”Siitä ei koskaan tule helpompaa bändin kasvaessa – päinvastoin, siitä tulee vain vaikeampaa” – haastattelussa Crystal Laken John Robert Centorrino

On bändejä, jotka iskevät heti ensimmäisestä nuotista lähtien, näitpä heidät livenä tai kuulit heitä ensimmäistä kertaa levyltä. Näin kävi minulle Crystal Laken kanssa – japanilaisen yhtyeen, joka on tehnyt aaltoja metallimaailmassa. Minulla oli ilo jutella laulaja John Robert Centorrinon kanssa musiikista, elämästä ja kiertue-elämästä.

Hei John, mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä?

John Robert Centorrino: Hyvää. Chillaan, koska seuraavat kuukaudet on vapaata. Juon parhaillaan Manhattan Specialia ja katson piirrettyjä tyttäreni, puolisoni ja isäni kanssa. Isäni saapui juuri New Yorkista, joten vietetään perheaikaa.

Mikä on merkittävin asia, jonka olet urasi aikana joutunut “opettelemaan pois” – jokin uskomus musiikista tai bändissä olemisesta, jonka tiedät nyt olleen väärä?

John Robert Centorrino: Niitä on paljon. Poisoppiminen ja uudelleenoppiminen on muusikolle päivittäinen haaste. Yrität aina olla parempi kuin eilen. Ehkä suurin asia, josta jouduin luopumaan, oli ajatus siitä, että kova työ johtaisi lopulta mukavuuteen. Opin pois myös uskomuksesta, että asiat helpottuvat bändin kasvaessa – todellisuudessa niistä tulee vain vaikeampia. Se vain näyttää paremmalta, haha. Esimerkiksi saatat nähdä meidät hienossa hotellihuoneessa, mutta usko pois, sinne pääseminen oli ihan perseestä, haha.

”The Weight of Sound” – nimi viittaa sekä taakkaan, että merkitykseen. Kannatko tätä painoa vapaaehtoisesti vai liittyykö siihen katkeruutta? Voivatko ne olla yhtä aikaa läsnä?

John Robert Centorrino: Ehdottomasti yhtä aikaa. Teemme tätä yli 10 kuukautta vuodessa – enemmän kuin monet samankokoiset kiertuebändit. Jopa lempiruokasi alkaa ärsyttää, jos syöt sitä 250 annosta putkeen. Koko tämä “bändi”-ajatus perustuu valojen loisteeseen, ei niihin varjoihin, joita valot luovat – ja me elämme niissä varjoissa. Rakastan bändissä olemista. Rakastan kiertämistä. Rakastan perhettäni ja kotielämääni. Tämä kappale puhuu molemmista, siitä tasapainottelusta niiden välillä.

Kirjoitit nimikkokappaleen poissaolosta rakkaiden luota ja epäilyksestä, joka tulee joka suunnasta. Onko menestys tehnyt tästä taakasta raskaamman vai kevyemmän? Helpottaako alan tai fanien antama tunnustus henkilökohtaista hintaa?

John Robert Centorrino: Raskaamman. Nyt meiltä odotetaan paljon enemmän. Koko tiimimme tehtävä on nostaa meidät seuraavalle tasolle. Tunnustus helpottaa kyllä, mutta rehellisesti sanottuna huomaan eniten vihan, haha. Luulen, että muut jätkät lukevat kommentteja vähemmän. Itse en vaan pysty olemaan lukematta LOL.

Vierailijalista – Jesse Leach, David Simonich, Taylor Barber, Myke Terry, Karl Schubach – kattaa monta raskaan musiikin kulmaa. Miten valitsette yhteistyökumppanit? Onko kyse soundien yhteensopivuudesta, henkilökohtaisista suhteista vai tietyn tunteen vangitsemisesta?

