Puun ja kuoren välissä – Godspeed you! Black Emperor Tampereella

Kanadalainen post rock -ikoni Godspeed you! Black Emperor saapui uuden albuminsa ”G_d’s pee AT STATES END!” tiimoilta Suomeen keskiviikkona 10. huhtikuuta. Keikkapaikaksi valikoitui tällä kertaa Tampereen Pakkahuone ja lämmittelystä vastasi kotimainen Islaja.

Godspeed you! Black Emperor, tuo ambienttisen sekä tunnerikkaan instrumentaalimusiikin kruunattu jumala langetti kevyen peittonsa tamperelaisyleisön päälle. Se, mitä peiton alla musiikki kertoi oli ahdistavaa, mutta lopunkaiken hyvin lohdullista. Yhtyeen levytykset noudattavat samaa kaavaa, jossa kylmät ja ilkeät maisemat nostetaan kappaleiden loppua kohden crescendoilla hyvinkin yleviksi. Kyseessä on siis panttivankitilanne, koska yhtyeen musiikki on niin immersiivistä, ettei sitä tohdi laittaa heti pois jos on jo alkuun päästy.

Yleisöä oli saapunut sankoin joukoin kuuntelemaan kanadalaispoppoon messua, joka oli siunaus sekä kirous. On mahtava huomata, että Suomenkin kokoisessa maassa tälläiset yhtyeet, joiden kappaleet venyvät moniin kymmeniin minuutteihin resonoi niin monessa. Kirous hönkii Pakkahuoneen tilan puolelta. Yleisössä on niin kuuma, että tilanne vaati pienen hengähdystauon omalla kohdalla, muuten olisin pyörtynyt. Ja joku olisi voinut vielä luulla, että pyörryin järkytyksestä. Jos Godpeed you! olisi minut saanut pyörtymään, niin se olisi tapahtunut silkasta ilosta.

30 vuoden ikään ehtineen yhtyeen toisiinsa juurtunut soitto sekä kemia välittyivät yleisöön heti keikan alkumetreistä. Lavan taustalakanalle heijastettiin kauniita kukkamaisemia ja välillä esoteerisempiakin muotoja ja sävyjä. Yhtyeen ilmaisu ja tapa tuoda itsensä esiin on vaatimatonta, mutta kertoo kaiken oleellisen. Jostain sisäisestä rauhasta ja kiirettömyydestä tässä musiikissa kuitenkin on kyse. Alati kiihtyvän maailman selässä sellainen hetki voi ihmisen elämässä olla vuosia hukassa.

Aikalaisiinsa verrattuna show oli kuitenkin maltillisissa mitoissa. Keikka taisi kestää varttia vajaan kaksituntisen, kun taas viime talvena Suomessa esiintynyt SWANS revitteli Tavastialla jo lähemmäs kolmea tuntia. Post-rockin sävellyksellinen dualistisuus voi käydä hyvinkin puuduttavaksi, jos vain sattuu heräämään väärällä jalalla ja selkä mutkalla. ”Taas alkaa uus biisi” joka alkaa pienestä ja muuraa lopulta korvakäytävät melulla umpeen. Siksi näkisin myös, että tällaiset yhtyeet soittaisivat paikoissa joissa pääsisi istumaan, kun yleisö muutenkin vain seisoo paikoillaan eikä mitään pientä pään nyökytystä suurempaa valssia ole luvassa.

Keikan lopussa koettiin kuitenkin jotain niin sielua nostattavaa, etten tiedä miten elämää tästä eteenpäin jatkaisi. Yhtyeen debyyttialbumin ”East Hastings” -kolossista esitettiin kymmenminuuttinen ”The Sad Mafioso” -palanen. Aika tuntui todella pysähtyvän paikalleen, kun yhtye imaisi yleisön itseensä vielä viimeisen kerran — tarjoten palan painikkeeksi vielä hyvinkin poliittisesti latautunutta kuvastoa taustalakanalle.

Herkkä, mutta loppua kohden kaoottisempi sävellys jätti palan kurkkuun ja teki niin ison vaikutuksen, että nappasin esikoisalbumin vinyylipainoksen paitatiskiltä.

Kiitos Godspeed You! Black Emperor! Kiitos post-rockin eheyttävä voima!

Kirjoittanut: Otto Vainionpää

Settilista:
1. Hope Drone
2. Julkaisematon kappale
3. First of the Last Glaciers
4. Julkaisematon kappale
5. The Sad Mafioso