Raha pyörittää maailmaa, mutta The Holy Ones rokkaa omillaan
Puhtaasti stadilaisesta bändistä suomalais-saksalaiseksi rock ’n’ roll -orkesteriksi muuttunut The Holy Ones on saanut pakettinsa kasaan musakuviot hyydyttäneen koronan jälkeen: Jäsenistö on kasvanut yhdellä, kakkoslevy purkissa ja nyt julkaistaan rahan valtaa kritisoiva sinkku ”Money”. Kaaoszine kävi kyselemässä bändin laulajalta Täxiltä ja kitaristi Japalta, että miten The Holy Onesilla kulkee juuri nyt. Oli myös pakko juoruta hiukan: Mitä tapahtui Andy McCoyn kanssa rundatessa? Ja miksi Private Linen alkuperäisjäsen Japa ei ole mukana rivinsä kokoavan glam rock -legendan comebackissa? Kansa haluaa vastauksia!
Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun,Täxi ja Japa! Mitä kuuluu Holy Onesin maailmaan juuri nyt? Tuorein ja pian julkaistavalta kakkoslevyltä julkaistiin uusi single juuri tänään: Millaiset fiilikset? Ensimmäinen lätty herätti kivasti huomiota, mutta sitten korona sulki keikkalavat…Onko nyt uuden tulemisen aika?
Japa: Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. 31 toukokuuta julkaistaan tulevan levyn toinen single ”Money” ja se on jatkoa maaliskuussa julkaistulle ”In The Meantime…” sinkulle, joka katkaisi vihdoin meidän koronan jälkeisen hiljaisuuden. Ekasta sinkusta on tullut todella hyvää palautetta ja se on kerännyt jo oikein mukavasti kuunteluja Spotifyssa, sekä soinut independent radioasemilla Suomessa ja Jenkeissä. Tarkoitus on julkaista tän vuoden aikana useampi yksittäinen biisi ja siitä sitten lopulta toinen kokopitkä lätty. Ja loppuvuodesta keikoille. Eka levy tuli just ennen koronaa ja kun saatiin keikat käyntiin niin maailma laitettiin säppiin. Siinä samalla meillä vaihtui rumpali kun Wille Granö liittyi bändiin. Eli paljon tapahtui kerralla, mutta päätettiin, että mennään treenikselle ja aletaan tekeen uusia biisejä, että mikäs siinä, ei annettu sen häiritä.
Into oli kova koska Wille toi aivan uutta groovea ja energiaa bändiin ja kun se jätkä on maailmanluokan rumpali, niin meillä avautui yhtäkkiä biisintekopajatso sillai, että voitiin käytännössä lähtee testaan ihan mitä vaan musatyylejä ja se on vaikuttanut kyllä tulevan levyn biiseihin positiivisesti. Mä olin siinä samalla sitten tutustunut meidän basistin, Juuson vanhaan bändikaveriin Vakion Jukkaan ja se diggaili kovasti meidän uusista biiseistä, nii saatiin idea, että kun se on multi-instrumentalisti ja hauska jätkä muutenkin, niin sehän vois tulla vetään meille vähän avaruussuhinaa ja kiippareita. Ja sillä tiellä ollaan, eli bändi kasvoi viisikoksi siinä samalla. Jonkinlainen toinen tuleminen tää kai sitten on vaikka ei tässä laakereilla olla levätty muutenkaan.
Täxi: Kivasti menee! Mutta ei tässä nyt kehtaa henkseleitään alkaa paukuttelemaan, vaikka nämä tämän vuoden ekat kaks biisiä pesee melko monen tunnetunkin yhtyeen tuoreet julkaisut. Toki päästään antamaan taas suuri ikimuistoinen riemu musiikkiteollisuuden hyväveliverkostolle, kun eivät halua tikullakaan koskea meihin – kun ei olla muottiin menevä rahakone. Hyvä biisi on hyvä biisi, mutta ei sillä mediahuomiota saa kun ei meillä oo ison levy-yhtiön logoa tukena.
Toki tärkeimpänä muutoksena on se, että bändimme kokoonpano on kasvanut huikealla pianistilla J. Vakiolla! Näin viime aikoina eli in the meantime, ollaan todella otettuja siitä kun meidän biisimme ”In The Meantime” otettiin todella hyvin vastaan ympäri maailmaa, toivottavasti myös ”Money” uppoaa jengiin yhtä hyvin.
