Kaliforniasta kotoisin oleva deathcorea räimivä ryhmä Suicide Silence julkaisee uuden omaa nimeänsä kantavan rieskan 24. helmikuuta Nuclear Blastin kautta.

Albumin suuntaan on sadellut vahvaa kritiikkiä, ja näyttää jopa siltä, että enemmistö on albumia vastaan Suicide Silencen rankan tyylimuutoksen vuoksi. Kehotan kuitenkin jokaista Suicide Silence -fania kuuntelemaan albumia sellaisena, kuin se on, sillä albumilla on todella paljon annettavaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumilla kuultavat Toolia muistuttavat puhtaat kitararaidat ja Eddien lohduton vaikerointi vievät mielen Albuquerquen maisemiin, breaking badin todellisuuteen, jossa joka nurkan takana vaanivat vastoinkäymiset ja varma kuolema. Lienee välttämätöntä mainita, että albumin äänimaailma on hyvin aavemainen, ja tuntuu siltä, kuin kuuntelija olisi oikeasti hylätty jonnekin aavikolle kuolemaan auringon kuuman katseen alle.

Levyltä julkaistut ”Doris”- ja ”Silence”-singlet kuvastavat hyvin albumin tunnelmaa ja asettavat tietyt piirteet albumin kasvoille. Levyn jykevimpiin kappaleisiin kuuluvan ”Listen”-biisin kitarasoolo herättää eloon koko albumin ja asettaa räjähtävän noususuhdanteen, joka vielä voimistuu, kun kitarasoolon jälkeen mäiskitään taas deathcorea niin, että sormet syyhyävät. Kokonaisuutena albumi ei tarjoile mitään järin vaihtelevaa, mutta albumin vahvuus perustuukin siihen, että kuulija pidetään samassa paikassa koko ajan eikä valuta sinne tänne.

Eddie Hermidan tuskanhuudot ja uusi tapa lähestyä huutolaulua on tunnelmaltaan ahdistava ja hyvin mielenkiintoinen. Tämän takia niin puhtaat kuin rosoisetkin lauluosuudet sulautuvat täydellisesti yhteen. Solistin puhtaat, jopa kuiskausta lähentelevät vokalisoinnit ovat hyvin piristävää kuultavaa juuri tällä hetkellä metalliskenessä, ja uskon jokaisen, joka uskaltaa katsoa pintaa syvemmälle, pitävän niistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levy kuulostaa siltä, kuin se olisi yhtä isoa konseptia, eikä yhtäkään biisiä osaa eikä täten haluakaan irroittaa siitä. Albumin haukuttu tuotantotyö oikeastaan ennemmin tuo jotain enemmän koko albumin tematiikkaan sen sijaan, että se ottaisi jotain pois.

”Suicide Silence” on erittäin vahva kokonaisuus, joka on toteutettu todella hyvin. Albumi tarjoaa kaikkea sitä, mitä et osannut odottaa.

Kirjoittaja: Otto Vainionpää

9/10

Kappalelista:

1. Doris
2. Silence
3. Listen
4. Dying In A Red Room
5. Hold Me Up Hold Me Down
6. Run
7. The Zero
8. Conformity
9. Don’t Be Careful You Might Hurt Yourself

Tästä linkistä voit napata mättöä helmikuulle!
Suicide Silencen kotisivut

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy