Raivoava Deathchain, mystinen Severoth ja tungosta kerännyt Beherit – Steelfest-raportti osa 2/3
Vuoden 2026 festarikesä on virallisesti avattu, kun 14.–16. toukokuuta äärimetallin ystävät kerääntyivät Hyvinkään vanhalla Villatehtaalla järjestettyyn Steelfest Open Airiin. Kun ensimmäisen Steelfest-päivän Holocauston ja Revengen tarjoamasta war metal -pläjäyksestä oli selvitty, oli aika nousta toiseen päivään. Perjantaihin herättiin varsin hämmentyneissä merkeissä, kun aamuyön aikana Uudenmaan alueella havaittu drooni sekoitti aamun lentoliikenteen. Tästä huolimatta peruutuksilta ja myöhästymisiltä vältyttiin, vaikka esimerkiksi Severothilla olikin haasteita lentojensa kanssa.
Torstain kattaus tuntui lähinnä lämmittelyltä verrattuna siihen, mitä toinen festivaalipäivä toi mukanaan. Steelfest-perjantai piti nimittäin sisällään harvinaisen esiintymisen thaimaalaiselta Surrender of Divinityltä, “Beyond the Wandering Moon” -albumin juhlasetin Aeternukselta sekä luultavasti koko Steelfestin odotetuimman keikan, Beheritin.
Toisen festivaalipäivän käynnisti harvinaislaatuisen paluun tehnyt kotimainen Hiisi. Vaikka kesäinen ilma oli houkutellut jo hyvin väkeä festarialueelle, oli sisälavalla ennen Hiiden aloitusta varsin tyhjää. Keikan käynnistyttyä yleisöä alkoi kuitenkin vähitellen valua synkän sisälavan edustalle. Luultavasti eilinen Revenge oli vienyt voimat, sillä keikka tuntui alkavan hieman kankeasti. Kolmannen biisin kohdalla homma alkoi kuitenkin toimia, ja Hiisi toimitti lopulta vahvan show’n.
Aina kun Deathchain soittaa, paistaa aurinko – ja näin kävi tälläkin kertaa. Pari vuotta sitten paluun keikkalavoille tehnyt ja vuoden 2024 Steelfestissäkin esiintynyt Deathchain tarjosi jälleen aggressiivisuutta uhkuvan keikan. Setissä kuultiin muun muassa “Panzer Holocaust”, “Napalm Satan”, keikan päättänyt “Graveyard Witchery” sekä “Serpent of the Deep”, jossa vierailijana toimi edellisenä päivänä Chamber Of Unlightin kanssa esiintynyt Mynni Luukkainen. Näin kovan keikan päätteeksi oli pakko käydä merchandise-kojulla ostamassa jälleen yksi Deathchain-paita – koska niitä ei nyt vain voi olla liikaa.
Vaikka vaeltaminen Deathchainin yleisöstä kohti sisälavaa kestikin yllättävän kauan, en onneksi missannut AntiHuman Industriesin keikan alkua. Kyseessä on niin sanotusti all star -yhtye, jonka riveissä on Hornasta tuttuja muusikoita, kuten Spellgoth ja VnoM, True Black Dawnista tuttu Syphon sekä nykyään Korgonthuruksessa vaikuttava Corvus. Yhtye julkaisi tämän vuoden vappuaattona debyyttialbuminsa nimeltään “Accelerated Death Impulse”, joka kuulosti omaan korvaan varsin sekavalta. Livenä kokonaisuus kuitenkin loksahti paikoilleen, ja kaikessa outoudessaan – spandeksipukua myöten – keikka toimi yllättävän hyvin. On siis selvää, että tämä yhtye hyötyy vahvasti visuaalisesta puolesta. Jos industrial-painotteinen black metal, tai kuten yhtye itse sen ilmaisee: machinized black metal, maistuu, suosittelen tutustumaan tähän yhtyeeseen.
Yksi tämän vuoden spesiaalikeikoista oli Thaimaasta asti Suomeen saapunut vuonna 1996 perustettu Surrender of Divinity. Kyseinen yhtye jäi tauolle vuonna 2014, kun basisti-vokalisti Samon ”Avaejee” Traisattha puukotettiin kuoliaaksi. Surrender of Divinity herätettiin kuitenkin uudelleen henkiin vuonna 2018, mutta he eivät ole sen jälkeen julkaisseet uutta musiikkia – ainakaan vielä!
