Sabatonin salamasota Helsingin jäähallilla 19.5.

Ennen viime viikonloppuisia keikkojaan Helsingissä ja Kuopiossa ruotsalainen Sabaton esiintyi edellisen kerran Suomessa marraskuussa 2019. Lähes neljän vuoden vierailutauko on pitkä aika yhtyeelle, joka vuosien 2007 ja 2019 välillä keikkaili maassamme lähes joka vuosi. Pitkäksi venähtänyt koronakurimus on luonnollisesti pääsyyllinen ylipitkään keikkataukoon. Sabaton julkaisi tuoreimman albuminsa ”The War to End All Wars” runsas vuosi sitten, ja vihdoin ja viimein Suomen suven kynnyksellä bändi saapui maahamme päättämään menestyksekkään Euroopan kiertueensa. Sabatonin lämppärinä Euroopan areenoilla itseään tutuksi tekivät kotimainen Lordi ja japanilainen Babymetal.

Saapuessani paikalle sopivasti ennen ensimmäisenä esiintynyttä Lordia kävi selväksi, että etäisyys ei ainakaan ollut tehnyt hallaa suomalaisten Sabaton-suhteelle. Jono loppuunmyydylle keikalle oli jo alkuillasta melkoisen perkeleellinen, minkä lisäksi myös lipunmyyntitoimistoon oli pitkä ja tuskastuttavan hitaasti edennyt jono. Erityisesti jälkimmäistä jonoa ehdin ihmetellä kunnes selvisi, että lipunmyynnistä piti alun perin Hartwall areenalle ostetut liput vaihtaa uusiin. Kuulemani mukaan hartsulle ostettujen lippujen olisi ensitietojen mukaan pitänyt käydä sellaisenaan jäähallin keikalle, vaan eipä sitten kuitenkaan. Vaihdoksesta asianomaisille aiheutunutta harmia tuskin vähensi se, että lipunmyyntipisteellä oli tasan yksi asiakaspalvelija näitä vaihtoja suorittamassa.

Yllämainituista sotkuista johtuen oli Lordi jo ehtinyt soittaa mehukkaimmat biisinsä, ennen kuin ehdin paikalleni keikkaa todistamaan. Tämä kiitettävän tuottelias monsteriorkesteri julkaisi kahdeksannentoista studioalbuminsa ”Screem Writers Guild” maaliskuun lopulla, ja kyseisen opuksen loisteliaisuuden huomioiden olisin mieluusti todistanut lämppärisetin kokonaisuudessaan. Nyt oli tyytyminen puolikkaisiin, minkä aikana positiivisin havaintoni oli, että Lordi näyttää todellakin voittaneen takaisin vuosikausiksi kadottamansa arvostuksen kotimaassaan. Viime joulukuun lähes loppuunmyydyt keikat Helsingissä ja Tampereella antoivatkin tästä jo vihiä, ja vaikutelma vahvistui entisestään viime perjantain jäähallikeikalla. Permanto ja lehterit olivat kiitettävän kansoitettuja jo Lordin setin aikana, ja keikkakansa vaikutti aidon innostuneelta bändistä ja sen musiikista. Uudet biisit toimivat saumattomasti vanhempien rinnalla, joskin kahdeksan biisin setissä otanta ei ollut järin suuri. Muutamat Lordin keikat todistaneena tiesin varsin hyvin mikä biisi tulisi viimeisenä, ja olin jo ennakkoon miettinyt, ottaisiko keulahahmo kantaa viimeaikaiseen euroviisupolemiikkiin. Jännitys laukesi Mr. Lordin esitellessä ”Hard Rock Hallelujah”-veisun saatesanoin ”tämä ihteasiassa ei jääny kakkoseksi”. Niin kulunut kuin kyseinen biisi mielestäni onkin, oli se tuona iltana ja juuri siteeratulla esittelyllä paras mahdollinen päätös keikalle.

Helmikuussa 2020 todistamani Babymetalin konsertti oli viimeisiä keikkojani ennen maailmanlaajuista koronakoomaa, ja kolmisen vuotta myöhemmin olin oikein kiinnostunut verestämään muistojani. Kolmesta laulaja-tanssijasta ja sinänsä väkevästä taustabändistä koostunut ryhmä ei tehnyt maatamullistavaa vaikutusta omalla keikallaan Kulttuuritalolla, ja Sabatonin lämppärinä vaikutus jäi vieläkin pliisummaksi. Tämä ei silminnähden ollut pelkästään oma havaintoni, sillä Babymetalin keikan aikana permannolla oli huomattavasti väljempää Lordin vetoon verrattuna. Oikeastaan suurin Babymetalin keikkaan liittynyt jännitysmomentti oli, toimisiko Sabaton-nokkamies Joakim Broden keikan vierailevana tähtenä, miehellä kun on jopa pientä musiikillista historiaa japanilaiskollegojensa kanssa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, jolloin Brodenia piti odottaman lavalle oman bändinsä kanssa.

