War metalia Revengen ja Holocauston muodossa, brutaali Blood Chalice ja aina niin upea Satanic Warmaster – Steelfest-raportti osa 1/3
Vuoden 2026 festivaalikesä on nyt virallisesti avattu, kun jo 14. kerran järjestetty Steelfest Open Air käynnistyi Hyvinkään vanhalla Villatehtaalla toukokuun 14. päivä. Vahvasti Suomen kesää muistuttanut sää, eli kylmä, harmaa ja vähäluminen, ei näyttänyt festivaalikansaa haittaavan, sillä väkeä oli jo hyvissä ajoin paikalla.
Eikä ihme: Steelfest on vuosien saatossa kasvanut yhdeksi äärimetallin merkittävimmistä kohtaamispaikoista, ja tänäkin vuonna tapahtuma keräsi yleisöä ympäri maailmaa. Kävijöitä saapui peräti 49 eri maasta ja esiintyjiäkin 12 maasta, joten Steelfestiä voi hyvällä syyllä kutsua aidosti kansainväliseksi festivaaliksi.
Kolmipäiväisen festarin artistikattausta katsoessa oli helppo todeta jo ennakkoon, että tästä(kin) vuodesta tulee ikimuistoinen. Tänä vuonna äärimetallin ystäviä hemmoteltiin erityisesti, kun päästiin todistamaan harvinaiset esiintymiset brasilialaiselta Holocaustolta ja thaimaalaiselta Surrender of Divinityltä, Aeternus juhlisti “Beyond the Wandering Moon” -albumiaan, ja kotimaista black metal -historiaa edusti Beherit.
Vaikka torstain kattaus vaikutti ennakkoon festivaalien heikoimmalta, oli listalla tästä huolimatta monta “pakko nähdä” -bändiä, kuten Blood Chalice, Chamber of Unlight ja tietenkin Satanic Warmaster. Päivä tarjosi myös aimo annoksen war metalia, kun saman päivän aikana kuultiin ei vain yhtä vaan kahta legendaarista war metalin edustajaa: Holocausto ja ensimmäisen festivaalipäivän päättänyt Revenge. Vaikka kyseinen genre ei henkilökohtaisesti lukeudu omiin suosikkeihini, odotin näitä keikkoja silti suurella mielenkiinnolla.
Tällä kertaa Steelfestin aukaisi kotimainen pitkän linjan black thrash -ilmestys Evil Angel. Tämä Flamen nykyisistä ja Urnin entisistä jäsenistä koostuva yhtye herätteli yleisön festivaalitunnelmaan “Necro Black Massin” ja “Nuclear Hammerin” tahdittamana tarjoten vauhdikkaan ja energisen keikan. Ja jos ei musiikki vielä herättänyt, niin ainakin laulajan mielenkiintoinen esiintymisasu teki tehtävänsä. Samalla päästiin myös tutustumaan sisälavan uusiin laser-efekteihin, joita ensimmäisen päivän aikana todistettiin muutamaankin otteeseen. Tästä keikasta oli hyvä aloittaa kolmen päivän möngerrys.
Ulkolavan puolestaan aukaisi tämän vuoden osalta lohjalainen Epäkristus. Tämän vuoden puolella aktivoitunut yhtye toimitti vahvasti 90-luvun alun suuntaan kumartavaa black metalia. Aurinkokin ehti keikan aikana pilkottaa pariinkin otteeseen, mutta valitettavasti voimakas tuuli tarttui soundeihin välillä niin pahasti, ettei koskettimia oikein paikoin tahtonut kuulla kunnolla. Näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kokonaisuus oli vakuuttava ja esimerkiksi “New Moon Rising” ja ”Sotaa Saatana Sotaa” soivat oikein komeasti!