Hyvältä kuulostaa! Paitsi tietty toi hyväveliverkostoon kuulumattomuus, joka on vaihtoehtoisten yhtyeiden ikuinen ongelma. Bändinne nimi kiinnostaa noin yleisesti. Onko Holy Onesilla jokin hengellinen taustavire vai mistä nimi tulee?
Japa: The Holy Ones on tietenkin aika majesteetillinen nimi, mutta sen takia se on just hyvä! Siinä on sellaista vanhan liiton mystiikkaa ja suureellisuutta ja sehän toimii meille. Ei pysty sillai suoraan sanoon nimestä, että mitä musaa sieltä tulee, pitää käydä kuunteleen, se on se juttu! Bändin nimen keksi alunperin Raivion Aku, meidän alkuperäinen rumpali ja yksi perustajajäsenistä, ja hyvän nimen keksikin, kiitos Aku siitä!
Täxi: Mä en tosin olisi halunnut sitä nimeä koska stadista tuli samoihin aikoihin The Holy -niminen orkesteri. Mut onneks Stadi on niin iso, että kyllä tänne kaksi pyhää bändiä mahtuu!
Juu komea nimi, joka saa odottamaan suureellista ja mahtipontista musaakin. Mitkä ovat bändinne olennaisimmat vaikutteet? Yhtyeen kaikki soittajat ovat stadilaisen rockin konkareita, miten se kuuluu soitossanne?
Täxi: Suurin vaikute varmasti ihan meillä kaikilla on hyvä musiikki, genrestä riippumatta ja eri vuosikymmeniltä. Soitannollisesti toki ollaan näin nöyrästi kärkiryhmää tässä genressä! Jokainen tuo oman mausteensa ja osaa tietysti soittaa ilman klikkiä tai autotunea.
Japa: Mulle The Holy Onesin ajatus on alusta asti ollut se, että voidaan tehdä musiikillisesti ihan mitä vaan ilman mitään raja-aitoja. Se on ollut todella tärkeätä ja vapauttavaa ja siitä on tullut tän bändin kantava voima. Kun me aloitettiin 2016-2017 soittamaan kimpassa, niin mä olin todella kyllästynyt klikin nakutukseen ja kaikkeen tehotuotettuun ”kolmeminuuttiakaksikymmentäsekuntiakoskaradio” -biisikonseptiin. Ei napannut yhtään sellainen. Ekan levyn aikaan me vedettiin ihan hillittömiä jamitreenejä ja oikeastaan tutustuttiin toisiimme soittajina sen kautta.
Se oli todella nastaa ja se avasi omat sävellyslukot pitkästä aikaa ja palautti innon sähkökitaran soittoon uudestaan.
Sitä ennen mä olin koskematta sähkökitaraan puolentoistavuoden ajan ja skulasin vaan akkaria, kai mä sit paloin jotenkin loppuun siinä 14-vuoden Private Line kauden jälkeen. Jos mä sanon että The Beatles, Rolling Stones, David Bowie, Queen, Led Zeppelin, The Who ja Iggy & The Stooges on meidän olennaisimmat vaikutteet, niin tuskin mä täysin väärässä olen. Mutta toisaalta kun jokainen jätkä tuo mukanaan omat vaikutteensa ja osaamisensa soittonsa kautta, niin siitä syntyy The Holy Onesin soundi.
Kyllä sen huomaa että jokaisella on kokemusta soittohommista. Ei tartte paljon kysellä tai jauhaa perusjutuista kun voidaan puhua ja kuunnella toisiamme musan kautta. Parhaimmillaan se on sellaista sanatonta oivaltamista kun kaikki huomaa että nyt svengaa! Se on parasta. Ja sit kun sä kelaat et mikä on tärkeetä svengaavassa bändissä ni basso, se on se kivijalka, se pitää talon pystyssä, tiedätkö?!
Ja sitku se on vielä sellainen kivijalka et se rakentaa, kuljettaa ja heittää nonparellit biisin päälle omilla melodialkuljetuksillaan ja delay-kaaoksella ni sä oot ihmeissäs et mitä ihmettä tapahtuu? Mistä nää matalat riimukirjoitukset just lähetettiin?! Juuso on meidän salainen ase, meidän John Entwistle.
Ekoissa bänditreeneissä se kysy et mitä vedetään ni totesin et vedä niinku Entwistle ja se oli vaan et OK!
