Samaa sitkeää juurakkoa – arviossa Terveet Kädet -paluualbumi ”Kaikki kaikkia vastaan”

Kotimaisen hardcore punkin kansainvälisesti ehkä se nimekkäin ja vaikutusvaltaisin yhtye Terveet Kädet (TK) on palannut levytyskantaan. Vuonna 2017 toimintansa päähahmonsa ”Läjä” Äijälän kyllästymisen seurauksena lopettanut, tai oikeammin toimintansa transformoinut rähinäpioneeri päättää kahdeksan vuoden levytystaukonsa Svart Recordsin julkaisemalla paluualbumillaan ”Kaikki kaikkia vastaan”. Otettava on toki huomioon, että näistä samoista miehistä – Läjä (vokaalit), Lene (basso), Ilari (kitara) ja Samppa (rummut) koostuva yhtye toimi ja levytti hetken aikaa metallisempaa ulosantia harjoittaneena yksikkönä nimellä Lapin Helvetti.

Seikkailu metallisempaan maailmaan on tehnyt uusimmalle TK-kokoonpanolle hyvää. Yhtyeen kohdalla oletusarvona olevasta, suoraviivaisesta d-beat -paukuttamisesta poiketen ”Kaikki kaikkia vastaan” soi rytmisesti vaihtelevana mutta raskauden ja väkivaltaisen kaahauksen optimaalisessa kaoottisessa tasapainossa pitävänä kokonaisuutena. Muutamia piristäviä, epätavanomaisuuksia; Lenen bassoleadeja, fillejä ja Ilarin efektoituja kitarasooloja lukuunottamatta yhtye ei pyri silti liiaksi ulottamaan myrkyllistä räimettään uusiin ja ennenkuulemattomiin musiikillisiin lokeroihin. Valtaosan sävellyksistä vastaavan kolmikon Lenen, Ilarin ja Sampan yhteissoitto on dynaamisen tikissä kuosissa.

Ruhjovan rock ’n rollin (”Haaskalintu”, ”Kuolleen miehen kädestä, Saatanan hylkäämä), piinkovan hardcoren (”Verenperintö”, ”Kiertokulku”, Ääni päässäni”) ja likaisen proto-thrash metalin (”KKV”, ”Purkutuomio”) seoksena muotoutuva crossover-meininki on ydinalueena tuttua yhtyeen aiemmilta levytyksiltä. ”Ihmisruoska” huitoo Chaos U.K. -beat-vetoisena löylyttäjänä jopa lähempänä juuri vast’ikään ”Ääretön joulu” -EP:n portugalin kieleksi taltioinutta ja muinoin TK:n lailla Sepulturaakin innoittanutta brasilialaisyhtyettä, Ratos de Pōrao:a tai vaikkapa CMX:n ”Raivo” -EP:n materiaalia. – Samaa, sitkeää juurakkoahan nämä kaikki keskenään ovat. Toki TK toimi alkujaan edellä mainituille tiennäyttäjänä. Yhtyeen varhaiseen historiaan viittaavaa materiaalia albumilta löytyy myös. Mukana on yhtyeen alkuperäiskitaristin, Tiimo Wiikin käsialaa olevaan, alle minuttiseen biisipohjaan tehty, likaisen metallisen rokkaava mäiske, ”Eristäytyminen”.

Ilahduttavinta albumilla on seitsemättäkymmenettä käyvän Läjän vihaisen täyteläisenä kumuava huutolaulu, joka tukee albumin jopa aiempaa synkeäpänä ja jyrkempänä kuuntelijaa turpiin leipovaa musiikillista instrumentaatiota. Viime vuosikymmenen TK-levytysten eräs merkittävin puute oli juurikin herran optimaalisen raivokkaiksi tarkoitettujen vokaaliosuuksien hieman ponneton ja innoton ulosanti. Uudelleen löytämänsä raivokkuuden myötä Läjän ytimekkään taiteellisen makaaberit ja inhorealistiset tekstit pääsevät myös paljon paremmin oikeuksiinsa.

Musiikillisesti ”Kaikki kaikkia vastaan” edustaa TK:lle totutunkaltaista, tavaramerkkinsä takuutuotteena syntynyttä shokkihoitorytinää. Vaikka se ei mitään erityisen uutta ja mullistavaa tarjoakaan, on se yksi pystytetty obeliski lisää TK:n viidettä kunnioitettavaa vuosikymmenettä käyvän tien poskeen. Omanlaisensa kansallisaarre on jälleen kerran näyttänyt itsepintaisuutensa.