Autumn Strifen korvannut yhdysvaltalainen Fin oli varsin positiivinen yllätys. Tämä kahden miehen muodostama yhtye todisti, että toimivan black metal -keikan vetämiseen ei tarvita orkesteriarsenaalia. Fin onnistui hypnoottisilla melodioilla varustetun black metalin avulla koukuttamaan yleisön jopa maagiseen tilaan. Myös itse asiassa Autumn Strifessa soittavan laulaja-kitaristi M.K.:n ääni kuulosti livenä huomattavasti monipuolisemmalta kuin levyltä kuunneltuna. Joka vuosi, kun valitetaan sisälavan kaikumisesta, niin tämän yhtyeen musiikkiin lievä kaiku toimi mukavana efektinä. Jos (ja toivottavasti kun) Fin tulee seuraavan kerran uudestaan Suomeen, pitää ehdottomasti mennä katsomaan.
Finin aiheuttaman transsitilan jälkeen vuorossa oli brutaalimpaa meininkiä porilaisen Blood Chalicen myllyttämänä. Tämä vuonna 2015 perustettu yhtye tarjoili raakaa black/death metalia, joka toimi ihan pirun hyvin livenä. Livepresenssiä korosti myös rekvisiitta. Lavan etualalle oli viritelty alttari, johon oli seivästetty lampaan päitä – ja kyllä, ne olivat oikeita. Kirsikkana kakun päällä oli vielä rumpusetin vieressä sijainnut alasin, jota rumpali VP.L. takoi vasaralla.
Brutaalin mättäyksen jälkeen siirryttiin toisenlaiseen tunnelmaan, kun yhden miehen black metal -projekti Commander Agares tarjosi sisälavalla atmosfäärisempää black metalia. Viimeksi vuoden 2024 Steelfestissä esiintynyt Commander Agares veti tuolloin hämärien muistikuvieni mukaan ihan ok -tasoisen show’n, joten tämän päivän suhteen odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä Commander Agares tarjosi eheän esityksen osoittaen, ettei black metalin tarvitse aina olla yhtä riehumista lavalla. Lisäefektinä toimivat aikaisemmin mainitut sisälavan laserit, jotka loivat jopa scifimäistä fiilistä, mitä tämä keikka ei kyllä mielestäni olisi tarvinnut.
Commander Agaresin laser-show’n jälkeen ulkolavalla vuorossa oli muun muassa Ajattaran, Deathchainin ja Hornan jäsenistä koostuva Chamber of Unlight. Kuten varmasti arvata saattaa, yhtye veti todella tiukan setin, jonka aikana saatiin kuulla niin sanotusti vanhempaa materiaalia, kuten “One With The One”, “On the Path of Thy Shadow” sekä “Revelations of Dark Crafts”, mutta myös uudempaa tuotantoa. Chamber of Unlight on nimittäin julkaisemassa toista albumiaan nimeltään “Avernus”, jolta on julkaistu singlet “Night Chasm” ja “The Dagger”. Molemmat kappaleet toimivat livenä erittäin vaikuttavasti.
Joka vuosi herättää ihmetystä, miten ihmeessä Steelfest onnistuu tuomaan Hyvinkäälle harvinaisia bändejä, jotka eivät juuri keikkaile Euroopassa (puhumattakaan pohjoismaista). Tästä loistavana esimerkkinä oli brasilialainen war metal -veteraani Holocausto. Lasereiden lisäksi sisä- ja ulkolavoille oli tuotu uutena lavaste-elementtinä puusta ja piikkilangasta rakennettuja viritelmiä, jotka sopivat täydellisesti Holocausto War Metal -nimen alla operoivan yhtyeen estetiikkaan. Vaikka lavalla oli vain kaksi miestä, rumpali Márcio Jameson ja kitaristi-laulaja Valério ”Exterminator” Salles, saivat herrat silti aikaan kaaottisen kokonaisuuden niin musiikillisesti kuin myös esiintymiseltään. Kaksikon soittotaidot edustivat “mennään täysiä ja vähän sinne päin” -mentaliteettia, minkä lisäksi Exterminator poukkuroi kahden mikin välillä pitkin lavaa, kun taas Jameson huudatti yleisöä kappaleiden välissä. Oli myös todella sympaattista seurata, miten Exterminator yritti kovasti kommunikoida englanniksi, vaikka englanti ei ihan täysin taipunutkaan.
