Mä kerron sulle siellä ruudun toisella puolella olevalle musadiggarikikkareelle yhden mainitsemisen arvoisen askan: Tämä arvostelu ei ole yhtä metka kuin tämä yhtye!

Tämä unkarilainen vaihtoehtometalliorkesteri Subscribe olisi kai semmoinen tapaus, jonka kaltaiseni mielipiteitään suoltavan mukatärkeän kriitikkorunkkarin pitäisi tuntea, mutta enpäs olekaan ennen tapaukseen törmännyt. Yhtye on aloittanut toimintansa juuri ennen vuosituhanteen vaihtumista ja saanut kolmannen albuminsa, ”Bookmarksin”, yleisölle kummasteltavaksi. Heidät on kehuttu, fanitettu ja palkittu kotimaassaan, ja ovat myös muodostaneet pientä kulttimainetta muualle Eurooppaan. Suomessa he ovat vierailleet kerran pyörähtäen viime vuonna Metallia Perkele! -kiertueen mukana. Bändin musiikin pääpiirteet löytyvät progen, metallin ja hardcoren hyllystä, vaikkeivät sen kummemmin genre- ja tyylisuuntausrajoja vetele. Koko kattausta voisi vaikka kutsua Unkarin System Of A Downiksi.

”Bookmarks” on kyllä melkoinen tapaus. Levy lähtee liikkeelle miekkataistelufanfaari-introlla, jolloin ei tiedä mitä levyltä odottaa. Kaksi seuraavaa kappaletta meneekin melko metallisissa merkeissä, kunnes välillä huilitaan kevyen jatsittelun ja jopa Mr. Bunglemaisessa tunnelmissa. Siitä eteenpäin alkaakin ote enemmän ja enemmän kadota noiden kolmen pääpiirteiden karvaisista hyppysistä. Vaikka sitä ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen kuvittelisi albumin olevan hankalasti lähestyttävä, on se melko helposti pureskeltavaa ja maistuvaa evästä. Levyllä on hetkittäin rankempiakin repäsyjä, mutta suurimmalta osalta levy menee kevyemmän progettelun merkeissä, josta tulee Riverside ja kepeämpi SOAD päällimmäisenä mieleen.

Albumi on saundeiltaan melko kevyt ja selkeä. Meininki kuulostaa myös melko raa’alta ja leikkaa-liimaa hommat on tuotantopöydällä jätetty vähemmälle. Jostain syystä alussa raakuus särähtää korvaani, mutta se melko nopeasti muuttuu mukavan raikkaan kuuloiseksi. Soitannollisesti on myös kaikki kivasti kohdallaan: rumpalointi ja kitarointi on hillityn taidokasta, bassottelut on kaivettu esiin tuomaan mukavaa lisämakua, urkutyöskentely on innovatiivista ja kahden laulajan yhteistyö toimii moitteettomasti. Sanoitukset vaihtelee taistelumetallimaisista hehkutteluista, sydäntä raastaviin rakkausteksteihin, kuten myös vakavista teksteistä täyteen sekopäisyyteen. Kun toinen kappale kertoo kipeästä erosta, on toinen kappale suunnatonta raivoa, kuten vaikkapa kappale ”Orchitis”. Opin tuossa juuri, että tuo kappalenimi suomentuu ”orkiitti”, joka tarkoittaa kivestulehdusta. Aina oppii jotain uutta, jonka melko nopeasti sitten unohtaakin, kunnes alkaakin pallit tärisemään kivusta, eikä niiden tyhjennys käsivatkaten hommaa ratkaise. Silloin muistan tämän hetken.

Selkeästä albumikokonaisuudesta ei voi tässä yhteydessä puhua, vaan homma tuntuu perustuvan yksittäisiin, omilla jaloillaan seisoviin kappaleisiin. Kahteen aktiin jaettu ”Anxiety Found Shape In Contradictions” toimii kivasti parina, mutta muuten ollaan helvetin kaukana teemalevystä. Kappaleista kirkkaimpina esiin nostaisin ensimmäiseksi ”Bitter Boundaryn”, jossa laulajat pääsevät päärooliin, ja jonka loistavasta aivomatokertosäkeestä lypsetään vielä viimeisetkin pisarat lopun lapsikuorolla. Toiseksi nousee Deep Purplemainen ”Ringside Seat”, joka on oikein vallaton autoiluun ja jääkiekon maalikimaraan toimiva hard rock -rallittelu. Kolmanneksi pitää vielä mainita levyn päättävä sekopäinen ”Gay Rodea”, joka jo nimellään kertoo kaiken tarvittavan, eli lievää SOADia taas ilmassa. Levyn kummajaiseksi kuitenkin nousee unkarinkielinen ”Álomtégla”, joka jostain syystä tuo mieleen jonkun nuorisoa kosiskelevan saippuaoopperaohjelman tunnarin.

”Bookmarks” on siis hyvinkin onnistunut äänilevyke. Täysosumasta jäädään kuitenkin, koska itseäni jäi vaivaamaan toimivan ja tiukan albumikokonaisuuden uupuminen, joka yleensä lisää kuuntelukertoja ja kuuntelukestävyyttä. Jostain syystä albumi kuulostaa hieman keskeneräiseltä ja demobändimaiseltä. Jotenkin koko homma tuntuu olevan levällään ja hujan hajan, vaikkakin levyn yksittäiset palaset ovatkin kauniita ihan sellaisenaan. Subscribe tuntuukin pelaavan tätä peliä lyömällä kaikki panoksensa ja korttinsa pöytään ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Suhteeni tähän levyyn tuntuukin olevan sellainen, että välillä ei voi olla kuuntelematta, kunnes taas yhtäkkiä tuleekin se kyllästymisen fiilis. Hetken tauon jälkeen alkaakin homma taas maistumaan ja noidankehä on valmis, eli eräänlainen System Of A Down -syndrooma. Vaikkei heidän musiikkinsa suoranaisesti huumorimusiikkia ole, tulee tämänkaltaisesta hassuttelusta äkkiä yliannostus. Typeräähän se olisi tosin vain yhtä bändiä kuunnella, saati yhtä ainoata kappaletta. Sitä tekee typerät ihmiset, typerys.

Yhtä vuoristorataa siis koko touhu. Tuleekin aika taas verrata tätä kaikkea naiseen: eräänä päivänä huomaatkin syöväsi tiesi sen sisään, etkä koskaan tahdo tulla sieltä ulos, kunnes taas lettu läträytyy hillolla ja koko homma menee äklöksi ja kiukuttelu alkaa. Elämä on yhtä torstairuokailua.

8/10

Kappalelista:
01. Griping Portentous
02. Anxiety Found Shape In Contradictions – Act II. Delusion
03. Anxiety Found Shape In Contradictions – Act III. The Final Relief
04. Bitter Boundary
05. Books For The Dyslexic
06. Orchitis
07. Ringside Seat
08. Álomtégla
09. Miles Away
10. Between Heaven And Her
11. Gay Rodeo

https://www.facebook.com/subscribeband

Kirjoittanut: Ville Syrjälä