Japanilaiskuriositeetin jälkeen alkoi illan pääesiintyjän kihelmöivä odotus. Yleisö alkoi huutaa ja kannustaa Sabatonia lavalle jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua, ja ylälehteriltä katsottuna permanto vaikutti kansoitetuimmalta, mitä koskaan muistan Nordiksen jäähallilla nähneeni. Odotus palkittiin iltayhdeksän jälkeen, kun halli pimeni ja taustanauhalta alkoi kuulua ”Sarajevo”-kappaleen kerronnallista introa. Jo tässä vaiheessa keikan askelmerkit näyttivät menevän suurieleisesti sekaisin, kun intro keskeytyi äkillisesti hirveiden pamausten saattelemana. Pimenneellä lavalla hääri jos mitä henkilökuntaa, ja ämyreistä käynnistyi vuoden 2008 ”The Art of War”-albumilta tuttu intro ”Sun Tzu Says”. Tätä seurasi vakiintunut aloitus mallia ”Ghost Division”, ja homma lähti rullaamaan suorastaan sotilaallisella varmuudella. Ilotulitus estradilla keikan alkajaisiksi oli muuten sitä laatua, että sanat Sabaton ja salamasota saivat allekirjoittaneen tajunnassa aivan uuden, kirjaimellisen mielleyhtymän.

Sabaton-keikkaveteraaneille viime perjantaina Helsingin jäähallissa koettu hurmos oli tuttua huttua, kun taas ensikertalaiset saivat taatusti mieleenpainuvan muiston ja syyn saapua kokemaan tämä elämys toistekin. Yhtye on nyt siirtynyt vakuuttavalla itsevarmuudella areenaluokkaan ainakin Euroopassa, ja show oli kaikin puolin sen mukainen. Valtavat lavasteet, pommit, pyrot, videoscreenit sekä avustajien voimin suoritetut temput tarjosivat äimisteltävää kaikille aisteille, unohtamatta tietenkään aina yhtä tarttuvia kappaleita. Yhtyeen ”The Tour to End All Tours”-kiertue huipentui Suomeen, ja tien päällä vietetty edeltävä kuukausi näkyi bändin ja avustajiensa otteissa raudanlujana suoritusvarmuutena. Keikan alkupuolella laulaja Broden kertoili bändin saaneen palautetta, että fanit toivoivat bändin keikoilta nopeampia, vanhempia ja ruotsinkielisiä lauluja. Nämä ominaisuudet kiteytyivätkin sitten peräkkäin soitetuissa ralleissa ”Into the Fire” ja ”Carolus Rex”, joista ensimmäinen oli vanha mutta nopea, ja jälkimmäinen ruotsinkielinen. Tähän loppuikin yleisötoiveiden huomioiminen, sillä muu setti oli tasalaatuisuudestaan huolimatta sitä perinteisen keskitempoista ja laahaavampaa Sabatonia. Tämä korostui erityisesti ”Dreadnought”-kappaleen aikana, joka on lähes korostetun ilmiselvä kaksoisveli muutaman vuoden takaiselle ”Bismarckille”. Jomman kumman näistä laivabiiseistä olisi ehdottomasti voinut korvata jollakin joutuisammalla rykäisyllä.

Bändin ja yleisön kansalaisuudet huomioiden oli täysin odotuksenmukaista, ettei euroviisuteemasta päästy pakoon Sabatoninkaan keikalla. Bändin vieteltyä yleisö hurmokselliseen ruotsalaisuuden ylistykseen kappaleessa ”Carolus Rex” olikin osuvaa, että Sabaton esitti heti perään mukamas jonkinlaisena anteeksipyyntönä Suomen euroviisutappiosta Lauri Törnistä kertovan ylistyslaulun ”Soldier of Three Armies”. Tässä kohtaa allekirjoittanut kärsi epäilemättä ennen kaikkea omasta tosikkomaisuudestaan, mutta jotenkin tämä osuus jäi mieleeni illan myötähäpeällisimpänä hetkenä. Muutoin keikalla ei välispiikeillä juuri mässäilty, ja draaman kaarta värittivätkin muut ulkomusiikilliset näytelmät. Erityisen näyttävänä mieleeni jäi ”Christmas Truce” kappaleessa nähty liekehtivä piano, jonka päälle kitaristi Tommy Johansson asteli tiluttelemaan sooloaan.

Ilta huipentui kolmen biisin encoreen, jota yleisön kuitenkin oli kerjättävä yllättävän kauan. Lopulta odotus palkittiin ruhtinaallisesti kolmikolla ”Primo Victoria”, ”Swedish Pagans” ja ”To Hell and Back”. Erityisesti keskimmäisen uskoisin hellineen yleisöä, joka oli pitkin iltaa omatoimisesti hoilannut kappaleen puupäistä melodiaa. Konsertin loppuvaiheilla basisti Pär Sundström herätteli jo fanien odotuksia jatkon suhteen spekuloimalla ääneen, että seuraavan kerran bändin tullessa Suomeen olisi heillä tuliaisina nippu uusia biisejä. No mikä ettei, ajattelin. Sabaton on jo niin monet kerrat todistanut pätevyytensä korvanmyötäisen metallin laatutakuuna, etten mitään bändin uutta tuotosta olankohautuksella tohtisi ohittaa, jos suurin intohimoni ruotsalaisrykmenttiä kohtaan onkin jo hiipunut.

Kuvat: Outi Puhakka

Settilista (Sabaton):

Ghost Division
Bismarck
The Last Stand
Into the Fire
Carolus Rex
Soldier of 3 Armies
Sarajevo
Stormtroopers
1916
Soldier of Heaven
Dreadnought
The Red Baron
Father
The Attack of the Dead Men
Christmas Truce

Primo Victoria
Swedish Pagans
To Hell and Back