Musiikillisesti keikasta jäi varsin kaaottinen mielikuva, enkä itse ihan hirveästi saanut tästä irti. Suurin piirtein puolessa välissä keikkaa Exterminator julisti, että seuraavaksi tulisi neljän biisin medley. En kuitenkaan edes huomannut tätä, sillä kappaleet sulautuivat metelimassaksi varsin sujuvasti. Vaikka keikka ei itselleni oikein auennut, oli kuitenkin ihan mahtavaa nähdä, miten yleisö oli niin intensiivisesti mukana.
Holocauston paahtamisen jälkeen tiedossa oli korvien lepuutusta belgialaisen Sabathanin tarjoaman black metalin parissa. Kyseessä on siis vuonna 2018 perustettu Enthronedin alkuperäisen basisti-vokalistin Lord Sabathanin sooloyhtye. Keikalla saatiinkin kuulla Enthronedin tuotannosta muun muassa “Evil Church” ja “The Rites of the Northern Fullmoon”. Valitettavasti Sabathanilla oli huono tuuri keikkaslotin suhteen, sillä Holocausto-sekoilun jälkeen Sabathanin keikka jäi energisyydestään huolimatta hieman vaisuksi. Lisäksi iso osa yleisöstä alkoi siirtyä todella hyvissä ajoin kohti ulkolavaa, jossa pian aloitti yksi päivän odotetuimmista esiintyjistä, eli Satanic Warmaster.
Vaikka itsekin saavuin suhteellisen ajoissa ulkolavan lähettyville, oli lavan edusta jo varsin hyvin miehitetty. Pienen kokoni vuoksi näköyhteys lavaan jäi siis melko rajalliseksi. Edellisen kerran Steelfestissä vuonna 2023 korvaajan roolissa toiminut Satanic Warmaster toimitti jälleen odotukset ylittäneen show’n, vaikkakin keikka alkoi viisi minuuttia myöhässä ja venyi yliajalle. Keikalla kuultiin muun muassa “Berserk Death”, “True Blackness” ja “Infernal Armageddon”, jotka luonnollisesti toimivat upeasti Hyvinkään yössä. Werwolfin tiikerikitara näytti kuitenkin omaan silmään varsin häröltä. Keikan loppupuolella alkoi tulla sen verran kylmä, että viimeisen kappaleen kohdalla oli jo pakko alkaa siirtyä sisätiloihin, missä pian aloitti torstain pääesiintyjä Revenge.
Toisin kuin Holocauston keikalla, kanadalaisen Revengen soitto pysyi paremmin kasassa ja kuulosti ammattimaisemmalta, eikä kokonaisuus karannut yhtä kaoottiseksi kuin aiemmin ulkolavalla nähdyllä brasilialaisduolla. Vaikka war metal ei ole niin sanotusti oma kuppini teetä, Revenge veti todella vaikuttavan ja aggressiivisen keikan. Pieniä teknisiä haasteita oli, kun yhtäkkiä toinen kitaramonitori tuntui mykistyvän, mutta se ei yhtyeen vauhtia haitannut. Silti omasta mielestäni ensimmäisen festivaalipäivän olisi kuitenkin voinut päättää Satanic Warmasteriin.
Ensimmäinen Steelfest-päivä tarjosi aimo annoksen war metalia, jota lähdin seuraamaan ennakkoon hieman varauksella, mutta josta selvittiin lopulta varsin kunnialla. On kuitenkin todettava, että Holocauston ja Revengen keikkojen jälkeen en vieläkään lukeudu war metalin suurimpiin ystäviin, vaikka tulipahan nämäkin nähtyä. Päivän kovimmista vedoista vastasivat ehdottomasti Epäkristus, Blood Chalice, Chamber of Unlight ja tietenkin Satanic Warmaster, kun taas Fin ja Commander Agares osoittautuivat erittäin positiivisiksi yllätyksiksi. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa päivää.
Kirjoittanut: Tia Salmela
Kuvat: Niko Sihvonen / Rocktografia. Katso koko ensimmäisen päivän kuvagalleria täältä.