Ei tarttenu hirveesti kysellä sen jälkeen et onko tää meidän miehiä. Istu just eikä nappiin! Loistava muusikko, loistava luottomies, näitä tyyppejä pitää vaalia, ne tekee maaleja!
Kuulostaa just parhaalta, vanhan liiton hyvin soittettua rokkia! No, miten laulunne syntyvät? Musa kuulostaa aika jammailevalta, soitatteko paljon yhdessä?
Japa: Treenit me aloitetaan ja lopetetaan aina jameilla, se on meidän juttu. On nastaa kun on bändi, jossa joka jätkä osaa improta. Sitä kautta on syntynyt paljon hyviä biisi-pohjia, sanoituksia, melodioita ja sovituksia tulevallekin levylle. Suurin osa ekan ja tulevan levyn biiseistä on musiikin osalta tullut mun kynästä, mutta koko bändin panos niissä kuuluu ja hyvä niin.
Täxi tekee suurimmaksi osaksi sanat ja melodiat, mut on siellä tulevalla levyllä jonkin verran myös mun ja Jukan lyrikkaa ja laulua.
Usein mulla on ollut tapana heittää treeneissä kitaralla biisi-idea ilmoille ja tunnustella tarttuuko muut siihen ja lähteekö toimimaan. Vähän verkkoja vesille. Esimerkiksi uusin sinkku ”Money” lähti just sillä tavalla elämään omaa elämää. Mulla oli vanha kapakkablues-biisi, jota en ollut edes ajatellut meille sopivaksi, mutta kun Juuso ja Wille tarttui siihen tiukalla jazzpunk-basso-rumpu poljennollaan, Täxi alkoi vetämään lauluimproa ja Jukka iski kapakkapianon kehiin ja vähän Abbaa kertseihin, niin johan lähti toimimaan! Ekalla levyllähän me vedettiin kaikki soittopohjat ykkösellä livenä sisään ilman sen kummempia korjailuja.
Tulevalla levyllä ollaan harrastettu jo hieman enemmän jälkituotantoa, tosin on sielläkin suuri osa bändisoitosta vedetty suoraan livenä sisään ja loppumausteet ja laulut päälle. Se toimii meille, ettei tartte klikeillä kikkailla ja voi vaan soittaa kimpassa kun joka jätkä osaa hommansa.
Älkää sitten alkako liikaa viilamaan ettei kolmoslevystä tule turhan hiottua. Japa, miten muuten menee? Pakko nostaa yksi vahvasti meikattu kissa pöydälle: Miksi lähdit Private Linesta, joka on juuri tekemässä comebackia? ”Praikkarit” olivat tosiaan suomalaisen 2000-luvun alun glam rock -aallon kärkinimiä mm. Negativen, Uniklubin ja Parasite Cityn kanssa ja keikkailivat Suomessa ja ulkomailla kunnioitettavalla menestyksellä.
Japa: 22-vuotta eikä suotta! Niin, mites mä tätä nyt avaisin. Aika ei vain mun osalta ole nyt oikea, joten päätin siirtyä sivuun tässä vaiheessa. Kyllä se lähellä oli ettenkö lupautunut mukaan. Sanotaanko näin, että kun Private Line on viettänyt hiljaiseloa nyt sen noin 10-vuotta, niin sinä aikana The Holy Ones ja muut musajututut ovat muodostuneet mulle tosi tärkeiksi, enkä halunnut laittaa niitä tässä vaiheessa tauolle. Mä myös nauhoitan, miksaan ja tuotan meidän tulevaa levyä ja tykkään kovasti myös niistä hommista. Aika ei vaan valitettavasti riitä kaikkeen, joten päätin keskittyä nyt siihen mikä mulle tällä hetkellä tuntuu oikealta. Kyllä mä PL -jätkille sanoin, että ”Never Say Never”, mutta tää päätös piti tehdä tässä vaiheessa ja nyt mennään näin. Hyvissä väleissä ollaan edelleen. Kyllä mä aina tulen olemaan osa Private Line-yhtyettä ja se minua, vaikka juuri nyt en olekaan bändissä, ei ne vuodet selkärangasta mihinkään katoa.
Täxi: Kun Japa tästä ilmoitti, olin snadisti jopa yllättänyt, koska totta kai odotin hänen olevan mukana Praikkareiden paluussa. Mutta hänen päätös kertoo vaan kuinka täysillä Japa on tässä mukana.
