Ihan kuin vittuillakseen laulaa Ruaste avausraidallaan kesästä juuri, kun ilmat alkavat taas kylmetä ja yöt pimentyä. Vaikken mikään helteiden ystävä ole, en myöskään kappaleessa mainittua talven kylmyyttä ihan suurella innolla odota. Tällä kertaa kyse ei ole Ruasteen omasta julkaisusta, vaan mukaan on otettu kaksi muutakin kotimaista punk-yhtyettä. Yhtäläistä kaikilla kolmella yhtyeellä on se karu tosiasia, että kun yhdistää huumorin suomen kielellä laulettuun punkkiin, on vertailu Klamydiaan väistämätöntä.

Ruaste kuitenkin hakee jo pientä erkaantumista tuosta vertailusta, se kuulostaa raskaimmillaan enemmän Kylähulluilta, ja esimerkiksi  ”Minä”-kappaleen kertosäe voisi melodiansa puolesta olla hyvinkin vaikkapa Stratovariuksen säveltämää materiaalia. Omaksi suosikiksi yhtyeen esityksestä nousee kuitenkin nerokkailla lyriikoilla (huomatkaa ironia) varustettu ”Suomi Ja Salkkarit”. ”Ennemmin mä pesen vaikka paskasia alkkareita,/ kun katon telkkarista jotain vitun salkkareita” – kyllähän tästä lyyrisestä taidonnäytteestä pitää jo isoja pisteitä antaa. Joka tapauksessa yhtye on mielestäni edistynyt verrattuna täyspitkiin levyihinsä, sillä se on splitillä huomattavasti vaihtelevampi ja sitä kautta myös mielenkiintoisempi.

Seuraavana splitillä soittava rytmiryhmä Kadonneet on lyriikoiltaan hiukan vakavampaa settiä, musiikillisesti yhtye ei kuitenkaan peruspunkkia juuri muuksi muuta. Itse asiassa yhtyeen sanomasta oli aluksi hiukan vaikea saada kiinni. Alun huumorirallien ”Aito Teennäinen” ja ”Elämää” jälkeen yhtye hakee selkeästi syvällisempää settiä. Idea on sinänsä ihan kiva, mutta musiikin ollessa kovin yksinkertaista punkkia ei lopputulos ole mikään loistokas. Yhtye kaipaa selkeästi monipuolisuutta myös musiikin puolelle, tosin esimerkiksi ”Kovaa Ryhmää” -kappaleen kuorolaulut kertovat siitä potentiaalista, jonka takia Kadonneilla voi olla tulevaisuudessa jotain annettavaa.

Splitin päättävä Tekonivel onkin sitten ihan totaalinen floppi. Käsittämättömän paskoilla lyriikoilla varustettu yhtye ei ainakaan itseäni naurata yhtään, vaikka se tarkoitus ilmeisesti olisi kuitenkin ollut. Kaksi ensimmäistä kappaletta ”Runosuolen Ummetus” sekä ”Kädetön” kertovat ilmeisesti laulajan itsesäälissä rypemisestä. Valitettava tosiasia on se, että siihen on myös ihan potentiaalinen syykin, sillä laulajan epävireinen vokalisointi alkaa vituttaa heti ensisekunneilta, joten jatka vaan rypemistä. Ja kun nyt tätäkin yhtyettä on pakko verrata Klamydiaan, asiaa ei ainakaan helpota erittäin huono idea tehdä mukamas omalaatuisia sanoituksia Ankkalinnan tapahtumista livenä soitetussa ”Rankkalinna”-kappaleessa. Klamydia kun teki sen jo ajat sitten. Yhtyeen esiintymisestä paras hetki splitillä onkin Klamydia (yllätys!)-coverointi ”Veroparatiisi”-biisistä livenä. Pistäkää laulaja vaihtoon tai vaihtoehtoisesti edes laulutunneille, jotta pysyisi nuotissa.

Kokonaisuudessa split tarjoaa siis erinomaisuutta (Ruaste), kohtalaisuutta (Kadonneet) sekä surkeutta (Tekonivel), joten keskinkertainen arvosana lienee paikallaan. Eiköhän tämä peruskotimaisen huumoripunkin ystäville ole ihan kelpo ostos, etenkin jos jättää kuuntelematta neljä viimeistä kappaletta.

6/10

Kappalelista:
01. RUASTE: Kesä ja kärpäset
02. RUASTE: Meidän mökin sauna
03. RUASTE: Suomi ja Salkkarit
04. RUASTE: Miehestä pojaksi
05. RUASTE: Minä
06. KADONNEET: Aito teennäinen
07. KADONNEET: Elämää
08. KADONNEET: Kovaa ryhmää
09. KADONNEET: Takas kujille
10. TEKONIVEL: Runosuolen ummetus
11. TEKONIVEL: Kädetön
12. TEKONIVEL: Rankkalinna (Live)
13. TEKONIVEL: Veroparatiisi (Live)

http://www.ruaste.net/
http://www.myspace.com/kadonneet
http://www.myspace.com/tekonivel

Kirjoittanut Riku Mäkinen