselleen. Hän on kirjoittanut lyriikat Vanhalaa, Rantaa, Kalliota, Victor Brandtia ja toki itseään ajatellen. Se helpottaa, ja samalla biiseistä tulee kiehtovia ja kiinnostavia tarinoita.

Stanne: ”Tällaisessa musiikissa voi tehdä sanoituksia, mitä en voisi tehdä missään muussa bändissä. Se on tässä yksi hauskimmista asioista. Olen kysynyt: ’Onko nyt liian juustoista?’ Jätkät ovat sanoneet, että se on ollut juuri hyvä! OK! mennään sitten sillä! Tehdään vielä juustoisempaa!”

Raivomyrsky pimeydessä

Mikäli fanit toivovat Stannen vielä örisevän myös Cemetery Skylinen tuotannossa, se voi olla turha toivo. Bändi on puhunut, että projektiin ei tule örinälauluja eikä blast beat -rumpukomppia. Kallio sanoo, että Ranta voi hänen puolestaan vaikka myydä toisen bassorumpunsa.

Sande: ”Stanne sanoi, että hän oli miettinyt yhtä lausetta. Sitten hän totesi: ’Vittu mä örisen jo kahdessa bändissä. Nyt ei lähde yhtään’. Jos hän olisi sitä ehdottanut, olisin todennäköisesti tyrmännyt sen.”

Bändi ei ole synkähköstä sielumaisemastaan huolimatta hirttäytynyt mihinkään tietynlaiseen kategoriaan. Nordic Gothic leikittelee nopeilla ja iskevillä goottirokkiralleilla, hitailla ja jopa doomahtavilla slovareilla ja peräti diskokompilla. Ranta sanoo nauraen, että hänen piti ihan treenata viimeisen suhteen.

Vesku: ”Siitä on hyvä jatkaa. Tykkään, että rajoja ei ole.”

Sävellystyö jakautuu aika tasaisesti Vanhalan ja Kallion välillä. Ensimmäisistä singleistä kitaravetoisemmat teokset kuten esikoisjulkaisu ”Violent Storm” ovat Vanhalan käsialaa, kun taas syntikkapainotteinen ”In Darkness” on Kallion teos.

Vanhala: ”Ei ole varmaan ikinä ollut näin helppo tehdä musiikkia toisen kanssa. OG:n ja Insojen kanssa teen itse omat biisini aika lailla valmiiksi. Tässä on löytynyt hyvä vuorovaikutus. Vaikka kyseessä on toisen biisi, pallottelemme ideoita.”

Sande: ”Taiteellinen vapaus on lähes rajaton kummassakin bändissäni. Biisejä päätyy myös levylle. Mehän olemme Esan (Holopainen) kanssa varmaan puoliksi säveltäneet viimeiset kymmenen levyä.”

Kallion mukaan Amorphis on kuitenkin siirtynyt jatkuvasti teknisemmän, rankemman ja progressiivisemman metalli-ilmaisun pariin. Se asettaa tietynlaisen lokeron. Hän saattaa tuoda ”Cemmareille” kappaleita, jotka hän kokee liian kaupallisiksi, tarttuviksi ja ”disneymäisiksi” Amorphikselle.

Kumpikin pääsäveltäjä sanoo, että he pyrkivät jaksottamaan kirjoitustyönsä niin, että he tekevät materiaalia yhdelle orkesterille kerrallaan. Kun kalenterissa on tilaa, mielentila ajautuu tietyn projektin pariin. Kallio sanoo, että yhtyeiden päällekkäisessä työskentelyssä ajatukset voisivat mennä sekaisin.

Sande: ”En usko, että tulee tilannetta, että tekisin Amorphikselle ja Cemmareille samaan aikaan biisejä. Amorphikselle tulee sovitettua paljon enemmän kaiken maailman tuplabassareita ja kitarariffejä. Ihan vain sen takia, että niitä tarvitaan niissä biiseissä.”

Kallio sanoo, että hän pyrkii muusikkona tekemään aina niin hyvän kappaleen kuin pystyy. Hän analysoi matkan varrella, mihin projektiin se lopulta päätyy. Sijoituspaikka voi olla myös romukoppa – usein onkin.

Vanhala: ”Minulla on aina aika selkeä visio omassa päässäni. Kaikki bändit ovat kuitenkin aika erilaisia toisistaan. Ihmiset varmaan luulevat, että biisin pystyy pieraisemaan tyhjästä. En pysty. Kyllä ne syntyvät aina tuskan kautta. Se on välillä aika hirveää, kun pitää valvoa yöt.”

Sydäntä kylmää

Mikael Stanne palaa Cemetery Skylinen sanomaan. Hän sanoo, että goottimusiikki ottaa itsensä todella vakavasti, mutta siinä on oma naurettavuutensa. Stanne ei saanut aluksi kiinni Vanhalan visiosta tehdä goottimusiikkia kunnolla, mutta samalla vitsailla genren kustannuksella.

Stanne: ”Mahtavaa! Mutta miten siitä voi veistellä vitsiä? En keksinyt. Ajattelin, että tehdään tämä vakavissaan. Kirjoitan asioista, joista en normaalisti kirjoittaisi. Tietenkin tunteista. Ihmissuhteista. Kokemuksista, joita minä tai ystäväni ovat kokeneet. Isoista elämään vaikuttaneista asioista.”

Laulajan mukaan biiseillä oli välillä toki hupaisiakin väliaikaisia työnimiä. Yhtye halusi niistä kuitenkin tekemisen arvoisia kappaleita. Stanne luki paljon yksinäisyydestä, mikä piinaa sekä suomalaisia että ruotsalaisia.