John Robert Centorrino: Itse asiassa 99 % heistä on läheisiä henkilökohtaisia ystäviäni, ja sittemmin myös koko bändin ystäviä. Oli suuri kunnia saada heidät mukaan uudelle albumille. Valitsimme jokaisen laulajan sen mukaan, mihin kohtaan he sopivat parhaiten.

YD mainitsi inspiraation tulevan “ihmisistä ja ympäristöstä”, sekä siitä, että musiikin tekeminen “aseveljien” kanssa määrittää bändin merkityksen. Aikana, jolloin kokonaisia albumeita voi tehdä yksin makuuhuoneessa, miksi yhteisöllisyys on Crystal Lakelle yhä niin tärkeää?

John Robert Centorrino: En ole ihan varma, miten vastaisin tähän. Luulen, että se merkitsee heille paljon, koska heidän kulttuurinsa on hyvin erilainen kuin meidän, vaikka meidän kulttuurimme on osa heidän maailmaansa. Japanissa on tuhansia uskomattomia metalcore-bändejä, joista et ole koskaan kuullut – mutta Crystal Lakesta olet. Se on japanilaiselle metalcore-bändille todella erityinen asia. He ovat tunteneet toisensa ikuisuuden. Kun rakennat tätä bisnestä ja kierrät maailmaa yhdessä, syntyy veljeys. Yhdessä oleminen merkitsee heille paljon.

Crystal Lake on pitkään toiminut sillanrakentajana japanilaisen ja länsimaisen metalcore-skenen välillä. Tuntuuko tämä kaksijakoisuus yhä, vai onko musiikki jo ylittänyt maantieteelliset rajat kokonaan?

John Robert Centorrino: Olemme mielestäni maailmanlaajuisen tason kynnyksellä, mutta kyllä – koen yhä, että rakennamme siltaa, erityisesti Japanille. Mitä suuremmaksi Crystal Lake kasvaa, sitä enemmän toivoa se antaa nuorille japanilaisille bändeille. En myöskään ole kuullut toisesta japanilaisesta bändistä, jonka keulilla olisi brooklynilainen tyyppi, joten toisaalta se antaa toivoa myös kaduilta tuleville lapsille unelmoida palotikkaiden tuolle puolen.

Olette vaikuttaneet lukemattomiin bändeihin Japanissa ja sen ulkopuolella. Kun näet nuoria artisteja, joihin Crystal Lake on selvästi vaikuttanut, tuntuuko se tunnustukselta, vastuulta vai joltakin muulta?

John Robert Centorrino: Molemmilta. Vastuu on tunnustusta tai tunnustus tuo vastuuta – ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Me validoidumme, koska kappaleemme validoivat teitä, ja siksi olemme oudolla tavalla vastuussa. Se tekee tästä kauniin taakan, jota kannamme yhdessä.

Kiertue-elämästä annetaan usein romantisoitu kuva: tie, veljeys, seikkailu. Sinun kuvauksesi on kuitenkin eristyneisyyttä ja poissaoloa. Kuoleeko romantiikka lopulta, vai elääkö se rinnakkain vaikeuksien kanssa?

John Robert Centorrino: Se riippuu ihmisestä. Minulle henkilökohtaisesti, mitä isommaksi bändi kasvaa, sitä eristävämpää ja vaikeampaa siitä tulee. Jotkut juhlivat koko uransa ajan, ja se on hienoa heille. Minulle tämä on ollut kaunis, mutta kivulias matka. Olen rakastanut tätä yhtä paljon kuin vihannut. Se on satuttanut minua lähes yhtä paljon kuin se on tehnyt hyvää – mutta en vaihtaisi tätä mihinkään. Tämä elämä on kaikki, minkä tunnemme. Näin elätän tyttäreni ja hänen äitinsä. Moniin muihin verrattuna tämä on siunaus, joten olen onnellinen käydessäni tämän läpi yhdessä jätkieni kanssa.

Haastattelija: Benedetta Baldin

https://crystallake-worldwide.com/