Niinpä, enpä tuota itsekään odottanut. Mutta tämä kertoo omaa viestiään Holy Onesin tärkeydestä! Ekan levyn myötä rundasitte ainakin Andy McCoy Bandin kanssa. Miten päädyitte tällaisen legendan remmiin ja millainen kiertuekaveri Andy oli?
Täxi: Mun hyvät ystävät Dimi (Dallas) ja Mr. Tikka soittivat Andyn bändissä, niin tietysti kysyin suoraan että päästäänkö soittaa eli suuri kiitos kuuluu heille. Andyn kaa hommat sujui todella hyvin, vaikka joku voisi kuvitella miehen historian tuntien, että joskus asiat menee vähän niin ja näin. Mutta se on halutessaan ihan saamarin kova edelleen. Joskus kyllä on vähän sääli, että Andy saa niskaansa niin paljon turhaa paskaa. Äijä on tehnyt niin paljon ja kukapa ei olisi joskus päissään tehnyt tyhmiä. Andyn suurin haastehan on, ettei se oikein välitä vittuakaan mitä muut kelaa ja käyttäytyy miten haluaa. Eihän se maailman helpoin ihminen ole, mutta eihän ton tason kaverit oo koskaan helppoja. Sääli myös on, ettei herrat McCoy ja (Michael) Monroe skulaa enää yhdessä, vaikka niiden todellakin pitäis. Mut nää on näitä, life is life. Andyhän ei myöskään siedä yhtään jos ympärillä pyörii kaikennäköisiä perseennuolijoita – mulla ja siis meidän bändissä ei oo koskaan ollut tarvetta nuolla kenenkään persettä. Keikat Andyn kanssa meni todella hyvin ja tuli hyvää palautetta. Saatiin myös muutama festarislotti niiden keikkojen ansiosta, mutta kuten tiedetään, niin korona esti ne keikat.
Japa: Tosiaan, Dimi ja Tikka oli meidän vanhoja frendejä ja ne suositteli meitä mukaan rundille. Ja mehän lähdettiin. Andyn kanssa juttu luisti munkin puolesta oikein mainiosti, ei mitään ongelmaa. Andy oli kiinnostunut mun kitara- ja vahvistinosastosta ja se vastavuoroisesti esitteli omia skeboja ja styrkkareitaan mulle ja oli oikein nasta tunnelma. Ajatus oli tehdä lisää keikkoja kimpassa kun kemiat toimi niin hyvin puolin ja toisin. Keikat jäi sitten, kun pandemia iski. Se tietysti harmitti hetken, mutta hauskaa oli. Iso hatunnosto ja terveiset vaan Andylle kun piti meistä hyvää huolta!
Nasta kuulla, että Andyn kanssa homma toimi. Muuten, mitä haasteita eri maissa asuminen saa bänditoiminnassa aikaan? Bändin jäsenistöä asuu siis Suomen ohella Saksassa.
Japa: No ei oikeastaan mitään tällä hetkellä, koska keikoille on tarkoitus palata loppuvuodesta ja Saksa nyt ei ole niin kaukana,
etteikö sieltä Suomeen pääse treenaan ja keikoille. Hyvin on treenit onnistunut näinkin, viime viikolla viimeks vedettiin kimpassa. Ihan nasta vaan, että on kansainvälistä meininkiä ja tukikohtia muuallakin kuin Suomessa, ja Berliinissä on aina mukavaa käydä vähän pyörähtään.
Yhtyeen kansitaide ja videotkin ovat vertaansa vailla, kuka visuaalisen ilmeen suunnittelee ja mitä sillä halutaan viestiä?
Täxi: Japa suunnittelee ja tekee, ei meillä muilla oo hirveesti siihen mitään sanottavaa koska äijä tekee todella hyvää duunia. Onneks se kuitenkin kysyy mielipidettä ennen kuin päättää, hahah.
Japa: Levyjen kansitaide ja musavideo-editit on tosiaan suurimmaksi osaksi mun käsi-alaa. Mä tykkään visuaalisista jutuista ja kuvaan paljon reissuilla. Olen käyttänyt meidän levyjen kansiin fotoja mm. Lissabonin, Sintran ja Dubain reissuilta. ”In The Meantime…” sinkun kanteen me saatiin hieno photo mun berliiniläiseltä frendiltä Leo Weyrauchilta. Se oli kuvannut sen matkallaan Machu Picchuun ja saatiin lupa käyttää sitä. ”Money”-sinkun kannen mä kuvasin Sintrassa, Quinta da Regaleirassa ”Initiation Well” kaivon yläpuolelta. Quinta da Regaleira on maaginen paikka. Sen linnan, luolat ja puiston rakennutti aikoinaan upporikas salatieteiden harrastaja ja mulle tuli fiilis että siinä on oikee tunnelma tähän biisiin, joten siitä kansi.