Stanne: ”Se iski minuun lujaa. Ihmiset voivat elää puolet elämästään täysin yksin. Mitä enemmän perehdyin asiaan, sitä enemmän ajattelin, että ei sen tarvitse olla surullista. Jos haluaa olla yksin, sitten vittu on. Minusta se on tavallaan kaunista! Ei koko ajan tarvitse olla perheen ja ystävien ympäröimä. Halu olla yksin on mielestäni vain inhimillistä.”

Stanne kertoo seurustelleensa vuosia suomalaisnaisen kanssa. Pohjoismainen melankolinen yhteisymmärrys on väkevä. Yksinäisyys ja sydänsurut ovat isoja asioita, ja Stannekin on tavannut matkan varrella aika paljon ihmisiä sekä kuullut kummallisia tarinoita. Hän ei ole kuitenkaan kirjoittanut niistä aiemmin biisejä.

Stanne: ”Nyt olen vihdoin saanut kanavan tuollaiseen. Se on ollut huikeaa! Yksi laulu albumilla kertoo tarinasta, jonka kerroin Markukselle. Siinä kesti kaksi tuntia. Hänen täytyi pysäyttää auto sisäistääkseen asian kunnolla.”

Vokalistin mukaan tekstit ovat samaan aikaan henkilökohtaisia ja yleismaailmallisia. Stanne haluaa napata laajemman aiheen, ja tarkastella sitä omasta näkökulmastaan. Hän pohtii, miksi ihmiset käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Miksi niin moni kulkee väärään suuntaan. Miten pieleen rakkaustarinat voivat mennäkään.

Stanne: ”Nämä eivät ole minun elämästäni. Yksi biisi kertoo yhdestä parhaimmasta ystävistäni ja hänen suhteestaan, joka päättyi mitä kamalimmalla mahdollisella tavalla.”

Vaikka laulaja puhuu tummista teemoista, Vanhalan mukaan suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen dynamiikka tuo oman lisänsä bändin tekemiseen. Itämeren länsipuolella kun taitaa olla positiivisempi asenne muun muassa kaikkeen.

Vanhala: ”Kyllähän ruotsalaiset ovat vähän pirteämpää porukkaa kuin me suomalaiset. Kanssakäyminen huvittaa. Suomalaisten trio on synkempää ja suorasanaisempaa. Ruotsalaiset ovat tosi valoisia. Joskus tuntuu, että heiltä ei saa oikeaa mielipidettä millään. Pitää kysyä yksityisviestillä.”

Yksin yhdessä

Cemetery Skyline on jo julkaissut uusia keikkoja, eikä aio jättää projektia myöskään esikoisalbumin varaan. Bändin kommenttien rivien välistä on luettavissa, että ainakin levy-yhtiötä kiinnostaisi.

Santeri Kallio sanoo, että tyhmäkin tajuaa, että kyseessä ei ole mikään yhden levyn juttu. Häntä itseään ei kiinnosta ajatus periaatteesta, että ”nauraa ja tekee yhden levyn soittaen amerikkalaisia covereita saksaksi hassuissa asuissa”. Kyllä tarkoitus on tehdä ystävien kanssa mahdollisimman hyvä levy.

Sande: ”Olisihan se hullua jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä. Kaikki bändissä ovat innoissaan, tykkäävät musiikista ja yleisökin tuntuu tykkäävän. Totta kai tulee lisää.”

Vesa Ranta on kuvannut videoita useammalle yhtyeelle. Cemetery Skylinen audiovisuaalista puolta hän on seurannut osin sivusta, joskin hän on vaikuttanut myös sen visuaaliseen puoleen. Torn Away -video on kuvattu osin John Smith Rock Festivalin esikoiskeikalla ja osin treeneissä.

Vesku: ”Joskus on hyvä katsoa myös sivusta. Ehkä oma tyylini on enemmän täysin valokuvapohjainen juttu? Nyt on haluttu enemmän tällaista futuristista fantasiameininkiä. Se käy minulle ihan hyvin. En tiedä, jos tulee joskus semmoinen lätty, mihin haluaa väkisin runnoa omaa taidetta mukaan?”

Mikael Stanne on ottanut vastuun sanoituksista, laulumelodioista ja hän osallistuu sovituksiin. Hän kuitenkin myöntää, että on tavallaan ahdistavaa ja haastavaa, kun on riippuvainen siitä, mitä muut jäsenet tekevät.

Stanne: ”Minä en sävellä. Minusta se on kuitenkin tuntunut luontevalta myös Dark Tranquillityssä. Tehdään mitä täytyy, että tämä toimii ja tässä on järkeä. Haastavimmat asiat ovat myös kaikkein palkitsevimpia!”

Vanhala: ”Kyllä tässä on aika mudissa kouliintunut porukka. Joukossa on kokeneita ja marinoituneita ukkoja. Ei vain suomalaisia vaan myös ruotsalaisia. Kaikki tietävät, miten tätä hommaa tehdään. Nillittäjiä ei ole. Kaikilla on kilometrejä sen verran.”

Nordic Gothic ja sen menestys fanien ja kriitikoiden keskuudessa povaavat, että kilometrejä kertyy myös paljon lisää. Cemetery Skylinen edessä oleva synkkä taival voi olla pitkäkin. Mutta bändi hymyilee. Pohjoismaista goottimeininkiä parhaimmillaan.