Ricky Warwick – When Patsy Cline Was Crazy And Guy Mitchell Sang The Blues/ Hearts On Trees

The Almighty, Thin Lizzy ja Black Star Riders – siinäpä ne tärkeimmät bändit Ricky Warwickin uralla. Sooloalbumeitakin mies on ehtinyt tehdä jo kuusi kappaletta. Näistä ei itseltäni löydy hyllystä kuin yksi, ja siitäkin on melkoisen karmivat muistot. Kyseessä on albumi ”Love Many Trust Few”, joka toi pelottavan paljon mieleen Robbie Williamsin. Nyt Nuclear Blast on päättänyt julkaista uudelleen kaksi miehen aikaisempaa albumia: ”When Patsy Cline Was Crazy (And Guy Mitchell Sang The Blues)” ja ”Hearts On Trees”, molemmat alunperin vuodelta 2014.

Otetaan ensin käsittelyyn tuo nimihirviö ”When Patsy Cline Was Crazy (And Guy Mitchell Sang The Blues)”. Albumin avaa kappale ”The Road To Damascus Street”, joka on kelpo rockia Foo Fightersin hengessä. Rennosti etenevä kappale toimii kaikin puolin, vaikka ei mitään mullistavaa tarjoilekaan. Homma jatkuu samaan malliin kappaleen ”Celebrating Sinking” myötä. Onneksi kyseessä tuntuu olevan ihan puhdas rock-levy eikä mikään väsynyt pop-viritys, niin kuin tuo aikaisemmin mainitsemani ”Love Many Trust Few” -albumi.

Albumi pitää sisällään kymmenen kappaletta rehellistä rockia, josta ei särmää puutu. Ricky Warwick on mielestäni aina tehnyt hyvää jälkeä varsinkin The Almightyssä ja Black Star Ridersissa, siksi tuo ainoa omistamani soololevy olikin niin suuri pettymys. Tämä albumi antaa kuitenkin uutta uskoa näihin sooloalbumeihin, ja ehkäpä ne pitäisikin ottaa tarkempaan syyniin. Albumin parhaimmistoon nousevat Mike Nessin country-punkin mieleen tuova ”Toffee Town”, kuten vielä enemmän countryn suuntaan menevä ”That’s Where The Story Ends”, joka voisi myös hyvinkin olla Mike Nessin soololta. Unohtaa ei myöskään sovi kappaletta ”Johnny Ringo’s Last Ride”, joka on erinomainen rock-pala. Myös albumin päättävä, Bruce Springsteen -henkinen ”Yesteryear” toimii hienosti. Kaiken kaikkiaan tämä erikoisella nimellä siunattu albumi toimii varsin hyvin.

Paketin toinen albumi ”Hearts On Trees” on pääasiassa akustinen pläjäys ja siten myös hieman rauhallisempi kuin tuo edellinen. Albumin avaa ”Presbyterian Homesick Blues” -niminen kappale, joka edustaa nimensä mukaan bluesimpaa osastoa. Ihan mukiinmenevä kappale, vaikka ei ehkä ihan herran parhaimpia. Balladi ”Tank McCullough Saturdays” jatkaa albumia ja onkin jo huomattavasti edellistä hienompi kappale. Ricky Warwickilla riittää karismaa myös akustisten balladien esittämiseen. Irlantilainen perimä tulee myös esiin, kun kyseessä on akustinen albumi. Parhaiten se puskee esiin nimikkokappaleessa ”Hearts On Trees” ja varsinkin kipaleessa ”Schwaben Redoubt” joka on perinteistä irkkufolkkia.

Tämä paketti pitää sisällään hienon artistin kaksi hyvin erilaista albumia, ja jos miehen tuotanto ei ole tuttua, suosittelen kyllä tutustumaan siihen. Rockhistoriaa ei luoda uusiksi näiden albumien myötä, mutta kieltämättä nämä toimivat huomattavasti keskivertoa paremmin.

7/10

Kappalelista:

CD 1

1.The Road To Damascus Street
2.Celebrating Sinking
3.When Patsy Cline Was Crazy
4.Toffee Town
5.That’s Where The Story Ends
6.Johnny Ringo’s Last Ride
7.Gold Along The Cariboo
8.Son Of The Wind
9.If You’re Not Going To Leave Me
10.Yesteryear

CD 2

1.Presbyterian Homesick Blues
2.Tank McCullough Saturdays
3.Psycho
4.Hearts On Trees
5.Said Samson To Goliath
6.Way Too Cold For Snow
7.Schwaben Redoubt
8.The Year Of Living Dangerously
9.Disasters
10.82

http://rickywarwick.com/

Kirjoittanut: Juha Attola

Kommentoi julkaisua