Pysähtynyt aika ja riffinpalvonta – Death Hawks ja Circle Tampereen Olympiassa
Historia toistaa itseään, ja tällä kertaa se oli ihan positiivinen seikka. Edellisen kerran vuonna 2015 Suomea kiertäneet Death Hawks ja Circle palasivat yhdessä lavoille kevätkiertueen merkeissä. 7.4. kiertue pysähtyi Tampereen Olympiassa.
Olympia on mielestäni Tampereen hienoimpia keikkapaikkoja. Vanha teatteri luo nostalgisen ja erityisen tunnelman keikkakokemusta vahvistamaan. Illan aikataulut olivat jostain syystä normaalia aikaisemmat, soitto soi jo hieman kahdeksan jälkeen. Se aiheutti tietenkin sen, että ennen Death Hawksin keikkaa väki sai jonottaa hyvän tovin.
Death Hawksilta on odoteltu uutta levyä jo jonkin aikaa, ja Olympiassa yleisö sai muutaman biisin verran esimakua tulevasta. Tuttuja elementtejä tuli vastaan hyvin paljon, joskin laulu tuntui olevan hieman pienemmässä roolissa kuin aikaisemmassa tuotannossa. Death Hawks osaa säilyttää mielenkiinnon, sillä sovitukset vaihtuvat keikoilla tasaiseen tahtiin. Lisämakua toi keulahahmo Teemu Markkulan lauluosuus “Shining”-kappaleen aikana: Markkula vaihtoi yhdessä säkeistössä sanat 70-luvun hippiklassikko Steppenwolfin “The Pusherin” lyriikoihin. “Black Acid” ja jo edellämainittu “Shining” luovat joka kerta ajan pysäyttävän heimomeiningin, ja yleisössä näkyy hetkeen hukkuneita hippejä heilumassa vimmattuna. Yhtye palasi lavalle esittämään yhden encore-kappaleen, ja välittömästi soiton loputtua pärähti etupäästä soimaan 2Pacin “California Love”. Yllätys oli riemukas, ja yleisö siirtyi käsittelemään juuri kokemaansa kaljajonoon.
Mainos päättyy
Circle on saanut viime aikoina ansaitsemaansa kansainvälistä huomiota, kiitos yhdysvaltalaisen Southern Lord -julkaisijan. Mediasuitsutus on ehkä pistänyt kotimaisetkin riffinpalvojat liikkeelle ja Circlen pariin – kuulijakunta kun on laajaa, ja tälläisen huomion vuoksi laajenemaan päin. Valot himmenevät puoli kymmenen jälkeen, ja lavan nurkasta voi nähdä saattueen kulkevan framia kohti. Circlen miehistön käsien kannattelemina pääshamaani Mika Rättö lasketaan urkupenkilleen, ja rituaali voi alkaa. Kun edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää aikaa jo toista vuotta, nousi hymy saman tien huulille.
Settilista koostui pääosin viimeisimmän “Terminal”-albumin materiaalista. Yleisölle hieman helpompaa tarttumapintaa tarjoava kappalekavalkadi sisältää mukaansatempaavia riffejä ja toistoa, joten yhtyeen tuotannon tunteminen etukäteen ei ole tarpeen. Se palvelee varmasti ulkomaista yleisöä, kun katalogista löytyy jo kymmeniä muitakin kappaleita, joita esittää. Teatraalisuus kuuluu olennaisesti Circlen show’hun, ja esiintyminen on hyvin fyysistä ja eläytyvää. Se tekee porilaisbändistä hyvin viihdyttävän seurata. Energiaa siirtyi lavalta yleisöön ja takaisin – äänekkään jumittelun pauloihin oli antauduttava, mikäli halusi viihtyä. Meroniaksi manaava ja penkillään kiemurteleva Rättö on aina ilahduttava näky, ja hänen ympärillään pyörivät muut soittajat tukevat maestroa kukin tavallaan. Setin lopussa kuultiin varmasti monen Circle-fanin suosikki “Vaellus”.
Olympian ohjelma oli ohi jo yhdentoista aikaan, joten iltaa saattoi jatkaa muissa merkeissä vielä pitkään. Keikka oli loppuunmyyty, joten ei voi olla kuin tyytyväinen siihen, että hippimusa vetoaa yhä ihmisiin.
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Ville Kangasniemi
Death Hawks -kuvat: Cecile Gasparoni