Ei siinä biisissä kuitenkaan rahaa palvota, päin vastoin. Seinään ajaa ahneet ja palvojat tässä biisissä. Biisin lyriikathan Täxi laulaa enemmän Jekyll & Hyde kertojan ominaisuudessa ja välillä meno äityy aika hurjaksikin. ”Explicit” merkintä tuli että pläjähti, hehheh. Mulle levyjen kannet on aina olleet tärkeä asia ja jos ne pystyy viemään sut visuaalisesti musiikin kanssa jollekin extra-tasolle niin se on hienoa. Ehkä mä yritän hakea meidän musiikilla ja visuaalisella ilmeellä samaan aikaan ajattomuutta ja aika-ikkunaa johonkin toiseen maailmaan. Eli kai siinä jonkinlaisesta matkasta on kyse.
Hyvä, kun bändit jaksavat vielä panostaa musassa levykokonaisuuteen myös visuaalisuuden kautta. Tässä yksi ikuisuuskysymys: Oletteko ensisijaisesti live- vai studiobändi?
Täxi: Ennen kaikkea olemme LIVE-bändi! Studiossa nauhoitamme melkein kaikki livenä purkkiin. Turha sitä kikkailemaan kun homma rokkaa, tämäkin levy on nauhoitettu livenä meidän omalla treeniksellä. Ehkä kolmas levy mennään nauhoittamaan ”oikeaan” studioon, tai ainakin rummut voisi nauhoittaa niin saisi paremman kuuloisen soundin niihin.
Japa: Mun mielestä ollaan molempia. Välillä on hyvä olla studiossa, että voi mennä keikoille näyttämään mitä siellä studiossa on syntynyt.
Viime-ajat on ollut enemmän se studiovaihde päällä ja nyt aletaan nakkelemaan hedelmiä ikkunoista. Meillähän oli alunperin tarkoitus mennä tekemään uudet biisit kokonaan ulkopuoliseen studioon, mutta suunnitelmat muuttu.Todettiin että tehdään levy itse. Mä innostuin nauhoitus ja -miksaushommista ja aloin nauhoittaan kaikki meidän treenit moniraitana sisään. Sieltä niitä pohjia sit alkoi syntymään ja saatiin säilytettyä mukana vaaran tuntu ja livetunnelma. Siitä sit vaan koristelemaan ja nonparellit päälle. Ei se sen kummempaa vaadi.
Noinhan se on! Mitä The Holy Onesin tulevaisuudessa tapahtuu? Miten tulevat julkaisut uudistavat bändiä ja nähdäänkö yhtye myös keikoilla?
Japa: Tulevaisuus näyttää siltä, että kesän jälkeen laitetaan lisää uusia biisejä ulos ja loppuvuodesta levy. 19.10. Helsingin Playhouse Bar:iin on myös sovittu jo eka keikka syksylle. Lisää ilmoitellaan myöhemmin. Uuden levyn biiseissä bändin soundi on kasvanut monipuolisemmaksi ja muutamia yllätyksiäkin on luvassa mm. vokaaliosastolla. Biisien tunnelmiin on vaikutteita eksynyt ainakin Babylon Berlin tv-sarjan musiikista, James Bond -soundtrackeistä, sekä eri kaupunkien fiiliiksistä. Ja on siellä meidän perinteistä avaruusseikkailuakin luvassa, kuten asiaan kuuluu!
Täxi: No sehän riippuu täysin saadaanko mitään riittävän suurta pöhinää aikaan! Musaa tullaan varmasti tekemään ja julkaisemaan, siihen päälle keikkojakin. Kunhan jengi diggaa biiseistä, niin se on tällä hetkelllä suurin palkinto mitä tästä touhusta voi saada.