Vaikka Surrender of Divinity kuuluukin Aasian mantereen legendaarisimpiin black metal -yhtyeisiin, ei se silti onnistunut tarjoamaan kovin mieleenpainuvaa keikkaa. Lavalla todistettiin erittäin vahvaa pönötystä, ja vaikka yhtye soittikin ihan hyvin, ei silti oikein lähtenyt lentoon. Pientä narinaa aiheutti myös se, miten rumpali oikein innostuessaan tuntui hakkaavan lautasia ja virveliä paikoin turhankin voimakkaasti. Toivottavasti kuitenkin loput yleisöstä saivat tästä vähän enemmän irti.
Vihaisten aasialaisten jälkeen sisälavalla oli tarjolla lisää black metalia, kun belgialainen Heinous oli esiintymisvuorossa. Tässä yhtyeessä basistin virkaa toimittaa Lord Sabathan, joka edellisenä päivänä esiintyi samaisella lavalla oman Sabathan-yhtyeensä kanssa. Heinous yritti kovasti energisoida yleisöä Surrender of Divinityn keikan jäljiltä, mutta yleisö tuntui lämpenevän varsin hitaasti. Nokkamies P.F Hraesvelgin “Come on” -huudot eivät juuri saaneet vastakaikua. Muutenkin Heinouksen suoritus muistutti erittäin paljon eilistä Sabathanin keikkaa, mutta oli selkeästi aggressiivisempi versio Sabathanista.
Annoksen kuumaa latinoverta black metalin muodossa tarjosi puolestaan alun perin Kolumbiasta kotoisin oleva Thy Antichrist. Jos jokin bändi laittoi perjantaina kunnon show’n pystyyn, niin se oli ehdottomasti tämä. Thy Antichristilta ei juuri lavakarismaa puuttunut, kun yhtyeellä oli mukanaan näyttävää rekvisiittaa ja laulaja Antichrist 666 saapui lavalle rituaalinomaisesti kaapu päällään. Erityisesti mieleen jäi se, että keikan etenemistä pystyi seuraamaan siitä, kuinka paljon Antichrist 666:n rinnuksille oli valunut verta: mitä pidemmälle keikka eteni, sitä pidemmälle veri valui rinnuksia pitkin. Thy Antichrist tarjosi erittäin energisen show’n, ja kun “Metal to the Bone” ja “Desolation” lähtivät käyntiin, ai että!
Sisälavalla puolestaan aloitti viime vuoden Steelfestissä sekä lokakuussa On The Rocksissa uskomattomat keikat vetänyt ukrainalaislähtöinen Severoth. Kun intro käynnistyi, iski välittömät kylmät väreet ja hymy nousi huulille. Väsyneet jalat ja kipeä selkä unohtuivat hetkeksi kokonaan, kun Severoth osoitti jälleen, miten black metalista voi saada irti myös jotain kaunista. Myös yleisö oli tällä kertaa paremmin mukana kuin viime kesän Steelfest-keikalla, mikä on selkeä osoitus siitä, että Severoth on onnistunut kasvattamaan kunnon fanikannan myös tänne pohjoiseen. Hieman kyllä kävi sääliksi lavan eturivin keskellä olevia, kun töhnäkone ampui ilmeisesti saippuaa tai muuta vastaavaa suoraan heitä päin.
Akhlys oli jälleen yksi esiintyjä, jonka näkemistä odotin innolla. Coloradosta kotoisin oleva yhtye aloitti uransa dark ambientilla, mutta vaihtoi black metaliin heti esikoisalbuminsa “Supplication” julkaisun jälkeen, mikä osoittautui varsin viisaaksi ratkaisuksi. Akhlysin tarjoilema black metal oli nimittäin jotain aivan uskomattoman upeaa. Yhtyeen jäsenten kasvoilla olleet maskit loivat omanlaisensa mystisen tunnelman, mikä sopi tähän kokonaisuuteen kuin se kuuluisa nyrkki silmään.
Jos jostain syystä olet miettinyt, miltä saksalainen black metal kuulostaa, vastaus löytyy Mavorimin keikalta. Lavan etureunassa olleet puupölkky-piikkilanka-koristeet sopivat hyvin myös Mavorimin lavapresenssiin. Yhtye veti todella vaikuttavan keikan tylyttämällä black metalia kunnon asenteella. Laulajakin tuntui välillä jammailevan lavalla biisien tahtiin, mikä oli varsin viihdyttävää katseltavaa. Keikan kohokohtana oli ehdottomasti kaunis “Träume”, joka päätti Mavorimin osuuden upeasti. Saksan kieli toi yhtyeen black metal -ilmaisuun jotain erityisen toimivaa ja maagista. Seuraavalla Suomen-keikalla tämä on ehdottomasti nähtävä uudelleen.
