Tekninen death metal jakaa yleensä kuuntelijoiden mielipiteitä. Itse olen yleensä kallistunut siihen suuntaan, että tekninen death metal on parhaimmillaan silloin, kun kitarakuvioiden, soolojen ja muiden riffien kanssa ei liikaa liioitella vaan ne pysyvät mahdollisimman hyvässä balanssissa. Jälleen kerran saankin kysyä itseltäni, mitä on hyvä tekninen death metal, sillä maaliskuun alkupuolella levyhyllyille ilmestyy Tasmanian oman teknisen kuolonmetallinnelikon Psycropticin kuudes kokopitkä. Albumi on nimetty yksinkertaisesti ja simppelillä nimellä ”Psycroptic”.

Bändin viimeisin albumi ”The Inherited Repression” (2012) on suuntautunut enemmän modernin metallin puolelle, vaikkei teknisiä kuvioita ja sovituksia ole unohdettu. Tuleva ”Psycroptic” seuraa edellisen albumin jalanjälkiä modernin metallin ja tuotannon suhteen, joten mitään suurempia muutoksia ei tulla kuulemaan. Ainoastaan Jason Peppiattin vokaalityöskentely muuttuu entistäkin enemmän modernin kuolonmetallin sekä metalcoren suuntaan. Erot ovat todella pieniä, mutta itse huomasin ne, kun vertailin uusinta ja edellistä kokopitkää.

Yhdeksästä kappaleesta koostuva kiekko tarjoaa laajasti koukeroita ja teknisiä osuuksia. Valitettavasti itse koen liiallista puutumista levyn alkupuolella, minkä vuoksi keskittyminen kuunteluun tuottaa pientä levottomuutta. Suurin osa bändin hienoista sävellystöistä kulkee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä jäljelle jää sen kummoisempia muistikuvia.

Toki hyviäkin hetkiä löytyy. Eniten pidän levyn loppupuolella olevista sävellyksistä, kuten ”Sentence of Immortality”, ”The World Discarded” ja ”Endless Wandering”, jotka ovat yksinkertaisempia, mutta teknisempiä ja tarttuvampia viisuja kuin levyn aiemmat raidat. Albumin kokonaispituus, 40 minuutin taipale toimii myös moitteettomasti, sillä tällaista teknisyyden hirmua en jaksaisi kuunnella kuin korkeintaan kolme varttia. Yhdeksän biisiä, keskipituus 3-4 minuuttia, ei enempää eikä vähempää.

No jaa, saatoin hieman pelätä, kuinka paljon tilutuksia ja koukeroita ”Psycroptic” tulee tarjoamaan, mutta kokemus ei ole aivan kammottava. Levy ei ole huono, muttei mitenkään erityinen tuotos. Teknisestä metallista voidaan kiistellä moneen otteeseen, mutta Psycropticin uusin ei vakuuttanut meikäläistä. Levy tuntuu yksinkertaisesti yhdentekevältä. Toki bändin faneille varmasti löytyy antia tämän parissa, mikäli uudempi ja modernimpi Psycroptic on mieluisaa musiikkia. Vähemmän modernista musiikkista pitäville kuuntelijoille tämä on huono valinta.

6/10

Kappalelista:
01. Echoes to Come
02. Ending
03. A Soul Once Lost
04. Cold
05. Setting the Skies Ablaze
06. Ideals That Won’t Surrender
07. Sentences of Immortality
08. The World Discarded
09. Endless Wandering

Psycroptic Facebook

Psycroptic Webstore

Kirjoittanut: Sami Elamaa