Stone @ The Circus 8.3.2013

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 11.3.2013

Vuoden 2012 marraskuussa thrash metallin ystäville tarjottiin ilouutisia, sillä silloin julkistettiin tieto siitä, että suomalaisen thrash metallin legenda Stone heittää Suomessa pienimuotoisen minikiertueen. Stonen keikat ovat harvinaista herkkua, sillä yhtye esiintyy nykyisin ainoastaan muutamia kertoja vuosikymmenessä, joten tämän johdosta The Circuksen loppuunmyyminen ei tullut yllätyksenä.

Illan aloitti joensuulainen Nerve End. Soitannollisesti yhtyeen ilmaisu oli hyvin tarkkaa, ja bändistä huomasi, että se on hionut yhteissoittoaan ahkerasti. Bändin esiintymiseen olisi kuitenkin odottanut hieman vapautuneempaa tunnelmaa, sillä nyt soitto oli paikoitellen ehkä liiankin insinöörimäistä otelaudan tuijottelua. Oikeastaan bändin basisti Aki Jalkanen oli ainoa, joka vaikutti lavalla hieman rentoutuneemmalta. Tämä lievä jäykkyys saattoi tosin johtua myös yhden Suomen legendaarisimman hevibändin lämmittelemisestä, sillä tulee kuitenkin muistaa, että Nerve End on vasta demotasolla oleva bändi. Yhtye tuntui muutenkin ehkä hiukan oudolta valinnalta Stonen lämmittelijäksi, sillä nämä kaksi bändiä ovat kuitenkin loppujen lopuksi aika erilaisista maailmoista. Stonen kaltainen menevä thrash metal ei nimittäin oikein tuntunut kohtaavan Nerve Endin soittaman älykkömetallimaisen materiaalin kanssa.

Stone on aloittanut tämän Suomen kiertueen kaikki aiemmat keikkansa ensimmäisen levyn aloitusraidallaan ”Get Stoned”, eikä Helsinginkään keikka ollut tästä poikkeus. Samoin kuin vuonna 2008 soitetuilla keikoilla, niin tälläkin keikalla settilista koostui pääasiassa kahden ensimmäisen levyn kappaleista. ”Coloursilta” ja ”Emotional Playgroundilta” kuultiin ainoastaan kolme kappaletta, joista varsinkin ”Coloursilta” löytyvä ”Empty Suit” oli suhteellisen yllättävä ja positiivinen lisä settiin. Yhtyeen viimeiseltä levyltä löytyvä ”Small Tales” oli myös hyvä piristys ja toimi livenä kenties paremmin kuin levyllä. Encoren aloittanut ”Finlandia” aiheutti kylmiä väreitä koko loppuunmyydyn The Circuksen yhtyessä teoksen melodian hoilaamiseen. Stone keikkailee niin harvakseltaan, että on aivan perusteltua sisällyttää settiin pääasiassa niitä legendaarisimpien levyjen biisejä, mutta mielellään olisi kyllä kuullut vielä muutaman harvinaisemmankin kappaleen. Varsinkin kolmannelta ”Colours” -albumilta olisi löytynyt useita biisejä, joiden nykyinen live-kunto olisi ollut hienoa nähdä.

Soitannollisesti Stone on täynnä virtuooseja, mutta Helsingin keikka ei tältä osin aivan täysin vastannut odotuksia. Hieman yllättäen nimittäin varsinkin Roope Latvalalla oli paikoitellen hankaluuksia soittonsa kanssa. Bändin ei tarvitse soittaa aivan täydellisesti ja yksi yhteen levyn kanssa, ja on hyväkin, että livesoitossa on eloa, mutta mielestäni Latvalan sählääminen aivan perusriffeissä ja plektrojen tippuminen lattialle kesken kitarasoolon ei kuulu tämän tason ammattilaiselle. Latvalan soiton taso on yleensä livenä hyvää, ja Helsingissä nähty tuntuu oudolta siihenkin nähden, että kiertueen aiemmalla Tampereen keikalla tällaisia ongelmia ei ollut havaittavissa. Mikäli soiton taso johtui jostain fyysisestä tekijästä, kuten esimerkiksi Latvalan mikkiin muutamaan kertaan mutisemasta jännetuppitulehduksesta, niin asia on tietenkin osittain ymmärrettävääkin. Maamme metallikitaristien ykkösriviin kuuluvalta soittajalta olisi joka tapauksessa ollut lupa odottaa enemmän.

Soiton paikoittaisesta ailahtelusta huolimatta tunnelma Circuksessa oli katossa. Järjestyksenvalvojilla olikin koko illan ajan kädet täynnä töitä paimentaessaan yleisön päällä surffaajia ja stagedaivausta yrittäviä henkilöitä. Bändin lisäksi myös siis yleisön puolelta oli havaittavissa hyvin antaumuksellista menoa.

Joistain miinuksista huolimatta tämän Helsingin keikan perusteella Stonen minikiertue on perusteltu, vaikka mitään uutta musiikkia yhtye ei ole tehnytkään kahteenkymmeneen vuoteen. Yhtye pesee livenä kuitenkin edelleen monet nuoremman polven bändit. Stonen jäsenet ovat jyrkästi tyrmänneet ajatukset uuden musiikin tekemisestä, mutta kieltämättä tämän kiertueen keikkojen jälkeen alkaa varovasti miettiä, olisiko se sittenkään välttämättä niin huono idea. Tuli uutta musiikkia tai ei, niin uskon ja toivon, että bändi tullaan vielä tämänkin vuoden jälkeen näkemään joskus keikkalavalla.

Settilista:
01. Get Stoned
02. Meat Mincing Machine
03. Real Delusion
04. Concrete Malformation
05. Back To The Stoneage
06. White Worms
07. Light Entertainment (Good Old Times)
08. Empty Suit
09. Small Tales
10. The Day Of Death
11. No Anaesthesia!
12. No Commands
13. Finlandia
14. Sweet Dreams
15. Reached Out
16. Overtake

Kirjoittanut: Taavi Lindfors
Kuvat: Markus Helander