Bändin rumpali Wille Granö on soittanut, joskin sukulaissuhteiden kautta, Suomen ensimmäisessä maailmanvalloittajabändissä The Soundsissa, jonka single Emma oli kova hitti Japanissa jo vuonna 1963. Suuntaako myös The Holy Ones ulkomaille? Tämähän olisi vähintäänkin luontevaa kun bändiläiset jo asuvatkin eri puolilla Eurooppaa.
Japa: Joo, Willen isä, jo edesmennyt Henrik Granö kuului alkuperäiseen The Soundsiin ja Wille soitti myös The Soundsin myöhemmässä kokoonpanossa. Legendaarinen bändi suomen rautalankamusiikin historiassa ehdottomasti!
Musiikki on siitä hieno juttu että sillä ei ole raja-aitoja. Jos ulkomaille tulee hyvää saumaa lähteä soittamaan niin mikä jottei.
Saksahan meille olisi tässä vaiheessa aivan luonnollinen valinta kun osa porukasta siellä asuu, mutta miksei Japanikin.
Mutta asia kerrallaan. Laitetaan ensin lätty ulos ja katsotaan mihin tie vie!
Täxi: Wille Granö on yks kovimmista rumpaleista mitä tästä maasta löytyy! Ja jos lotossa voitetaan niin ilman muuta lähdetään soittamaan ihan minne vaan. ”In The Meantime” on soinut radiossa mm. Jenkeissä, Australiassa ja Tansaniassa, aikamoista! Suomessa pitäis varmaan kaivaa taskusta riittävästi seteleitä että joku Radio Rock edes suostuisi soittamaan meitä. Toki kyllä useammasta mediatalosta tulee paljon tsemppiviestejä ja muuta, mutta business on mitä business on. En muutenkaan viitsisi ihan koko omaisuutta myydä, että pääsisin esiintymään kaiken maailman pikkumestoihin New Yorkista San Franciscoon. Tää uusi biisi kiteyttää melko hyvin maailman menon: ”Money rules the world and everyone’s a whore”. Jos joku muu muuta väittää niin saa tulla huutelee.
Noinhan se on, ilman isoa koneistoa on vaikea päästä kaiken valtakunnan soittolistoille tai isoille stageille. Viimeisen kysymyksen sijaan sana on vapaa: miksi rock and rollin pitäisi pitäisi koskettaa sieluja vuonna 2024?
Japa: Käännetään tää mieluummin niin päin, että mitä meillä ihmisillä olis ilman puhdasta luontoa, musiikkia, taidetta, kirjoja, itseilmaisua, elokuvia, suvaitsevaisuutta, rauhaa…miltä tuntuis kun esim. koko kulttuuriala ja musiikki vain katoais maailmasta? Vois olla monelle jännä paikka? Tää maailma on mennyt sekaisin, ja sen takia meidän pitää taistella yhdessä paremman puolesta, tukea heikompia, pitää kulttuuriala elossa, luonto puhtaana, arvostaa tutkittua tietoa, sekä pyrkiä lopettamaan sodat ja toisten tontille hyökkääminen, se on mun mielestä rock ’n’ rollia ja toivon että se koskettaa sieluja niin tänä kuin tulevinakin vuosina!
Täxi: Ei sen pidä olla rock and roll joka koskettaa vaan rakkauden. Tää maailmanmeno on siinä mielessä melko hurjaa, kun itsekeskeisyys, kateellisuus ja kaikki muu skeida vaan kasvaa. Toki me ollaan rock and roll -bändi ja tää meidän uus biisi ”Money” tulee koskettamaan ihan järjettömän paljon jengiä, jos ne vaan kuulis tän biisin.
P.S. Keikkaillaan lokakuussa, keikkabuukkaajat: saa olla yhteydessä!
Kiitos Japa ja Täxi haastattelusta ja onnea biisin julkaisusta!
THE HOLY ONES – ”MONEY”
Täxi Roxx – vocals Japanderus – guitars, voc, percussion | @japanderus Juuso Salmi – bass | @juusojuusonen Jukka Vakio – keyboards, vocals | @j_vakio Wille Granö – drums | @wilhelmgrano
Music composition: Japanderus, Täxi Roxx
Lyrics: Täxi Roxx, Japanderus
Arrangement: The Holy Ones
Music production, recording, mixing: Japanderus, Valhalla Studios, Helsinki
Mastering: Jarno Alho, Alho Audio Mastering |@alhoaudiomastering
Album cover art & photo: Japanderus
The Holy Ones logo: Petrus Manner
Released by: The Holy Ones
Release date: May 31, 2024