Saksan kielestä siirryttiin oikein sujuvasti ranskan kieleen, kun sisälavalla soitti kanadalainen Forteresse. Kyseinen yhtye esiintyy ranskaksi, ja jos en nyt ihan kuvitellut, taisivat he myöskin vetää ainakin joitain välispiikkejä samalla kielellä. Yhtyeen riveissä on tapahtunut viime vuonna jonkin verran muutoksia, kun laulajaksi Athrosin tilalle tuli Monarque ja basistin paikka siirtyi Moribondilta Nyctalelle. Miehistönvaihdos on selkeästi tuonut uutta energiaa yhtyeeseen, sillä Forteresse veti todella kovan keikan. Yhtye onnistui koukuttamaan kuulijansa, tai ainakin tämän toimittajan, biisiensä syövereihin aivan täysin. Etenkin viimeisenä kuultu “Vespérales” oli jotain aivan käsittämätöntä. Samalla tässä vaiheessa huomasi, miten paljon ihmisiä tänä vuonna täällä festareilla olikaan. Hieman kauhulla odotin sitä ihmismäärää, joka tuppautuu katsomaan Beheritiä.
Ulkolavan perjantain osalta päättänyt norjalainen Aeternus juhlisti ensi vuonna 30 vuotta täyttävää “Beyond the Wandering Moon” -debyyttialbumiaan soittamalla sen kokonaan alusta loppuun. Yhtye asteli lavalle kuinkas muutenkaan kuin tämän ehdottomasti 90-luvun merkittävimpiin norjalaisiin black-death-julkaisuihin kuuluvan albumin intron saattelemana. “White Realm” ja “Sentinels of Darkness” soivat upeasti Hyvinkään hämärtyvässä yössä, ja bändi selkeästi nautti näiden vanhojen biisien soittamisesta. Jopa pientä actioniakin nähtiin, kun kitaristi Gorm ja laulaja-kitaristi Ares kiipeilivät lavan edustalla olleiden monitoreiden päälle. Vaikka monitoreiden alla olevat eurolavat eivät näyttäneet kovinkaan tukevilta, onnettomuuksilta onneksi vältyttiin. Oli myös ilahduttavaa huomata, että ihmiset pysyivät ulkolavan äärellä koko keikan ajan, vaikka sisälavalla oli pian aloittamassa yksi Steelfestin odotetuimmista vieraista, eli Beherit.
Varmasti illan ja luultavasti koko festareiden odotetuin esiintyjä oli perjantain pääesintyjänä toiminut Beherit. Luonnollisesti suuri ihmismassa ei tunnu niin massiiviselta ulkona, mutta sisätiloihin pakkautuessa tilanne onkin aivan toinen. Ihmisiä virtasi sisään tasaisena massana käytännössä koko intron ajan – ja vähän sen jälkeenkin. Itse lyhyenä ihmisenä luovuin välittömästi toivosta nähdä lavalle asti, mutta onneksi jo muutaman kappaleen jälkeen pahin ruuhka alkoi helpottaa. Vaikka näköyhteys lavalle jäi puutteelliseksi, oli silti siistiä edes päästä kuulemaan näinkin legendaarista black metal -yhtyettä. Myöskään musiikillisesti Beherit ei pettänyt, vaan tarjosi odotetun raa’an ja hypnoottisen äänimaiseman, joka toimi erinomaisesti livenä. Heille, jotka tämän missasivat: jäitte todellakin paljosta paitsi.
Toinen festivaalipäivä oli nyt pulkassa. Päivän aikana nähtiin upeat keikat Deathchainilta, Severothilta, Mavorimilta ja Aeternukselta. Ihmisiä tosin oli hitusen liikaa omaan makuuni, ja sisällä tuntui happi loppuvan etenkin Forteressen ja Beheritin keikkojen aikana. Tästä huolimatta Steelfest-perjantai oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut!
Kirjoittanut: Tia Salmela
Kuvat: Niko Sihvonen / Rocktografia. Katso toisen festivaalipäivän kuvagalleria täältä.
