S-Tool naulasi yleisön Helsingin Nosturissa 24.2.2018
Viime syyskuussa debyyttialbuminsa ”Tolerance 0” julkaissut S-Tool saatiin viimein takaisin Isolle Kirkolle esiintymään. Yhtyeestä on puhuttu mediassa viimeisen parin vuoden aikana melko paljon, ja ainakin omiin korviini oli kantautunut pelkkää positiivista palautetta, joten olihan tämä jo radiohittejä takonut bändi vihdoin katsastettava livenä.
Mainos päättyy
Iltaa oli avaamassa parikin bändiä, nimittäin Dead End Scene ja Red Eleven. Itse pääsin paikalle Red Elevenin aloittaessa, joten illan ensimmäinen esiintyjä jäi tällä kertaa osaltani näkemättä, mutta täytyy korjata tämä asia joskus tulevaisuudessa.
Tämän toisen lämmittelevän yhtyeen aloittaessa soittonsa Nosturi oli vielä kovin tyhjän oloinen, mutta pikku hiljaa yleisö alkoi puskea lähemmäs estradia illan hämärästä. Tunnelma oli alkuun vähän vaisua ja bändin soitto liiankin tasaista, vaikkakin laadukasta, lähtien kunnolla lentoon noin viiden kappaleen jälkeen, jolloin tuntui, että show vasta kunnolla käynnistyi ja koko bändi näytti energiseltä. Tosin bändin basisti Petteri Vaalimaa tuntui ottavan lavan haltuunsa jo ensisekunneista lähtien, mikä oli mahtavaa. Parin viimeisen kappaleen aikana koko bändi oli löytänyt jonkun aivan uuden vaihteen, näyttäen todella yhtenäiseltä, laadukkaasti soittavalta stadionrock-yhtyeeltä. Laulaja Tony Kaikkosen persoonallinen grungerock-tyyppinen äänensävy myös kuulostaa kovin kansainväliseltä.
Red Elevenin lopetettua noin 45 minuutin kestoisen settinsä tuntui, että tupa olikin jo täyttynyt varsin mukavasti ja me kylmää kestämättömät pääkaupunkilaiset aloimme lämmetä illan pääesiintyjää varten.
Onneksi karvalakit oli kuitenkin jätetty narikan puolelle, sillä S-Toolin aloittaessa kappaleilla ”Lights Out” ja ”Hammering”, ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö bändi olisi ottanut yleisöään haltuun ja pistänyt vasaroita paukkumaan niin sanotusti. Bändi oli varsin kovassa iskussa, vaikka yhtyettä luotsaava Ville Laihiala vitsailikin vähän kunnon rapistumisesta, kertoessaan heidän pitäneen pientä lomaa keikkailusta. Nosturin-keikka taisikin olla heidän kevätkiertueensa toinen, edellisenä päivänä Hämeenlinnan Suistoklubilla soitetun keikan jälkeen.
Mainos päättyy
Yhtye on iskussa myös siitäkin syystä, että se koostuu raudanlujista keikkakilometrejä ulkomaita myöten jo parikymmentä vuotta takoneista herroista; laulajasta, ja uuden yhtyeensä myötä nykyään myös kitaristina toimivasta Ville Laihialasta (ex-Sentenced ja ex-Poisonblack), Lullacryssa toimineista Sami Leppikankaasta (kitara) ja Kimmo Hiltusesta (bassokitara), sekä Entwinen Aksu Hantusta (rummut).
S-Tool soitti keikan aikana läpi debyyttialbuminsa ”Tolerance 0”, joka mielestäni on muuten aikamoista anteeksipyytelemätöntä tykitystä alusta loppuun, sisältäen jopa kolme radiohittiä (Your Despiser No.1, Hammering, Shovel Man). Bändi soitti myös yhden henk.koht. suosikeistani, synkähkön ja tiivistunnelmallisen ”Can You Taste The Bloodin”, joka ei ymmärtääkseni päässyt jostain syystä levylle asti, mutta on ahkerassa livesoitossa kuitenkin. Lopuksi kuultiin cover-kappaleet sekä Metallican tuotannosta että myös ruotsalaiselta Entombed -yhtyeeltä, joka kertoo varmasti paljon S-Toolin miesten omasta musiikkimausta.
Keikka eteni niin kovalla intensiteetillä pidemmittä välipuheitta, että tuntui, että reilun tunnin mittainen show jäi jopa vähän lyhyeksi lopulta. Ei kai siinä muu auta, kuin odottaa tältä bändiltä lisää biisimateriaalia seuraavaan kertaan ja toivoa, että herra Laihialan pöytälaatikko täyttyy vielä tulevaisuudessakin esitettävistä kappaleen aihioista. S-Tool on kyllä sen verran kova nelikko, ettei voi muuta kuin toivoa, että jatkoa seuraa ja tätä metallimusiikin ilosanomaa levitetään myös Suomen rajojen ulkopuolelle tulevaisuudessa.
Yleisö vaikutti viihtyvän, tukat heiluivat, päät pyörivät ja pientä circle-pittiäkin oli havaittavissa keikan aikana, mikä kertonee paljon yleisön energiatasosta. Toki keikkakävijöitä olisi saanut olla reilumminkin, mikä olisi bändillekin ollut ihanteellista, yleisömäärän nyt jäädessä siihen muutamaan sataan. Ehkä tällainen kylmä ja pimeä talvi sai jotkut jäämään kotiin, mutta onneksi asian voi korjata valoisampina aikoina, ja nähdä tämän bändin vaikka kesän festareilla, tai kevään aikana muualla päin Suomea. Oma reseptini olisi kuitenkin näin talvipimeällä käydä niillä keikoilla, ja nimenomaan katsomassa näitä meidän oman maamme metalliyhtyeitä.
Settilista:
Lights Out / Hammering / There Lies Life / And You Call Yourself Sane / Can You Taste The Blood/ Ain’t This What You Wanted / Back To Zero / This Is Real / Shovel Man
Encore:
Hit The Lights (Metallica-cover) / Damn Deal Done (Entombed-cover) / Your Despiser No. 1
