Satumaailmaa ja synkkiä teemoja – klassikkoarviossa Don Huonot ja 30-vuotias ”Verta, pornoa ja propagandaa”
”Verta, pornoa ja propagandaa” – näin nimesi Don Huonot kolmannen studioalbuminsa, joka ilmestyi kesäkuussa 1994. Tämän myötä kuulijoille esiteltiin hienoisesti uudistunut yhtye, joka oli tehnyt uudesta pitkäsoitosta aikaisempia yhtenäisemmän kokonaisuuden. Levy on melkoisen tuhti paketti tunnin kestollaan, sisältäen yhteensä 13 raitaa. Näistä usean kesto huitelee siellä viiden minuutin paremmalla puolen – ”Metsänelävien puolustusliitto” jopa melkein seitsemässä minuutissa.
Albumi on teemoiltaan oikeastaan hyvin tummasävyinen, paikoitellen jopa erittäin synkkä, ja se näkyy kansikuvan lisäksi myös raitojen nimissä. Esimerkkeinä vaikkapa ”Maanantai-aamun moottorisahamies”, ”Metsänelävien puolustusliitto” tai ”HIV”. Myöskään sanoitusten teemat eivät ole niitä kaikkein helpommin lähestyttäviä, vaan niihin mahtuu kaikenlaista aina satumaailmasta metsäneläinten kapinaan ja myös paljon muuta niiden väliltä – jopa avaruusorkesterin hyökkäys.
Kalle Aholan lyriikat liikkuvat tosiaan edelleen melko kryptisissa maisemissa, eivätkä kielikuvat ole vieläkään kovin helposti avautuvia. Toisaalta tämä antaa kuulijalle mahdollisuuden tehdä oma tulkintansa aiheesta. Poikkeuksen tähän tekee hyvin kaunis, herkkä ja runollinen ”Leijailtiin”. Biisin utuinen tunnelma maalaa esiin päättyneen rakkaustarinan, ja symboliikassa on hyvin paljon samaa kuin yhtyeen vuonna 1999 ilmestyneessä ”Tuulee” -biisissä. Leijuvissa tunnelmissa ollaan myös albumin avausraidalla ”Kauas pois”, sekä luonnollisesti ympyrä kurotaan umpeen päätösbiisissä ”Lentävä matto”.
Levy sisältää myös Don Huonojen ensimmäisen pieneksi hitiksi nousseen kappaleen, eli ”Kissaihmiset”, jossa kuultiin vierailevana solistina Costi Snellman. Biisi tehtiin ”Kissan kuolema” -nimiseen elokuvaan, jossa Kalle Ahola esitti toista pääosaa. Raita sai aikoinaan myös hyvin radiosoittoa sekä oli mukana eräällä ÄKT Ry:n bonuscd-kampanjalevyllä, joten viimeistään näiden myötä Don Huonot tuli bändinä musiikin kuluttajille tutuksi kautta Suomen. ”Kissaihmiset” sai myös musiikkivideon, joka on ainakin itselleni jäänyt aikakaudelta hyvin mieleen.
Don Huonoille tyypillinen, rikas äänimaisema sointuvine stemmalauluineen kuuluu hyvin tällä albumilla. Voisi ehkä jopa sanoa, että yhtye löysi sen klassisen oman soundinsa kolmannen pitkäsoiton myötä. Monipuolisesta äänimaisemasta löytyy merkkejä joka raidalta, mutta erityisesti ”Maanantai-aamun moottorisahamies” on luonnollisesti ryyditetty moottorisahan äänellä sekä melkoisen kontrastin tekevällä, heleä-äänisellä lapsikuorolla.
Vaikka ”Verta, pornoa ja propagandaa” ei itselleni kaikkein rakkaimpia albumeja Donkkareilta olekaan, on se kuitenkin tullut kuunneltua useita kertoja. Omat lempiraidat on ollut levyltä helppo löytää, ja ne ovat säilyneet muuttumattomina kautta vuosien. Nostankin siis tässä yhteydessä esille biisit ”Kauas pois”, ”Leijailtiin”, jo mainitun ”Kissaihmiset” sekä tietenkin nimibiisin – joka on sanoituksiltaan jokseenkin osuva vielä tänäkin päivänä.