Poisonblack & Grendel @ Club Teatria, Oulu, 28.9.2013
Oulun Club Teatriassa on meneillään viimeinen syksy nykyisellä paikallaan. Ohjelmisto näyttää varsin monipuoliselta, ja tarjontaan on tullut entistä enemmän muunkinlaista musiikkia kuin metallia ja raskasta rockia. Yksi paikallisesti merkittävin tapahtuma vietettiin menneenä viikonloppuna, kun lauantaina lavalle nousi oululainen Poisonblack, jonka kuudes albumi ”Lyijy” ilmestyi parisen viikkoa sitten.
Illan oli saapunut avaamaan melodista metallia ja thrashiä soittava helsinkiläinen Grendel. Vaikka bändin tuotanto löytyykin allekirjoittaneen hyllystä, on kuuntelu jäänyt vähälle, joten mitään kovin syväluotaavaa ei keikastakaan näin ollen voi sanoa. Sen voin kuitenkin kertoa, että hyvin nämä vetivät. Lavatunnelmat ja soitto kulkivat moitteettomasti. Myös liikuntaa jaksettiin harrastaa varsin kovatoimisesti. Uskallan epäillä, että vokalistilla oli niskalihakset kipeänä sunnuntaina.
Grendelin vielä soittaessa oululaisyleisö vasta saapui paikalle. Mutta lavan edusta oli pakkautuneena tiiviiksi ihmismuuriksi jo hyvissä ajoin ennen illan pääesiintyjää. Tätä oli selvästi odotettu. Keikka pidettiin Teatrian ns. pienellä puolella, jonka kapasiteetti lienee noin tuhannen silmäparin luokkaa. Sali oli lähestulkoon täynnä, mikä on piristävää nähdä välillä tässäkin kaupungissa.
Mainos päättyy
Poisonblack nousi lauteille täsmällisesti intronauhan soidessa ja aloitti keikkansa mielestäni hieman oudolla valinnalla, vuoden 2006 ”Lust Stained Despair” -albumin kipaleella ”Soul In Flames”. Biisihän on melko keskitempoinen ja jopa ”löysä”, mutta myöhempää ajatellen se olikin varsin osuva avaus, sillä tuntui, että keikan tunnelma nousi biisi biisiltä paremmaksi loppua kohti.
Materiaalia kuultiin tasaisesti bändin uran varrelta. Ennen kaikkea mieleen jäivät biisit “A Good Day For The Grows”, “Death By The Blues”, “Scars”, “Rush”, “The Absentee” ja encoressa kuullut “Down The Ashes Rain”, “Home Is Where The Sty Is” sekä keikan päättänyt “Mercury Falling”.
Yllättävän vahvan puolentoista tunnin kokonaisuuden bändi heitti. Keikka oli kaikkineen hyvä, joskaan ei paras näkemäni tältä bändiltä. Esiintymisvarmuus on Poisonblackillä jo sitä luokkaa, että kehtaa mennä valloittamaan maailman. Bändin jampat jaksavat yhä heilua kiitettävästi, vaikka numeraalinen ikä lähentelee tai on jo ylittänyt neljäkymmentä. Kovasti lavalla kiiteltiin meininkiä, ja bändin jäsenten hyväntuulisuus välittyi useaan otteeseen karsinan puolellekin. Yleisö oli tällä kertaa pääosin hieman vanhempaa, mutta myös nuoria näkyi. Voidaan siis sanoa, että Poisonblackiä kuuntelevat monen ikäiset. Paljon näkyi myös Sentenced-paitoihin pukeutuneita ihmisiä, onhan se tavallaan kunnianosoitus myös sille, että Poisonblack-vokalisti Ville Laihialan luotsaama Sentenced kuopattiin lähes päivälleen kahdeksan vuotta sitten Club Teatrialla.
Mainos päättyy
Teknisesti oli jälleen hieman toivomisen varaa. Teatrian yleissoundi oli tällä kertaa kiitettävä, mutta esimerkiksi välispiikeissä oli turhaa kaikua, joten niistä ei kauheasti taakse asti selvää saanut. Myös liian hiljaisesta soittoäänenvoimakkuudesta kuului joitakin kommentteja esityksen jälkeen, tulppien kanssa ei juuri päässyt nauttimaan täysin – ilman kyllä sitten senkin edestä. Kokonaisuutena ilta oli kuitenkin varsin onnistunut.
Teksti: Petri Klemetti
Kuvat: Toni Kärkkäinen
