Roitotuli – Sielunmaisema

Tamperelaisduo Roitotuli on lähestynyt toimitusta tuoreella ”Sielunmaisema”-debyyttialbumillaan. Melkoisen kivisen ja mutkaisen tien on yhtye kuljettavakseen valinnut, sillä vertailu legendaariseen Mana Manaan on lähestulkoon väistämätöntä ja tässä vertailussa yleensä tuppaa käymään uudemmille yhtyeille kovin huonosti.

Roitotuli ei kuitenkaan ole lähellekään huonoimmasta päästä, sillä etenkin yhtyeen rauhallisemmat rallit ovat varsin mallikelpoista synkkää, metallivaikutteista suomirockia. Yhtyeen suurin ongelma debyytillä vaan on se, että suomeksi lauletun synkistelyn kääntyminen koomisuuden puolelle on erittäin helppoa. Tason vaihtelevuus levyllä on vielä melkoinen. Siinä missä yhtyeen hitaammat biisit toimivat vallan mainiosti, niin tempoa nostettaessa alakuloinen tunnelma ikään kuin katoaa ja mainitsemani koomisuus nostaa päätään.

Ensikuunteluilla hyvinkin paljon häirinneeseen vokalistin ylidramaattiseen artikulointiin onneksi tottuu muutaman kuuntelukerran jälkeen, silti lauluissa olisi vielä melkoisesti parantamisen varaa. Jouni Mömmön (Mana Mana, R.I.P.) saappaisiin on ihan turha yrittää hypätä, koska ne ovat todennäköisesti liian suuret, joten omaa ideaa laulamiseen on haettava jostain muualta.

Pientä karsimista olisi yhtye saanut harrastaa, sillä muutamaa täysin joutavaa kappaletta lyhyempänä olisi ”Sielunmaisema” ollut huomattavasti ehyempi kokonaisuus. Aloitusraita ”Sielun Syöverit” on oikeastaan ainoa reippaammista ralleista, joka toimii alusta loppuun asti. Muuten levyn kohokohdiksi nousevat lähinnä hitaammat tunnelmoinnit, kuten loistavat sanoitukset omaava ”Henkinauha”, lähes iskelmän puolelle kääntyvä ”Vahva” sekä hienot taustakuorot sisältävä ”Isä”.

Parhaimmillaan ”Sielunmaisema” esittelee erittäin varteenotettavan yhtyeen melankolista suomirockia. Mikäli Roitotuli onnistuu tulevaisuudessa karistamaan Mana Mana -peikon pois niskastaan ja saamaan vokalistiosastolle selkeää parannusta, on yhtyeen tulevaisuus huomattavasti sen sanoituksia valoisampi. Nyt ”Sielunmaisema” toimii välillä kuin se kuuluisa junan vessa ja huonoimmissa kappaleissa kuin VR:n aikataulut.

Isoja pisteitä rohkeasta yrityksestä sekä selkeästä potentiaalista on kuitenkin aina mukava antaa. Mikäli Mana Mana, Cmx, Tuomari Nurmio ja synkemmänpuoleinen Ismo Alangon tuotanto kolahtavat, on ”Sielunmaisema” syytä katsastaa. Ja ennen kaikkea kannattaa painaa yhtyeen nimi mieleen, sillä mahdollisuudet yhtyeellä ovat taivaassa tai helvetissä asti.

7/10

Kappalelista:

01. Sielun Syöverit
02. Henkinauha
03. Tunteet
04. Valheen Mustat Siivet
05. Vahva
06. Valo
07. Isä
08. Shamaani
09. Muisto
10. Häpäsy
11. Syntinen

http://www.myspace.com/roitotuli

Kirjoittanut Riku Mäkinen

Kommentoi julkaisua