Served Dead – Servants Arise

Eriskummallinen black metal bändi Served Dead julkaisi debyyttialbuminsa “Servants Arise” 6.6.2012 Inverse Recordsin kautta. Kyseessä tarinallinen kokonaisuus, joka maalailee kalmankatkuista visiota suuresta taistelusta pohjoisissa maisemissa. Maailma on yhtyeen silmin Ragnarökin partaalla. Levy on otettava tarkkaan syynin myös sen takia, että se on vastikään tästä maailmankaikkeudesta lähteneen Tonmi Lillmanin viimeinen levytys, joskin vain sessiorumpalina.
 
Vaikka Served Dead onkin sinfonista black/death metallia, levyn kokonaissoundit ovat yllättävän selvät ja kirkkaat, eikä niiden osalta juuri ole mitään valittamista. Myös kansitaiteet ovat black metallille epätyypillisesti täysin valkoiset.
 
Levy alkaa lähes pakollisella instrumentaalilla, joka toimii aasinsiltana ensimmäiseen varsinaiseen kappaleeseen ”The Unholy Warcry”. Yhtye ei toistaiseksi onnistu yllättämään, vaan se seikkailee kliseissä aina levyn puoliväliin asti. Kappaleissa kuten ”Shrouded Doubt” ja ”Oaths I’ve Sworn” kuulee selviä vaikutteita muun muassa Dimmu Borgirin ja Gorgorothin suunnalta. Siellä täällä on pieniä omaperäisyyden viljelmiä, ja vihdoin löytyy myös niitä kuuluisia koukkuja. Monipuolisuutta tuo kahden laulajan käyttö, joskin mukana olevat syntikkaosuudet ovat hieman liian pienessä roolissa. Tässä vaiheessa voi kuitenkin antaa pisteet erinomaisesta, lähes täydellisestä rumputyöskentelystä. Viides ”Undenied Pride” on selkeää jatkumoa levyn sulavassa linjassa mutta jatkaa silti ikävää yllätyksettömyyden kaavaa. Jo tässä vaiheessa alkaa puuduttaa. Vaikka kaikki soittimet ja laulut toimivat keskenään hyvin, ja kaikki kuuluu selkeästi, tasapaksuus on selvä ongelma.

Kuudes biisi ”Retalitation” rikkoo kaavaa hieman. Kappale on muuhun materiaaliin verrattuna yllätyksellisempi ja sisältää eniten yhtyeen omia juttuja, joten sen voi nostaa helposti levyn kärkikastiin. Yllättävää on myös huomata, kuinka kahden eri laulajan (Servant H & Servant L) osuudet sulavat toisiinsa ja on vaikea erottaa, kumpi hoitaa mitäkin osuutta. Käy myös selväksi, että kitaristeilla ei ole ensimmäistä kertaa keihäät kädessä, sillä vaikka kappaleissa toistuvat samat ainesosat ja se tietty tasapaksuus, vaatii kielisoitintyöskentely suurta osaamista. Seitsemäs ”The Hammer” on myös yllättävän hyvä kappale. Juuri kun luulee kuullensa kaiken oleellisen, yhtye lataakin ilmoille jotain uutta ja erilaista. Ja sehän on tietysti hyvä asia. Kompin- ja temponvaihdokset useaan eri kertaan yhden kappaleen sisällä pitävät yllä edes jonkin sortin mielenkiintoa, ja kappaleisiin on täten keskityttävä erityisen tarkkaan. Kahdeksas ”Gospel Of Hate” alkaa majesteettisella synaintrolla, ja kappale kasvattaa pikku hiljaa ympärilleen suuren äänivallin. Olo on kuin keskiaikaisen taistelukentän keskellä. Yhtye käyttää myös hienosti sellaista tehokeinoa, että se ikään kuin katkaisee (varsinkin tämän kappaleen kohdalla) kappaleet yhtäkkiä ja aloittaa taas täyden paahtamisen. Tämä ei välttämättä aina toimi, sillä vähän väliä täytyy tarkistaa, vaihtuiko kenties koko kappale vai onko kyseessä jälleen tuo ilkikurinen kikka.

Levyn loppupäässä kappaleet myös pitenevät, ja alkaa ihan oikea taistelu siitä, jaksaako tätä kuunnella. Toiseksi viimeinen kappale, levyn nimibiisi kellottaa yli kahdeksan minuutin mittaan, ja sen kohdalla tekee mieli painaa stop-nappia. Mutta kuin ihmeen kaupalla tuostakin koettelemuksesta selviää aina, joskin hampaat irvessä ja pakottamalla itsensä kuuntelemaan. Outoa on myös se, että kyseisen kappaleen aloittava kitarariffi muistuttaa huono folk metal riffiä, ja kaikessa outoudessaan se kuulostaa jopa iloiselta. Levy loppuu kliseiseen outroon, jossa ei tapahdu mitään merkittävää ja joka on täysin turha.
 
Mitäköhän tästäkin nyt sitten sanoisi. Allekirjoittanut ei lämmennyt tälle levylle juuri ollenkaan, mutta ei voi perustelematta sanoa sen olevan paskaa. Levy on ehdottomasti liian pitkä, liian yllätyksetön ja liian tasapaksu kokonaisuus. Vaikka kyseessä onkin teemalevy ja tiettyjen elementtien on tarkoitus toistua yhä uudelleen, ei levy sisällä mitään, mitä ei olisi ennen kuultu.
 

3/10

Kappalelista:
1. The March
2. The Unholy Warcry
3. Shrouded Doubt
4. Oath I’ve Sworn
5. Undenied Pride
6. Retaliation
7. The Hammer
8. Gospel Of Hate
9. Servants Arise
10. Lament

https://www.facebook.com/#!/pages/Served-Dead/327257613982152
Kirjoittanut: Eeli Helin

Kommentoi julkaisua