Omalla kohdallani pieni kyllästyminen oli tosiasia, kun Stam1nan edellistä tuotantoa on ehtinyt luukuttaa jo vuosia. Se ei siltikään laske bändin arvoa kotimaisen metallin excel-taulukossa. Stam1nan solussa on yhtälön toimivuuden takaamiseksi muutama osa, joista omintakeinen soundi rakentuu. Käymme arviossa läpi nämä osat, jotka löytyvät myös “Elokuutiolta”. 

Melodiat

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Pekka Olkkosen duuri-ilotteluihin kyllästyneenä olen hyvin tyytyväinen siihen, että kitarat eivät seitsemännellä albumilla ole niin suuressa asemassa, mitä tulee Stam1nan melodioihin. Emil Lähteenmäen syntikkataituruutta on nostettu entistä enemmän kuuluviin: jopa hyökkäävästi, kuten “Kuudet raamit” osoittaa. Tuo 360 asteen musiikkivideon kanssa julkaistu sinkku onnistui musiikillisesti siinä missä esimerkiksi “Dynamo” vain päätyi ärsyttämään radioystävällisyydellään. Lisäksi soundeja on sekoitettu rohkeasti “Marttyyrin” kanssa, jonka synkkään äänimaisemaan on tuotu tieteiselokuvallisia ufoääniä sekoittamaan pakkaa. Melodia se on synkkäkin melodia: “Meidänkaltaisillemme” on levyn raskain sävelmä, joten tykityksennälkäiset fanit löytävät tästä todennäköisesti lempibiisinsä.

Laulut ja sanoitukset

Sanana teemalevy kuulostaa vähän vaaralliselta. Miten biisit toimivat sinkkuina? Tietääkö yleisö, mitä hoilaa mukana? Ensimmäiset kuuntelukerrat näyttivät, miten vahva kokonaisuus ”Elokuutio” onkaan. Vaikka kappaleiden mukana etenevän tarinan kyydissä ei pysyisikään ihan täysin, on albumi kuitenkin toimiva paketti. “Elokuutiolla” väläytetään välillä aloittelevien örisijöiden keskuudessa suosittua laulutekniikkaa, “vihaista kuiskausta”. Odotan mielenkiinnolla, miten se toimii livenä vedettynä. Voimakkaat örinät pelittävät samalla jyrinällä kuin ”SLK”:llakin. Melodiset puhtaat laulut taas on hiottu entistä parempaan kuosiin. “Mätä hohtava omena” sisältääkin mielestäni raikkaampaa laulumelodiaa kuin Stam1nalta on totuttu kuulemaan. Sanoitustyyli taas on tuttua Hyyrysen Anttia triplayhdyssanoineen ja kaksoismerkityksineen.

Rummut ja rytmit

Lyömäsoittimien omalaatuisuus on yksi vahvasti erottuva puoli Stam1nan musiikissa. Yhtye tuottajineen selvästi haastaa itseään studiossa keksimään parhaat mahdolliset kikat, jotka ovat myös livenä toteutettavissa. ”Elokuutiolla” rummut kantavat uljaasti kappaleet läpi ja välillä vievät jopa huomion muilta soittimilta. “Pala palalta” on levyn onnistunein rytmivenkoilu, jolla Teppo “Kake” Velin laittaa rummut solmuun. Kappale edustaa muutenkin kuin rytmeiltään levyn jämerintä puolta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Tunnelmat

Albumi alkaa kuumottavasti etenevällä “Ikonoklasmialla”, joka on peräisin bassotaiteilija Kangasmäen kynästä. Stam1nan musiikkiin vihkiytyneet osaavatkin ehkä tässä vaiheessa jo tunnistaa, kenen sävellyksiä kuuntelevat. Synkeät fiilikset saadaan aikaan syntikkasoundeilla, mikä sopii mahtavasti “Elokuution” teemaan. “D.S.M.” vaihtelee raskaasta rytmivatkauksesta kosketinpimputteluun sulavasti. Tunnelmat siis elävät kappaleiden sisällä entistä enemmän, mikä sinänsä on tervetullut ominaisuus. Toivotaan nyt vain, että tuo sama tunnelma välittyy livetilanteessa. Jokainen Stam1nan livenä kokenut tietääkin, että yhtye on parhaimmillaan elävänä. En tiedä, mitä muuta yhtyettä olisin jaksanut käydä katsomassa 25 kertaa, jos se edes olisi ollut mahdollista. Stam1nan keikkakävijöitä tuntien lukema on varsin pieni, sillä vannoutuneita fanaatikkoja löytyy kuin Haloo Helsingillä konsanaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Vaikka peruskoulussa geometria ja avaruudellinen hahmottaminen olivatkin vain tyydyttävää tasoa, osaan kyllä laskea yhteen tämän kuution kulmien asteiden summan. Tällä kaavalla on onnistuttu odotettua paremmin. Seitsemäs albumi on varmasti vaikea monelle bändille. Stam1nan kohdalla albumien tasossa on lässähdetty vasta kerran, eikä silloinkaan kovin raskaasti. “Nocebon” julkaisun alla sitä ei monikaan heti tajunnut. Jälkiviisaus sikseen, yhtye kun kuitenkin hallitsee suomeksi lauletun metallin genreä edelleen.

9/10

Kappalelista:

1. Ikonoklasmia
2. Elokuutio
3. Meidänkaltaisillemme
4. Pala palalta
5. Pienet vihreät miehet
6. Mätä hohtava omena
7. D.S.M.
8. Marttyyri
9. Kuudet raamit
10. Valhe

Stam1nan kotisivut

Stam1na Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Ville Kangasniemi